En edes tiedä miksi tässä kirjoittelen, ehkäpä että saa kirjoitettua ja purkaa..
Olen viiskymppinen mies vantaalta. Olen eronnut noin vuosi sitten ja minulle jäi n.25 000 e velat. Jäin myös työttömäksi aika pian eron jälkeen. Pärjäsin suurinpiirtein juuri ja juuri hetken aikaa, sitten jouduin paikkaamaan velkaa ottamala uutta velkaa. Jota on kertynyt nyt varmaan yli 30 000. on raja tullut vastaan enkä enää pysty enkä kykene hoitamaan näitä… Olen siis niin pulassa ja loppu. en ole nukkunut, en pysty tekemään mitään, en jaksa mitään. Ulosotto odottaa ja sekin pelottaa, ei ole aikaisempaa kokemusta. Ole nyt monta päivää löytänyt lohdullisen tilan kun ajattelen pois lähtöäni. En näe tulevaisuutta, en näe mitään edessä enkä jaksakaan. Olen kärsinyt aikaisemminkin masennuksesta , mutta ei näin voimakkaasti. nyt en jaksa edes ajatella mitään hoitoa.
En edes muista millaista on hymyillä tai iloita
Hei, Apua tai ei! Tilanteesi kuulostaa todella raskaalta. Mielestäni sinulla on kuitenkin jonkinlainen toivo sisälläsi. Kun jaksoit kirjoittaa tänne. Toivon sinulle siis jaksamista, ja uskon, että sinulla on mahdollisuus selvitä tästä.
Onko sinulla tällä hetkellä mitään masennuslääkitystä käytössä. Jos ei, niin ehdotan, että menisit tilanteesi kanssa lääkärin juttusille. Masennus on ilmeisesti sinulle tuttua. Jos et nyt muuta jaksa, niin ota käyttöösi edes lääkkeet. Se voi jo pikkuisen helpottaa oloa. Ehkä enemmänkin. Entä nukkuminen? Onko sinulla unilääketttä? Jos ei, niin ehdottaisin sinua miettimään sitäkin. Uni on ihmiselle niin tärkeä.
Minä itse syön lääkkeitä ja käytän toisinaan myös unilääkettä. Reilu vuosi sitten olin tosi alhaalla masennukseni kanssa. En nähnyt mitään toivoa. Toivoa ei ollut. Mutta selvisin siitä, vaikka en uskonut mitenkään sen olevan edes mahdollista. Nyt olen taas masentumaan päin. En tiedä, kuinka syvälle nyt menään. Tiedän, että sopivan lääkkeen löytäminen voi olla hankalaakin. Onko sinulla ollut joskus joku toimiva lääkitys?
Kirjoitan nyt vain lääkkeistä, kun ymmärsin, ettet nyt jaksa ajatella hoitoa. Ehkä lääkkeistä olisi apua, ja ehkä keskusteleminen myös joskus myöhemmin olisi mahdollista.
En tiedä oikein ulosotosta, mutta ymmärtäisin sen selkeyttävän tilannettasi.
Hei hyvä mies Vantaalta
Mullakin umpikuja kun mieheni jota rakastan on luiunut tiukasti alkon otteeseen ja tuntuu että menetän kaiken. Olen 56 vuotias. Ei mullakaan ole edes työtä lohtuna, sairaslomalla olen. Koeta jaksaa, rukoile, niin minäkin olen tehnyt monta vuotta ja vaikka en ole isoja rukousvastauksia ja rauhaakaan saanut niin hengissä vielä olen. Mulla vaikea ahdistus, unettomuus ja masennus jo pitkään. Pelottaa huominen, puhuin miehelle alkosta, ei siedä että siitä puhutaan, lupasi huomenna keskustella. Pelkään että haluaa erota jos ei saa lähes kaikkia eläkkeitäni juoda. Haluaisin pitää hänet alkoholistinakin mutta haluaisin että ymmärtäisi kuinka me joudutaan pinnaa venyttään hänen takiaan. Mun haettava lähes päivittäin 18 bissee hänelle ja itse saan krkkipussin. Piilottelee pullia ja keksejä ettei niitä otettaisi vaikka itselle kalliit bisset kotiin kannettava. Paljon mulla vihaa jos rakkauttakin. Rukoile jos luet tämän että mies näkisi oman osuutensa näissä vaikeuksissamme.
Ihmettelen,kun jatkuvasti kirjoitat miehesi törkeästä käytöksestä ja orjuuttamisesta,mutta et tee oikeasti asialle mitään. Ei tässä auta kuin itse alkaa toimia ja panna asialle piste. Kerro jollekin järkevälle ihmiselle,joka voisi auttaa käytännön asioissa. Ei mies siitä muutu,kun annat hänen näin toimia,päinvastoin voi käydä entistä julkeammaksi. Itse olen sitä mieltä,että jos ei halua parantaa elämäänsä on sitten vain kärsittävä ja otettava hiljaa vastaan kaikki ja tyydyttävä kohtaloonsa hiljaa ja alistuneesti.