Pahoittelut pahasta olostasi. Täällä kanssa yksi äiti ihminen joka kärsii ahdistuksesta.Elämä on vain jonkunlaista selviytymistä päivästä toiseen. odottelen kovasti josko lääkitys alkaisi autttaa. Onko sinulla lääkitystä? Minulla ahdistukseen hiukan auttaa jos saan itkettyä, mutta ei se tietysti aina auta sekään. Pelkään että miten jaksan elää, lasten takia olisi pakko. Olen niin katkera ja vihainen itselleni tästä sairaudesta. Pelkään että en parane koskaan, en pysty toteuttamaan unelmiani, olen vain tälläinen ihmisen raato joka täällä yrittää selviytyä päivästä toiseen😭

Tuttua, vaikka mun lapset onkin jo aika isoja. Yksi jo aikuinen. Saatko mitään apua? Onko lääkitystä? Pääsetkö mihinkään juttelemaan tilanteestasi? Koska lapsesti ovat pieniä, sulla voisi olla mahdollisuus saada jopa kotiapua. Mä sain silloin, kun lapset olivat pieniä. Lastensuojelun kautta tuli kotipalvelun perhetyöntekijä, kun mies asui viikot muualla opiskeluaikana. Joku sosiaalityöntekijä voisi osata neuvoa. Kannattaa ehdottomasti hakea apua. Voimia sinulle arkeen!