Hei!
Minulla on tänne kaksi nimimerkkiä rekisteröitynä, joten ajattelin kirjoittaa tällä tulevaisuudessa. Olen siis Sekakäyttäjä. 🙂

Mulla olisi muutama kysymys teille:
- Miten tämä viikko on sujunut ja mitkä ovat päällimmäiset tuntemukset?
- Ryhmän ajatuksena oli ehkäistä syrjäytymistä. Onko tämä toteutunut?
- Mitä tulevaisuuden haaveita teillä on?

Oma viikkoni on sujunut vähän niin ja näin, sillä en tosiaan ole jaksanut käydä tuolla kuntouttavassa työtoiminnassa. Ajatuksenani on varmaankin lopettaa se tai siirtyä tekemään jotain muita työtehtäviä, kuten esimerkiksi käsillä näpertelemistä.

Olen mielestäni lievästi syrjäytynyt, sillä en ole opiskelun tai työelämän piirissä. Ryhmä kuitenkin auttoi siinä mielessä, että se keräsi meidät yhteen ja antoi nähdä sen, että en ole ainoa ongelmani kanssa. Kaipaan kavereita, sillä minulla ei niitä ole. Ehkä tämä yhdistää meitä ainakin jotenkin (?)

Tulevaisuuden haaveenani olisi opiskella itselleni uusi ammatti, sillä tämä nykyinen koulutukseni ei miellytä minua eikä se ole se mitä haluan lopun elämääni tehdä.

Mukavaa viikon loppua teille ja koittakaa jaksaa! 🙂🌻

Hei! Päivät vaihtelevat ainakin minulla, eilen sain paljon aikaiseksi kotona ja oli muutenkin energinen olo, mutta tänään taas tuntuu että ei jaksaisi tehdä mitään. Kysyit muutaman kysymyksen. Mitenköhän mun viikko on mennyt, hmm, en edes tiedä vastausta, varmasti
aika vauhdikkaasti. Olen myös itse omasta mielestäni syrjäytynyt,tunnen myös tuon ryhmän jälkeen samoja tunteita että on onni etten ole ainut, mikään muu ei ole ikävämpää kuin se että tuntisi olevansa ainut maailmassa joka painii näiden ongelmien kanssa, ei mullakaan ole ystäviä. Pitäisi varmasti enemmän sosiaalistua ja lähteä mukaan kaikkiin tapahtumiin esimerkiksi missä on ihmisiä ja hankkia uusia tuttavuuksia mutta ei musta ole siihen ☹️. Tuntuu että olen jokin yhteiskunnan hylkiö. Niin kuin jompikumpi teistä kysyi viimeisessä tapaamisessa että mikä se mun huono valinta meinasi olla. Meinasin tehdä itsemurhan, otin viereeni pöydälle pullon viinaa ja kolmiolääkkeitä mutta mies muutti suunnitelmiani, mitenköhän olis käynyt jos mies ei olis ollut kotona. Se että riitelen miehen kanssa, tuntuu siltä että maailma loppuu just siihen paikkaan. Ei mulla ole oikein tulevaisuuden suunnitelmia. Mä yritän päästä kokonaan eläkkeelle enkä vaan määräaikaiselle, koska mun henkinen puoli ei kestä mitään työelämää eikä muutakaan, pelkästään se että mä ajattelen jotakin sellaista niin saa mut ahdistumaan. Mä en edes halua kokeilla mitään työtä tai mitään muutakaan mikä vaatii hirveesti ponnisteluja. Olen aika synkillä ajatuksilla liikenteessä. Älkää välittäkö siitä!
Kiitos siitä että voimme jatkaa tätä yhteydenpitoa toisiimme 🙂

Hyvä, että olet saanut aikaiseksi tuollaisen kokemuksen jälkeen jotakin! Se on positiivista kuulla.
Onneksi et tehnyt itsellesi mitään. Muistathan, että tuollaiset ovat vain hetkellisiä päähänpistoja, jotka menevät ohi ajan kanssa. Koita antaa itsellesi aina tuollaisen hetken tullen aikaa miettiä ennen kuin teet mitään peruuttamatonta. Miehellesi ja lapsillesi jäisi suuri suru. Myös minulle, vaikkemme tunnekaan vielä.

Itsekin joskus yritin lääkkeitä ja alkoholia, mutta siitä seurasi vain sairaalareissu joka johti siihen, että jouduin "laitokseen". Aamulla tapasin kriisityöntekijöitä, jotka soittivat omahoitajalleni. Hän oli sitä mieltä, että avosairaala olisi minun paikkani siinä tilanteessa.

Saanko kysyä, että millaisia ajatuksia sinulla oikein tuolloin oli?

Hei!

Ajattelin juuri tuolla hetkellä vaan sitä että ei ole mitään syytä miksi jäisin tänne maan päälle, ja että kaikilla muilla ihmisillä olisi asiat paljon paremmin kun mua ei olisi. Mä olen koittanut kokeilla kirjoitusterapiaa eli siis kirjoitan ajatuksia paperille kun siltä tuntuu.

Kaikista päällimmäisenä huonona tunteena on ollut viimeaikoina kokemani perheväkivalta lapsuudessa, vanhemmat löi,haukkui,tukisti ja löi vyöllä. Mä olen aina ollut suvun musta lammas, hyljeksitty ja koulukiusattu. On ihme että mä olen ylipäätään elossa! Mä syytän melkein jopa itseäni siitä että olen kokenut näin pahoja asioita, olenko epäonnistunut ihmisenä?

Kerro sinäkin hieman lapsuudestasi?

Terveisin H3nzi🙂👍🙂

Ei ole sinun vikasi, että vanhempasi kohtelivat sinua huonosti. Varmasti tuollaisesta syyttää itseään, mutta et ole epäonnistunut. Varmaankin sinun vanhemmillasi on jotain samaa kuin minunkin vanhemmillani. Tunne-elämän ongelmia?

Omassa lapsuudessani vanhempani, etenkin äiti oli ailahtelevainen kasvatuksen suhteen. Välillä hän saattoi kehua ja välillä taas haukkua maan rakoon. En oikein tiennyt enää, että milloin tein oikein ja milloin väärin. Hän myös saattoi huutaa siitä, jos ilmaisin tarpeeni. Esimerkiksi silloin kun olin masentunut ja tarvitsin apua. Myös koulukiusaaminen oli minun vikaani. Äitini oli ja on edelleen hieman siivousfriikki. Ennen tuo häiritsi minua, sillä hän saattoi imuroida joka päivä. Se oli hänen tapansa "kontrolloida".
Kun veljeni sairastui, huomio minusta siirtyi kokonaan häneen. Jäin vaille huomiota. Ehkä tämän vuoksi olen nykyään riippuvainen vanhemmistani, sillä olen kokenut "hylätyksi" tulemisen tunteen.
Äidilläni on diagnosoitu post traumaattinen stressereaktio veljen sairastumisen myötä, mutta uskoisin että hänellä on myös jotain tunne-elämän ongelmia.
Isä ei puuttunut riitoihimme vaan saattoi lähteä lätkimään sellaisten ilmaantuessa.

Nykyään olen ihan sujut vanhempieni kanssa ja äitinikin on hieman muuttunut noista ajoista empaattisemmaksi.

Tsemppiä tähän viikkoon! 🙂

Heippa!
Jos saan kysyä niin mihin veljesi sairastui?
Äitini myös heitti minut autosta ulos kun olin alle 10 vuotias, hänellä meni hermo minuun. En muista että olisinko kiukutellut tai jotain muuta minkä takia hän teki niin. Myös äiti ajoi auton renkaalla jalkapöytäni yli. 😐 En ymmärrä miksi. Moni ihminen aina sanoo että pitäis unohtaa menneisyys. Ei se onnistu ihan noin vain. Minunkin äitini oli kova siivoamaan mutten niin kiinnittänyt huomiota asiaan. En ole ottanut asiaa puheeksi vanhempieni kanssa, ei he varmaan edes haluaisi puhua asiasta. Kyllä tulen nyt toimeen heidän kanssaan mutten jaksaisi olla tekemisissä vanhempieni kanssa kuitenkaan liikaa.
Mieheni kanssakaan ei mene kovin hyvin tällä hetkellä, hän kiukuttelee ja on äkäinen kokoajan, ei myöskään halua tulla toimeen lapsensa kanssa. Huutaa lapselle aivan kokoajan jos lapsi on jotenkin tiellä tai tehnyt jotain hänen mielestään väärin.

Mutta hyvää viikonlopun alkua sinulle! 🙂🙂🌻