31 vuotta on tullut maailmaa nähtyä, enimmäkseen surullisin näkökulmin. Takana kotona narsistin alistamista, koulukiusaamista ja somaattista sairastelu kierrettä.

Viimeiset viikot ovat menneet etten enää ole saanut nukuttua. Herään öisin ahdistukseen ja minun on pakko nousta sängystä pois ja kävellä ympyrää. Päivät yritän selvitä väsymyksestä päiväunilla mutta viimeiset päivät en ole enää päässyt päiväunien jälkeen ylös, maailma tuntuu niin kohtuuttomalta ja minulla ei ole mitään annettavaa. Olen peruskoulun yläasteelta lähtien ajatellut itsemurhaa, kuitenkin tiedostaen teon järjettömyyden, mutta viimeisen vuoden aikana olen alkanut hyväksymään omalla kohdallani että itsemurha voisi olla ainoa oikea ratkaisu tilanteeseen. Olen yrittänyt tehdä kaiken kaikin keinoin oikein ja hakea hyväksyntää. Minulla on kavereita ja ikäiseni ovat jo naimisissa ja perheellisiä, saan arvostelua siitä etten ole itse ”vaivautunut” vakiintumaan. Kyllä olisin jo vakiintunut jos täyttäisin ikäiseni suomalaisen naisen kohtuuttomat vaatimukset ja tietenkin haluaisin lapsia.
En pysty katsomaan itseäni peiliin ja koen muutenkin etten kuulu tähän kehoon tai tähän kohtuuttomaan maailmaan. Koen että minua arvostellaan aina kun kävelen kadulla tai kaupassa.

En ole ymmärrettävistä syistä perheellinen, sillä suomalaiset naiset ovat asettaneet aivan sairaan kohtuuttomat vaatimukset meille tavallisille miehille. En ole lääkäri/juristi/arkkitehti/insinööri, vain tavallinen duunari, vakituisella työpaikalla. Se ei valitettavasti riitä. Pitäisi tienata 80-90t€ vuodessa, tienaan vain 50t€, ja se ei riitä.
En omista sikspäkki vartaloa mutta yritän pitää itsestäni huolta 4-5 kertaa viikossa käymällä salilla. Jälleen kerran tämäkään ei riitä naisille.
Pukeudun hyvin ja huolehdin itsestäni, mutta tämäkään ei riitä.
Ostin itselleni kodin ja olen pitänyt siitä hyvää huolta mutta 70 neliön kolmio on naisille liian pieni, tulisi olla valmiina omakotitalo.
En aja edes vanhalla autolla vaan uudehkolla premium-merkillä mutta tämäkään ei riitä.
Alkoholia en käytä koska se pilaa viikon treenit kehon hankinnassa joka kelpaisi naisille.

Tuntuu että minut on ajettu vaatimuksilla lopun äärelle. Aloitin viime kuussa Kelan tukeman psykoterapian. Terapeutti on oikein hyvä, kemiat kohtaavat ja varmasti osaava, mutta olen tullut lyhyessä ajassa siihen lopputulokseen että mitä minun ja terapeutin välinen keskustelu oikein muuttaa naisten vaatimuksissa? Ei mitenkään. En saa nytkään Tinderissä yhtään osumaa ja en herätä nytkään vastakkaisessa sukupuolessa minkäänlaista positiivista reaktiota baarista. Miten tämä kaikki voisi muuttua terapiassa?
En vain enää jaksa sietää elämistä näin kohtuuttomassa maailmassa missä naiset sanelevat onko mies tarpeeksi arvokas. En vain enää yksinkertaisesti jaksa ja minun keinot tehdä itsestäni parempi on vain lopussa. Tiedän että itsemurha jättää läheisilleni tuskaa, mutta minä en vain enää jaksa tätä kohtuuttomuutta ja en vain jaksa enää odottaa että onni minua potkaisisi. Elämä olisi sen tehnyt jos niikseen minulle olisi suotu.

Yritän vielä selvitä lähisukulaiselleni tärkeän 60 vuotisjuhlan yli jotka ovat lähikuukausina. En halua pilata hänen juhliaan omalla oikeutetulla ratkaisullani. Siihen asti aion kirjoittaa tähän viestiketjuun elämäni viimeisten kuukausien kuulumiset ja havaintoni matkalla itse aiheutettua kuolemaa.