Olen mennyt itse todellakin paljon eteenpäin tietyistä tapahtumista, joita en vieläkään hyväksy. Tässä yhteiskunnassa on nykyään paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät ns. koskaan jää kiinni teoistaan. Tänään tulin kotiin, ja oli taas tunne, että voin luottaa 100%:sti vain äitiini. Hän on elänyt elämääni, ja opettanut mitä luottamus tarkoittaa. HÄn tuntee minut oikeasti. Minulle on annettu RAJAT. Toistan: rajat sosiaalisesti. Luottamuksen kun pettää, niin sitä ei saa takaisin. Pidän etäisyyttä usein tuntemattomiin ihmisiin, koska en halua päästää ketään rikkomaan rajojani. En ole kuitenkaan epäsosiaalinen. En vain siedä massakäytöstä. On nimittäin eri asia olla luotettava kuin suosittu. Minä haluan mielummin olla luotettava. Mutta onko sekään enää in? Valintakysymys tämäkin elämässä. En ole eräässä korkeakoulusssa edelleenkään suosittu. Olenko kenties liian luotettava olemaan tämän yhteiskunnan suosittu? Suosiolla kun ei itsessään tee yhtään mitään. Se sijaan yhdelläkin luotettavalla ihmissuhteella on elämääsi todella tärkeä vaikutus. En pidä Facebookista, koska en pidä luottamuksen pettämisestä. Katselin ihmisiä eräässä paikassa tänään. Kukaan ei sielläkään katsonut silmiin. Kuka heistä petti luottamuksen? Minä en tiedä. He ovat kuulemma niitä, jotka eivät koskaan jää kiinni. Mutta luottamusta ei silti saa pettää. Kun sen pettää, sitä ei saa takaisin. Petättekö te, jotka tämän luette luottamukseni? Minä en voi sitä tietää, koska me emme tunne toisiamme.
Luottamukselle, luotettavuudelle ☺️❤️
Mielenkiintoisen aiheen nostit esille. Itseäni on myös askarruttanut luottamus: keneen, miten ja millä tavalla voimme luottaa toisiimme? Minulle on ollut erittäin suuri koulu/ opetus....luottaa sellaiseen ihmiseen, jonka kanssa on ollut ja elänyt riittävän kauan. Kun uskoo ja luottaa toisen sanomiin sanoihin suuressa asiassa ja kun ne sanat ei toteudu; niin pohja häviää ja etäisyys kasvaa ystävyyden välillä.
Ja kun tämän kääntää itseensä, niin minun on hyvä kysyä itseltäni:'Olenko luotettava. Voiko minuun luottaa'. Se oman edun tavoittelu kun jyllää tänä päivänä. Kun saa oman egon puhtaaksi, niin luulempa että se luottamus on silloin puhdasta ja hyvää!🙂👍
Niin ja mistä se luottamus ylipäänsä syntyy? Onko se meidän perimmäinen arvomme joka nousee sisältä? Aloittaja viittasi myös silmiin ja kuinka katsommeko toisiamme silmiin. Vanha sanonakin sanoo, jotta silmät on sielun peili. Silloi kun tapaa sellaisen, joka katsoo syvälle silmiin on luottamuksen arvoinen! ☺️❤️☺️
Hei!
Kiito viestistäsi kuka sitten oletkin oikeasti. Kiva tietää, että muutkin pohitvat näitä asioita.
Eilen minua katsoi kovin harva silmiin eräässä paikassa. Jotkut tuntemattomat puhuivat arkaluontoisia asioita tilanteessa, joka ei sovi siihen tilanteeseen. Heillä ei näyttänyt olevan mitään tilannetajua mikä on julkisen ja yksityisen raja. Tuntui, että olin ainut, jolla oli se käsitys. Mutta oli niitä tilannetajun omaavia varmasti muitakin. He eivät vain sillä tavalla näkyneet ja kuuluneet kuin tämä joku.Tämä näyttää olevan sittenkin kasvatusasia. Minulle ei olisi tullut mieleenikään keskustella siinä tilanteessa sellaisia juttuja. Vaihdoin erään puolitutun kanssa aiheen yleiseen keskustelun aiheeseen, joka on hyväksytty kyseisessä organisaatiossa. Muistan kuitenkin kyseisen organisaation vielä ajalta, jolloin kävin siellä joskus kääntymässä. Ja olen täysin varma, että en ollut aiemmin tuollaista kuullut siinä paikassa. Tein johtopäätöksen, että ihmiset ovat vaihtuneet ja taso sen mukana. Mutta eivät kaikki kylläkään ole sellaisia. Jäin oikein katsomaan tilannetta testatakseni, että onko kyseisellä tuntemattomalla joukolla perussosiaalisia nonverbaalisia taitoja, jotka itse olen saanut kotona. Viestinnässä ele pitkä katse=vaihda puheen aihetta tai ole hiljaa olen oppinut itse ajat sitten. Seuraus kun katsoin tällä tavoin oli: Ei mitään sosiaalista muutosta. Tein taas johtopäätöksen, että en voi kasvattaa, olen vain saman organisaation yksi tuntematonn jäsen. Menin erääseen seuraavaan paikkaan. Siellä joku henkilökunnasta huusi asiattomuuksia. Oma koulutukseni vaikutti käytökseeni. Olin oppinut työelämässä ja opinnoissani, että jos haluat että bisneksesi menestyy älä suututa tai loukkaa tai missään nimessä nimittele asiakasta. Tulkitisin henkilökunnan aiheuttaman tilanteen vähintään loukkaavana käytöksenä. Siellä pystyin onneksi vaikuttamaan. Olin tehnyt ostopäätöksen ja olin sitoutumisen ensiaskeleella kyseiseen tunnettuun kauppaan. Mutta viime hetkellä tein päätöksen: Jätin ostokset siihen . Sillä eräässä toisesa maassa olin saanut aivat erilaisen kuvan kyseisestä ketjusta. Ostokset voi aina kuljettaa itse takaisin ja mennä kilpailevaan liikeeseen ja aina voi vaihtaa puheenaihetta. Verenpaineeni tasoittui vasta kilpailevassa putiikissa. Verenpainetta ei saisi heilautella. Jäin henkiin.