31 vuotta on tullut maailmaa nähtyä, enimmäkseen surullisin näkökulmin. Takana kotona narsistin alistamista, koulukiusaamista ja somaattista sairastelu kierrettä.
Viimeiset viikot ovat menneet etten enää ole saanut nukuttua. Herään öisin ahdistukseen ja minun on pakko nousta sängystä pois ja kävellä ympyrää. Päivät yritän selvitä väsymyksestä päiväunilla mutta viimeiset päivät en ole enää päässyt päiväunien jälkeen ylös, maailma tuntuu niin kohtuuttomalta ja minulla ei ole mitään annettavaa. Olen peruskoulun yläasteelta lähtien ajatellut itsemurhaa, kuitenkin tiedostaen teon järjettömyyden, mutta viimeisen vuoden aikana olen alkanut hyväksymään omalla kohdallani että itsemurha voisi olla ainoa oikea ratkaisu tilanteeseen. Olen yrittänyt tehdä kaiken kaikin keinoin oikein ja hakea hyväksyntää. Minulla on kavereita ja ikäiseni ovat jo naimisissa ja perheellisiä, saan arvostelua siitä etten ole itse ”vaivautunut” vakiintumaan. Kyllä olisin jo vakiintunut jos täyttäisin ikäiseni suomalaisen naisen kohtuuttomat vaatimukset ja tietenkin haluaisin lapsia.
En pysty katsomaan itseäni peiliin ja koen muutenkin etten kuulu tähän kehoon tai tähän kohtuuttomaan maailmaan. Koen että minua arvostellaan aina kun kävelen kadulla tai kaupassa.
En ole ymmärrettävistä syistä perheellinen, sillä suomalaiset naiset ovat asettaneet aivan sairaan kohtuuttomat vaatimukset meille tavallisille miehille. En ole lääkäri/juristi/arkkitehti/insinööri, vain tavallinen duunari, vakituisella työpaikalla. Se ei valitettavasti riitä. Pitäisi tienata 80-90t vuodessa, tienaan vain 50t, ja se ei riitä.
En omista sikspäkki vartaloa mutta yritän pitää itsestäni huolta 4-5 kertaa viikossa käymällä salilla. Jälleen kerran tämäkään ei riitä naisille.
Pukeudun hyvin ja huolehdin itsestäni, mutta tämäkään ei riitä.
Ostin itselleni kodin ja olen pitänyt siitä hyvää huolta mutta 70 neliön kolmio on naisille liian pieni, tulisi olla valmiina omakotitalo.
En aja edes vanhalla autolla vaan uudehkolla premium-merkillä mutta tämäkään ei riitä.
Alkoholia en käytä koska se pilaa viikon treenit kehon hankinnassa joka kelpaisi naisille.
Tuntuu että minut on ajettu vaatimuksilla lopun äärelle. Aloitin viime kuussa Kelan tukeman psykoterapian. Terapeutti on oikein hyvä, kemiat kohtaavat ja varmasti osaava, mutta olen tullut lyhyessä ajassa siihen lopputulokseen että mitä minun ja terapeutin välinen keskustelu oikein muuttaa naisten vaatimuksissa? Ei mitenkään. En saa nytkään Tinderissä yhtään osumaa ja en herätä nytkään vastakkaisessa sukupuolessa minkäänlaista positiivista reaktiota baarista. Miten tämä kaikki voisi muuttua terapiassa?
En vain enää jaksa sietää elämistä näin kohtuuttomassa maailmassa missä naiset sanelevat onko mies tarpeeksi arvokas. En vain enää yksinkertaisesti jaksa ja minun keinot tehdä itsestäni parempi on vain lopussa. Tiedän että itsemurha jättää läheisilleni tuskaa, mutta minä en vain enää jaksa tätä kohtuuttomuutta ja en vain jaksa enää odottaa että onni minua potkaisisi. Elämä olisi sen tehnyt jos niikseen minulle olisi suotu.
Yritän vielä selvitä lähisukulaiselleni tärkeän 60 vuotisjuhlan yli jotka ovat lähikuukausina. En halua pilata hänen juhliaan omalla oikeutetulla ratkaisullani. Siihen asti aion kirjoittaa tähän viestiketjuun elämäni viimeisten kuukausien kuulumiset ja havaintoni matkalla itse aiheutettua kuolemaa.
Billybob. Mulla on ihan samanlaisia ajatuksia joka päivä. Että haluan kuolla. Mulla on niin äärimmäinen kipu ollut jo 2 vuotta, että en enää jaksais.
Sitten välillä olen ihan raivoissani ja haluaisin tehdä itselleni pahaa silloinkin. En vaan jaksa tätä taistelua. Tää on ihan sairasta...
billybob sinä olet tärkeä ja arvokas ihminen🙂 ajattele miten olet saanut täällä tukinetissä keskustelua aikaiseksi monella.Elämässä tulee vastaan monenlaisia ihmisiä on iloisia surullisia ja vihaisiakin ihmisiä.. mutta oletko koskaan miettinyt mitä Jumalasinusta ajattelee? Hän on sinut luonut,Hän ei sinua vihaa, Hän rakastaa sinua, ei hän suuunnitellut elämääsi tuhoon! (en ole mikään hihhuli vaikka uskova olenkin)ymmärrän oikein hyvin elämän karun puolen itse sitä vuosia kontaten rämpineenä mutta silti sydämeni uskoo ja luottaa että Jumala on suurempi kuin paha maailma/ omat kivut/oma tuska ja ajettelen koska Hän on minut luonut, minulla ei ole oikeutta puuttua elämäni päättymiseen yhtään sen enempää kuin sen alkamiseenkaan.Ihmisellä on vapaa tahto tehdä mitä haluaa elämän kaikkien valintojen suhteen, mutta uskoon tultuaan alkaa ymmärtää syntinlankeemuksen vaikutusta miten sen kautta on erossa Jumalasta ja Hänen kanssaan elämisestä. Synti on totaalisesti erottanut ihmisen siitä mihin hänet on pohjimmiltaan luotu; elämään Jumalan kanssa! Minut Jumala veti puoleensa elämäni pimeinpinä hetkinä, kutsuisiko Hän myös sinua lähellensä, Jeesuksen kautta tie Isän yhteyteen on avoin, en voi luvata uskovanakaaan ajalliseen matkaa risuttomuutta, mutta se sydämen rauha joka hän on luvannut antaa, srk, raamatun "elämän ohjeistukseksi", rukous- keskustelu Isän kanssa ym. on todellinen elämän peruskiinnike johon toivon ett mahd. moni ymmärtäsi tarttua. Uskon että sinussa on paljon hyvää, vahvuuksia, lahjoja, elämä on runnellut sinua(kin)mutta tämän ei kuitenkaan tarvitse olla tässä vaikka niin vakaasti nyt koetkin, anna itsellesi/elämälle vielä mahdollisuus näyttää valoisatkin puolet tämä on ollut siihen jo hyvä aloitus kun olet jakanut tuntojasi täällä,meitä kärsijöiä on miljoonia muitakin luodaan toisistamme verkosto johon voidaan tukeutua ja sitähän tämä tukinet yhtenä asiana onkin. hae tukea ja apua, älä luovuta please🌻🙂🌻
Nyt on lokakuu ja olet ajatuksissani.
Luetkohan tätä ketjua vielä? Jos voisin, niin silittäisin ja halaisin sinua. Jos olet päätöksesi tehnyt, toivottaisin hyvää matkaa. Jos empisit vielä, pyytäisin sinua hakemaan apua.
Joka tapauksessa, toivon sinulle kaikkea hyvää, mihin tahansa päädytkin!
Samaa mietin minäkin. Onko BillyBob vielä keskuudessamme. Toivotan hänelle hyvää matkaa,jos on jättänyt jo tämän elämän. Jos ei,niin voimia tehdä ratkaisu elämän puolelle. Ei kukaan ole täydellisen yksin kuitenkaan. Kirjoituksesi on saanut monet kirjoittamaan omista ajatuksistaan,eihän se ole vähäpätöinen asia sekään. Ihmisen elämä on niin erilaista eri ihmisillä,ei kenelläkään juuri samanlaista eikä siihen pidä edes pyrkiä.
Niin ja noista uskon asioista. En usko korkeampiin voimiin. Ei ole tarkoitus loukata, mutta minä en vain mitenkään voi uskoa näihin asioihin.
Sen verran kommentoin vain, että mistä tiedät, että kuolema lopettaa tuskan ja pääset pois ahdistuksesta - uskoit tai et tuonpuoleiseen.
Vissiin se kuolema ainakin lopettaa nettiyhteyden, koska muuten tänne jo joku kuollut olisi valittanut olostaan.
Mää oon alkanu aatteleen että en 50v enää nää, nyt oon 42v, en tiedä miten kuolen, tulis joku tauti joka tappas, mut on vaan liikaa tauteja jotka kiduttaa mulla☹️
BillyBob1!Olen miettinyt miten laitasi on. Oletko toteuttanut suunnitelmasi,vai onko tullut jotakin sellaista vielä,joka on muuttanut ajatuksiasi elämästä ja sen jatkumisesta. Toivon,että niin on käynyt ja annat vielä kuulua itsestäsi.
Vielä hengissä.
Pari viikkoa sitten astelin junan rauteille helppotuneena että kauan odotettu elämä päättyy. Valitettavasti tekoki päättyi että joku ulkopuolinen käräytti minut tekostestani ja soitti 112. Löysin itseni päivystyksestä poliisin toimittamana päivystykseen ja sain M1-lähetteen psykiatrian osastolle jossa kerroin aikomukseni. Maineeni oli tuhottu. Minua pidettiin 5 päivää tarkkailissa jonka jälkeen minut oli vapautettava koska en ollut psykoottinen. Minua yritettiin käännyttää olla tappamattani itseäni. Olisin ollut onnellinen jos joku olisi välittänyt minusta, mutta näin ei käynyt.
Pakko vielä kirjoittaa lopun helpotukseksi ja toivoisin että herättäisi vastakkaisessa sukupuolessa ajatuksia, ettei kaikki miehet ole Brad Pitt -mallisia ihmisiä joita tavoittelette intohimoiseti.
Minä yritin elämässäni hoitaa asiat että olisin täysin vertailukelpoinen muita ihmisiä nähden. Se ei kuitenkaan riittänyt.
Joka aamu minusta tuntui pahalta herätä yksin kun olisin toivonut elämänkumppania vierelle ja olisimme voineet
kasvattaa lapsen/lapsia ympäristöön. Se ahdistuksen tunne oli valtava ja mietin pitkään mikä minun elämässäni meni
pieleen. Yritin täysillä hoitaa itseäni sekä pitää kehoani kunnossa että kelpaisin tiukan naisten arvostelun alaisesti. Turhaa, kukaan ei arvostanut.
Tinderi toi vain pahaa mieltä, kukaan ei taaskaan arvostanut. Katsoin itseäni peiliin ja yritin arvioida positiivisia puolia itsestäni mutta väkisin
ajatukset naisten julmuudesta söivät oman jaksamiseni. Itkin monet yöt että pääsin itseni kanssa uneen, mutta monesti unet jäivät
kesken ahdistuksen kera kun en voinut mitenkään vaikuttaa omiin mahdollisuuksiin, en vain kelvannut.
Olen matkan varrella syyttänyt geenejäni miksen kelpaa kenellekkään. Todennäköisin syy on tässä. Pelkkä ulkokuori merkitsee
naisille kaikista eniten. Se että haluaisin pitää naista hyvänä, ei riitä tässä maailmassa.
Tietenkin on hyvä,ettei suunnitelmasi onnistunut,ainakin läheistesi kannalta. Kirjoitit aikaisemmin,että haluat lähteä pois pienieleisesti,ettei asiasta nouse uutista. Kuitenkin valitsit junan alle hyppäämisen,joka ylittää uutiskynnyksen ja aiheuttaa shokin junankuljettajalle ja matkustajillekin. Se on aika itsekästä ja tulee väistämättä mieleen,että pyörit vain oman napasi ympärillä välittämättä muista ihmisistä.
hei billybob! mihin kategoriaan ajattelussasi laitat tämän palstan lukemattomat rohkaisevat kannustavat viestit joita olet saanut? ajatteletko heidän huvikseen heittävän läppää sulle rohkaisemalla? En usko, he pitävät sinua tärkeänä.
Ajattelen että olet oman elämänhistoriasi kautta saanut vääristyneitä käsityksiä naisista,elämän vaatimuksista/odotuksista, mietin miten näitä saisit muutettua omassa sisäisessä maailmassasi?
Olet joskus maininnut että ulos mentyäsi koet että sua katsotaan, mistä tiedät mitä katseitten takana on ehkä joku saattaa sua katsoa ihaillen onpa hyvännäköinen ihminen!
tinder palsta on vain yksi, ehkä huono, hyvin subjektiivisen kuvan naisista antava, suosittelen sun laajentaa reviiriäsi johonkin muualle kiinnostuksen kohteitasi vastaavaan paikkaan mikä se sulle olisi jossa näkisit että naisia on todellakin paljon muunlaisiakin mitä olet tähän mennessä kohdannut? ajattelen että on terve reaktio ahdistua jos mieheltä/naiselta vaaditaan jotain ääripinnallisia arvoja parisuhteen alkamiseksi, sellainen ihminen ehkä elää jotain kauniit ja rohkeat elämää päässään ja luulee/toivoo että se siirtyisi todellisuudeksi sitä tämä media tekee😞
todellisuus ja fiktio sekoittuu
Olen tosi iloinen kuulla että elät. 🙂 Millaista välittämistä kaipaisit? Siis kun koit ettei sairaalassa kukaan välittäny niin millaiset asiat saa sut kokemaan, että sinusta välitetään? Tsemppiä! 🙂🌻
Kyllä se on aikamoista välittämistä, jos täysin ulkopuolinen ihminen soittaa 112 ja hankkii sulle apua. Selvästi haluat vielä elää.