Loppuunpalaminen
Olen vuosia kärsinyt eriasteisesta burnoutista, en ole missään vaiheessa jäänyt sairauslomalle vaikka vointi olisi sitä vaatinut. Työn arkin ääninä ajatus töiden vähentämisestä tai sairauslomalle jäämisestä aiheuttaa voimakasta paniikinomaista ahdistusta. Muutenkin vietän (osittain työni luonteen vuoksi) töissä enemmän aikaa kuin vapaalla. En vain ole pitkään aikaan palautunut vapaa-aikana, en saa karistettua stressiä tai kiireen tuntua ja pois ja olen jatkuvasti ylivirittynyt. En huomaa oloissa eroa nukunko 2h vai 12h, olo on yhtä väsynyt joka tapauksessa.
Olin komnisen kuukautta sitten kolarissa, eikä jatkohoitoa ole pahemmin ollut, puhumattakaan henkisestä tuesta. Pitäisi vain itsehoitaa itsensä. Tämä varmaan edesauttoi ongelmien pahenemista ja kaikki aika onkin mennyt töissä. Olen myös alkanut oirehtimaan syömisen kanssa, enkä ole oikein saanut syötyä, joten paino pudonnut todella paljon lyhyessä ajassa. Kärsin nykyisin aliravitsemuksesta ja sen tuomista liitännäisongelmista mm. Rytmihäiriöitä ja pyörtyilystä. Nyt vointi romahtanut niin, että pakotti jäämään sairauslomalle. Se taas aiheuttaa niin voimakasta ahdistusta että syömishäiriöoireilu pahentunut todella voimakkaasti ja suoraan sanottuna välillä pelottaa milloin tämä menee liian pitkälle.
Hei Amanda, kiva kuulla sinusta vaikka ikävää että huonovointisuus on jatkunut. Sairasloma tuntuu varmasti sinun tapaasi työ-orientoituneelle ihmiselle aika järkyttävältä, mutta muistathan että sairaslomalle joutuminen ei kerro mitään sinusta ihmisenä ja olisi voinut sattua kenelle tahansa.
Tietääkö työterveys syömishäiriöoireilusta tai onko sen tiimoilta jotain jatkoa sovittuna? Syödä kuitenkin pitää jos haluaa elää.
soroppi miten olet voinut? Työterveydessä ollaan tietoisia oi reilusta, sen takia olen sairauslomalla kun fyysinen vointi romahti. Teen kyllä kaikkeni, että saisin syötyä, se vsin tuntuu naurettavan vaikealta.
Tiedän, että ajatus sairausloman taustalla on hyvä, mutta nyt se tuntuu lähinnä rangaistuksetta. Ellen itsekkin tietäisi, etten voi nykyisessä kunnossa tehdä työtäni hyvin en olisi suostunut jäämään töistä pois. Muutos on iso ja oireiden sitä. Voin vain toivoa, että olo tasoittuu ajan kuluessa.
Amanda1111 kirjoitti:
Voin vain toivoa, että olo tasoittuu ajan kuluessa.
Toivotaan näin! Ja kiitos että kysyit kuulumisiani. 🙏 Olen parhaillaan kolmatta viikkoa lomalla, ja onnistunut sotkemaan unirytmini totaalisesti. Viime yönä en onnistunut nukahtamaan ennen kuin joskus puoli viiden jälkeen, mutta onneksi ei tarvinnut herätä ennen kuin yhdentoista maissa. Olen ollut fyysisesti jonkin verran pahoinvoiva, mutta kaipa tämä tässä menee.
En oikeasti oikein tunne ansainneeni näin paljon lomaa, mutta jos pidän kiinni siitä etten tee palkattomia ylitöitä (kuten parisuhdesovun takia täytyy*) päiviä on kyllä tarpeeksi. Alallani tuntuu olevan jonkinlainen kirjoittamaton ja ääneenlausumaton sääntö että jos tosissaan haluaa tehdä vastaavia hommia pitkällä tähtäimellä, työtuntejaan ei saisi laskea. Mutta ehkä kyse on vain siitä että olen mallioppinut virheellisen uskomuksen aiemmilta kollegoilta.
Kumppani kuulostaa istuvan kerrosta ylempänä juttelemassa ystävänsä kanssa ja mieli tekisi mennä seuraan viettämään vielä myöhäisiltaa, mutta ajatus tupakansavuisesta parvekkeesta ei houkuttele. Ehkä otan päiväkirjan ja menen olohuoneeseen norkoilemaan, siltä varalta että he sattuisivat tulemaan sisälle tai että sieltä löytyisi joku muu joka haluaisi jutella kanssani.