Loppujen lopuksi olen kaiken keskellä todella yksin.

Loppujen lopuksi olen kaiken keskellä todella yksin.

Käyttäjä Piakristiina aloittanut aikaan 12.08.2013 klo 16:46 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Piakristiina kirjoittanut 12.08.2013 klo 16:46

Olen ollut naimisissa yhden ja saman miehen kanssa nyt jo yli 20 vuotta. Meillä on kaksi lasta jotka ovat jo aikuisia. Toinen asuu kotoa poissa, mutta toinen vielä kotona. Tässä keväällä huhtikuussa tapahtui todella ikävä tapaus nuoremmalle lapselleni. Humalapäissään hän meni niin sekaisin että hajotti parhaan kaverinsa kodissa paikkoja ja tavaroita, pahoinpiteli kaveriaan yms. Samassa hän loukkaantui itsekin. Mistään ei muista mitään mitä on tehnyt. Tässä olemme kärvistelleen jo neljä kuukautta eikä asia ole edistynyt mihinkään suuntaan. Lapsi ei koe tarvitsevansa minkäänlaista ulkopuolista apua. On vain kotona. Valvoo yöt ja nukkuu päivät. Ei halua keskustella asiasta.
Vahingonkorvauksia hän joutuu ajallaan maksamaan ainakin 5000 euroa ja lisäksi varmasti muitakin korvauksia. Tuntuu kuin olisimme jonkun tien päässä mistä ei näy haarautuvan yhtään polku eteenpäin. Itse käyn töissä ja opiskelen samoin mieheni käy töissä, mutta lapsen elämä näyttää pysähtyneen neljän seinän sisälle. Olen yritänyt saada häntä psykiatsiselle sairaanhoitajalle ja tilasin jopa ajan, mutta ei hän sinne lähtenyt. Olisiko kenelläkään mitään ideaa miten tästä eteenpäin voisi jatkaa?