Loppuvuosi lomautettuna - mitä teen?
Työpaikaltani lomautettiin kymmeniä ihmisiä. Töitä ei riitä kaikille loppuvuodeksi. Jännitin tuota lomautusta ja itkeskelin sitä jo etukäteen, mutta lapun saatuani menin todella sekaisin. Kädet vaan tärisivät ja aloin itkeä kaikkien nähden. Hävetti todella paljon ja jouduin lähtemään kotiin. Kävin seuraavana päivänä lääkärissä ja lääkäri määritteli tilani sopeutumishäiriö stressiin. Itkusta ei tullut loppua, en pystynyt tekemään mitään kotitöitä ja sekoilin muutenkin puheissani ja teossani. Nyt muutama päivä on mennyt itkeskellessä ja miettiessä asioita. Ehkä ei maailma tähän kaadu,vaikka siltä tuntuu.
Olisi kiva tietää jos jollain muulla on ollut samanlaisia kokemuksia ja kuinka olette selvinneet niistä eteenpäin.
Pahemman tästä asiasta tekee se että olen ollut tuossa työssä vasta 6 kk ja olen määräaikainen. Vielä olisi puoli vuotta jäljellä. En tiedä pystynkö enää sitten lomautuksen jälkeen menemään koko paikkaan?
Ikävää että osui kohdallesi mutta tätä tapahtuu paljon. Mitä jos yrittäisit löytää jonkun harrastuksen, menisit vaikka työväenopistoon opiskelemaan jotain nyt syyskaudella - ne ei ole kalliita kursseja ja voisit saada sieltä ystäviä ja muuta ajateltavaa, se tekisi hyvää itsetunnollesi, vaikka lomautus ei olekaan sinun persoonastasi johtuvaa niin kyllä se aina kolahtaa kun kohdalle osuu.
Voimahali 🙂🌻
Kiitos Oodi sanoistasi. En tiedä jaksanko vielä mennä mihinkään. Mieli on niin maassa että vie jonkin aikaa ennenkuin jaksan yrittää tehdä mitään. Liikuntaa pitäisi alkaa harrastamaan ettei ihan jumiudu paikoilleen.
Liikunta ja luonnossa kulkeminen... jos et jaksa mennä ihmisten keskelle niin yritä pakottaa itsesi ulos ja tarkkaile vuodenajan mukanaan tuomia muutoksia - vuodenajat vaihtuvat ja murheetkin väistyvät, ei heti mutta ajan kanssa. 🙂🌻
Kiitos jälleen Oodi. Mulla on just nyt se ihmisten keskelle meneminen vaikeaa. Tänään jaksoin just ja just käydä ruokakaupassa ja pelkäsin kokoajan että joku tuttu tulee kyselemään jotain. Tässä pikkukaupungissa kun tiedetään toisten asiat tosi hyvin. Onneksi ei ketään tuttua tullut vastaan.
Ehkä lähdenkin huomenna jonnekin metsälenkille.
Minulle kävi kesällä vähän vastaava tilanne, erona että sain yllättäin pokut kokonaan...ainoana henkilönä.
Minulla piti alkaa kesäloma juhannuksesta, olin myyntityössä ja aaton aattona ei ollut sovittuja tapaamisia joten päätin aloittaa lomani jo päivää aikaisemmin...
odottelin että pomo tulisi paikalle, saisin ilmoitettua hänelle asian ja sen jälkeen kuukaudeksi pois kaikesta stressistä!
No, pääsinkin sitten lomalle vähän pidemmäksi aikaa.
En nähnyt sinä päivänä pomoa lainkaan, hän soitti iltapäivällä ja sanoi että minun pitäisi tulla seuraavana aamuna klo 9 kehityskeskustelupalaveriin minun käytöksestä ja saisin ottaa luotamusmiehen mukaani halutessani...olin aivan pihalla, ei harmaata hajua mistä oli kyse.
Seuraavana aamuna se selvisi, sain klo 9.15 potkut, perusteluna että minusta oli valitettu ja firma ei halunut enää palvelujani.
Olin täysin shokissa, juhannus ja loma edessä...ja elämä takana. Siltä se todella silloin tuntui.
Niinkuin kaikki arvaa, potkut oli laittomat ja sain siitä rahallisen korvauksen, mutta itsetuontoa se ei auttanut.
En ole eläissäni ennen ollut päivääkää työttömänä mutta nyt en ole edes hakennut töitä ja ulos meno ei tunnut mitenkään innostavalta, varsinkaan naapureille vastaaminen ei innosta siitä kuinka olen vieläkin kotona...
Mutta täytyy myöntää, ei enää tunnu yhtä pahalta kuin kaksi kuukautta sitten, tai kuukausi sitten...eli parempaan päin ollaan koko ajan menossa.
Usko itseesi ja siihen ettei tämä elämä tähänkään vastonkäymiseen kaadu 🙂👍.
Ikävää että Fargo sinulle kävi noin. Tiedän yhden kauppaketjun joka tekee tuollaista myyjille. Ei tarvitse olla isokaan asia kun saa potkut.
Kyllä se ajan myötä helpottaa.
Minullakin on vaikea selittää esim naapurille asiaa, kun siitä on lehdissä ja tässä pikkukaupungissa kaikki tietävät. Mutta kun se saa sanottua ääneen että olen lomautettu niin ei se niin kamalaa sitten olekaan. Pitää vain uskaltaa puhua siitä. Eihän se ole oma syytä, vaikka siltä tuntuukin.
Mullakin on itsetunto nyt aivan nollassa. En usko itseeni sen vertaa että edes kyselisin mistään töitä. Yritän vain selvitä kotona joka päiväisistä kotitöistä.
TSemppiä sulle! Toivottavasti löydät uuden työpaikan!
Oodi kirjoitti 17.9.2008 13:6
Ikävää että osui kohdallesi mutta tätä tapahtuu paljon. Mitä jos yrittäisit löytää jonkun harrastuksen, menisit vaikka työväenopistoon opiskelemaan jotain nyt syyskaudella - ne ei ole kalliita kursseja ja voisit saada sieltä ystäviä ja muuta ajateltavaa, se tekisi hyvää itsetunnollesi, vaikka lomautus ei olekaan sinun persoonastasi johtuvaa niin kyllä se aina kolahtaa kun kohdalle osuu.
Voimahali 🙂🌻
Hei Oodi!
Iselleni kävi näin pari vuotta sitten ja neuvoisin sinua pikaisesti aloittamaan jonkun harrastuksen tai sellaisen asian, mistä pidät. Nimittäin on vaaranana syrjäytyä, jos jää hautomaan tätä asiaa. Itse jouduin kääntymään Kriisikeskuksen puoleen, kävin myös psyk.keskuksella ja nyt olen tehnyt keikkahommia kesällä. Ja haen taas töitä.
Älä anna periksi, sinussa ei ole vikaa, olet ihana.
terv.rifka😋😉🙂🌻
Nyt olen työstänyt ajatuksiani ja ymmärtänyt ettei vikaa todellakaan ole minussa. Ei ole minun syyni että minut lomautettiin ja niin vain kävi monille muillekin. Tämä on vain yritysten tapa maksimoida voitot ja selvitä tilanteista. Ei ne mieti miltä ihmisistä tuntuu ja mitä niille tapahtuu. Pääasia että yritykset pysyy pystyssä ja johtajat saavat palkkansa. Pienen ihmisen on vaan selvittävä jotenkin.
Olen yrittänyt harrastaa liikuntaa ja pitää päivärytmin selvänä. Yritän mennä nukkumaan ajoissa etten valvo öitä ja nuku päiviä. Kukaan ei ole tukenani, mutta yritän yksin mennä eteenpäin.
Kevääseen on pitkä matka, mutta yritetään jaksaa!
Muutama viikko sitten näytti elämä aika synkältä, mutta nyt olen saanut otettua itseäni niskasta kiinni. Olen tehnyt elämäntaparemontin. Liikun joka päivä pääasiassa sauvakävelen ja yritän syödä terveellisesti. Olo on parempi vaikka välillä tulee synkkiä hetkiä varsinkin iltaisin.
Yhtä työpaikkaa olen kysellyt mutta sieltä ei ole kuulunut mitään. Yritän mennä päivä kerrallaan eteenpäin.🙂
Muista kehua itseäsi - juu, tiedän, kuulostaa hassulta mutta - kun ajattelet itsestäsi positiivisesti, se alkaa jossain vaiheessa kantaa hedelmää... enää se ei tunnukaan niin hassulta vaan huomaat että sinulla on oikeus ajatella itsestäsi positiivisesti. 🙂👍 Monta kertaa ihmiset kaipaavat ystävää ja unohtavat samalla, että myös itse pitää olla oman itsensä ystävä. Tukea ja kannustaa, jotta paremmin jaksaa - antaa itselleen myös joskus lupa hellittää ja olla hetki allapäin syyllistymättä siitä - elämä kun on jatkuvaa aaltoliikettä...
Onnittelut siitä, että olet päässyt jo eteenpäin 🙂🌻 Minulla on myös tavoitteena saada kunto kohoamaan, se käy hitaasti ja olen tavattoman laiska mutta parempi vähän kuin ei ollenkaan 🙂
Pienin askelin mennään eteenpäin. Hitaasti, mutta varmasti. Tämä on vain hyväksyttävä, mutta en jää tuleen makaamaan. Olen nyt kysellyt yhtä osa-aikaista työtä ja melko varmasti saankin sen. Teen sitä niin kauan kunnes pääsen takaisin entiseen työpaikkaani. Se olisi vain neljä päivää viikossa, mutta onhan sekin jotain. Se on yötyötä. Saapahan päivät sitten makoilla kotona.
Kiitos vaan kaikille jotka olette kannustaneet eteenpäin.
Hei kaikki!
Olen nyt jakanut lehtiä viikon verran. Yötyö on raskasta ja jalka ja käsi ovat kipeinä. Mutta onpahan minulla nyt töitä ja saan rahaa.
Mielialat vaihtelevat rajusti vieläkin. Joskus itkeskelen varsinkin iltaisin. Mietin kokoajan kuinka saan maksettua osani asuntolainasta. Liitosta ei kuulu mitään päivärahapäätöstä. Kestää sekin monta viikkoa.
Onko kenelläkään kokemuksia mielenterveystoimistosta? Onko siellä käynnistä mitään apua? Luulen että tarvitsisin sellaista apua, koska tämä masennus ei tunnu hellittävän eikä mulla ole ketään kenelle siitä puhuisin.
Selviän jotenkuten arkipäivän rutiineista, mutta illat ovat vaikeita.
Minulla on kokemusta vain nuorten psykpolilla mutta ihmiselle sielläkin puhutaan ja illat mullekin on vaikeinta. Päivällä olen lähes normaali ihminen, illat yleensä itken paljon.
Kannattaa sitä apua hakea jos on vaikeaa.