Mustakin tuntuu, että sisällä on paljon vihaa ja katkeruutta. Oon vähän neuvoton sen suhteen, miten sitä voisi käsitellä. Toivottavasti terapiasta löytyy keinoja. Joskus pystyn kyllä purkamaan ulos vihaa ja raivoa, mutta tuntuu, että sitä on niin paljon ettei se lopu. Mun on myös vaikea antaa anteeksi ihmisille, jotka on satuttaneet.

Tuntuu, että pelkkä vihan purkaminen ei riitä; sitä pitäisi voida käsitellä jotenki muuten. Vai mitä sä ajattelet minäitse89? Kirjotit, että pystyt joskus urheilemalla tai kiroilemalla helpottamaan oloasi.

Mustakin tuntuu siltä etten saa sitä kaikkea ulos. En tällä hetkellä keksi muuta kun Temesta. Urheilu joskus, mutta toisaalta mulla se joskus lisää vihaa. Joku rauhoittava musiikki ehkä.

Terapiassa olen käynyt jo pitkään ja kyllä se tavallaan auttaa. Ajattelin jos hankkisin nyrkkeilysäkin niin voisin sitä paukuttaa aina kun pistää vihaksi.

Sen olen oppinut että viinaan ei kannata koskea ollenkaan. Mulla se viha ja ahdistus kolmin kertaistuu humalassa ja en välttämättä pysty kontrolloimaan itseäni.

minäitse89 kirjoitti 30.10.2016 11:53

Mustakin tuntuu siltä etten saa sitä kaikkea ulos. En tällä hetkellä keksi muuta kun Temesta. Urheilu joskus, mutta toisaalta mulla se joskus lisää vihaa. Joku rauhoittava musiikki ehkä.

Terapiassa olen käynyt jo pitkään ja kyllä se tavallaan auttaa. Ajattelin jos hankkisin nyrkkeilysäkin niin voisin sitä paukuttaa aina kun pistää vihaksi.

Onks sul sitten syntyny semmoinen luottamuksen suhde terapeuttiin, et uskallat terapiassa ilmaista vihaa? Tai puhua niistä asioista, joista oot vihainen? Munkin pitäisi etsiä terapeutti, mut varmaan menee ens vuoden puolelle se alku, kun ei oo vielä tullu täyteen sitä 3kk hoitojaksoa.

Mulla on kyllä muuten hyviä kokemuksia siitä, että oon voinu toiselle ihmiselle kertoa, miten vihainen ja katkera on jostain asiasta ja hän on rakastanu minua semmoisena. Tuntuu, että se auttaa. Sit se viha jotenki lakkaa "riivaamasta", kun sen voi hyväksyä omaksi tunteekseni. Mut yleensä en uskalla yhtään näyttää vihaa toisten ihmisten nähden. Yksinäni sitten vaan kiukkuan ja kärttyilen. Nyrkkeilysäkki voisi kyllä olla hyvä, ja joo, uskon, että alkoholi ei ole hyvä.

Hei kaikille!

Spontaanit ja melko lyhytkestoiset vihanpurkaukset (etenkin jos niihin liittyy häpeäntunne ja itsensä syyttely) voivat olla merkki epävakaan persoonallisuuden (F60.30 impulsiivinen häiriötyyppi) yhdestä muodosta. Tällaiseen reagointiin on usein syynä se, että epävakaan persoonallisuuden omaava henkilö kokee pienetkin tunteet (epäonnistumiset, itsesyytös, kritiikki, itsekritiikki, yms.) äärimmäisen voimakkaasti. Usein tuloksena on tilanteen suhteen täysin älytön vihan- tai häpeäntunne, johon reagoidaan voimakkaasti.

Moni epävakaa on myös epävarma ihmissuhteissaan, usein hylkäämisen tai negatiivisen palautteen pelkoon reagoidaan tavalla, jonka ulkopuoliset tulkitsevat "manipuloinniksi" ("sä et tykännyt mun ruuasta -> mä en tee tarpeeksi hyvää ruokaa -> nyt hävettää -> miksi se musta tykkää? -> eihän mussa ole mitään rakastettavaa -> apua! -> "hei kulta, kerro mulle miksi sä rakastat mua..." -> "mä en haluu elää, jos sä et rakasta mua!" -> "mä tapan itseni jos sä et rakasta mua..."

Jos mikään tästä kuulostaa tutulta, kannattaisi kysyä vaikka terapeutilta SCID-II -testistä, jolla todetaan eri persoonallisuushäiriöt. Diagnoosi voi pelastaa elämän, itse opin tunnistamaan taipumukseni ja toimimaan hillitymmin. Nykyään voin jo nauraa "epävakaille ajatuksilleni", jotka tunnistan, käsittelen ja heitän pois. 🙂

Moi.

Onko siihen epävakaaseen mitään lääkitystä? Luulen että mulla hyvinkin voisi olla se diagnoosi. Ne on just sellasia nopeita vihan välähdyksiä. Tavallaan tekis silloin mieli vahingoittaa... Hyvä kun toit asian esille, voin kysyä terapeutilta testistä...

Tuntuu välillä etten hallitse enää itseäni. En halua hakea apua. Ei kukaan kumminkaan ymmärtäisiä. Ja mnua on aiemmin kohdeltu niin huonosti kun olen hakenut apua, etten enää hae.

Haluan selviytyä tästä yksin, jos selviydyn. Kamalan levoton olo vaan. Täytyy välillä ottaa 2 temestaa, että pystyn olemaan rauhallinen. Välillä tekis vaan mieli ottaa yli-annostus...☹️

Tekis mieli välillä hakata ikkunat paskaks ja heittää tietokone ulos. Ja potkia teeveestä ruutu rikki.

😭😭😭

Olen yrittänyt kaksi kertaa itsemurhaa elämäni aikana näiden olojen takia. En sitä enää yritä, mutta se kuvaa sitä kuinka vaikea tämä sairaus on ja tuskin ikinä parannun. Toivon vaan että olisi taas semmonen ok olo... On mulla ollut esim. viime vuonna hyviä jaksoja. Nyt vuoden taas ollut huono. Meinaa välillä kärsivällisyys loppua....

Onneksi olen kuitenkin pystynyt vähentämään Temestan käyttöä... Tiedän että usein skitsofreenikoiden elämä on lyhyempi kuin muiden. Toivon kuitenkin, että pääsisin edes neljään kymppiin. En nyt vielä 27-vuotiaana haluaisi kuolla... Tai eihän sitä ikinä haluaisi kuolla, mutta kukaan ei ole vielä tähän päivään mennessä ollut kuolematon...

Pari ystävää on jo mennyt... Toivottavasti saisin kokea edes vähän onnea tulevaisuudessa tai sekin saattaa olla liikaa pyydetty... Pitää nyt vaan jotenkin selvitä päivä kerrallaan. Ei kai tässä muutakaan voi...

Hei minä itse
Minä täällä olen vain, kävin tänään ulkona kävelemässä ja olin kuin lumiukko kuin tulin kotiin takaisin, siellä sataa lunta.

Kuinka sinä nykyään tulet toimeen noin huonosti itsesi kanssa. Minulla oli tuollaista joskus
sinun iässäsi, tai vähän nuorempana. Itsehillintä kasvaa kuin sitä sitkeesti kasvattaa, usko
pois. Minulla oli myös itsehillinnällisiä vaikeuksia, sain kamalia raivo kohtauksia, joiden aikana en ollut oikein oma itseni. Välillä tärisin vihasta jota pidättelin.
Se on kaikki taakse jäänyttä elämää, en kaipaa noita nuoruuden päiviäni yhtään.😍

Tuleeko sulle minäitse välillä parempi olo, vai onko sun koko ajan paha olla?

Se on hankala juttu toi ymmärtäminen. Toisen pään sisälle ei pääse, täysin ainakaan. Sanat, ja rehellisyys voi joskus auttaa siinä, mutta on se vaan pirun pelottavaa joskus kertoa miltä tuntuu. Tai joskus on aika vaikea kuvailla miltä tuntuu, kun ei tiedä sopivia sanoja.

Mille sä olet vihainen?

Mä en usko että itseään kohtaan kovettuminen on hyvä ratkaisu. Ainakaan mulla se ei oo toiminut yhtään. Mä oon huomannut, että silloin kun yritän olla välittämättä omista tunteistani, mä oon myös voinut huonommin.

Mä haluaisin minäitse luvata sulle että jonain päivänä voit vielä paremmin. Eihän sitä varmaksi voi luvata, mutta toivon niin nyt kuitenkin.

soroppi kirjoitti 2.11.2016 18:12

Tuleeko sulle minäitse välillä parempi olo, vai onko sun koko ajan paha olla?

Se on hankala juttu toi ymmärtäminen. Toisen pään sisälle ei pääse, täysin ainakaan. Sanat, ja rehellisyys voi joskus auttaa siinä, mutta on se vaan pirun pelottavaa joskus kertoa miltä tuntuu. Tai joskus on aika vaikea kuvailla miltä tuntuu, kun ei tiedä sopivia sanoja.

Mille sä olet vihainen?

Mä en usko että itseään kohtaan kovettuminen on hyvä ratkaisu. Ainakaan mulla se ei oo toiminut yhtään. Mä oon huomannut, että silloin kun yritän olla välittämättä omista tunteistani, mä oon myös voinut huonommin.

Mä haluaisin minäitse luvata sulle että jonain päivänä voit vielä paremmin. Eihän sitä varmaksi voi luvata, mutta toivon niin nyt kuitenkin.

Kiitos!

Nyt on ollut pahaa oloo pitkään lähes jatkuvasti... Ehkä joskus välillä on saattanut olla tunnin ihan ok olo, mutta sen jälkeen taas huonovointisuutta pitkään.

Se on totta, että se pelottaa ja kun olen muutenkin välillä liian herkkä kaikelle. Sen takia olen yrittänyt kovettaa itseäni ja osaksi siinä onnistunutkin, että en kestä enää sitä hirveää ahdistusta jonka saan maailman tilasta ja asioista ja ajatuksista. Se on jotain niin kammottavaa että siltä on suojauduttava.

Jotenkin muutenkin pelkään lääkäreitä välillä tuntuu että pelkään elämää. Enkä mää viitsi tuolla ulkomaailmassa kertoa kenellekkään mistään itsemurha ajatuksista tai huonosta olosta. Enkä siitä että olen joskus sitä yrittänyt. Ei siellä kukaan ymmärrä. Tuntuu että pitäisi mennä hyvin ja pitäisi muille esittää että eihän mulla tässä mitään hätää ole. Ja olen kyllä esittänytkin.

Pelkään sitä että jos sanon jollekin itsemurha yrityksistä tai aikeista, niin ne pitää mua niin sekopäänä ettei halua olla missään tekemisissä ja suurin piirtein passittaa mut suljetulle pehmeeseen koppiin.

Olen vihainen itselleni. Syytän itseäni kaikesta tästä paskasta mitä olen joutunut kokemaan. Tai ainakin mun ajatukset syyttää. Kaikki nuoruuden vaikeudet ja skitsofreniat sun muut on mun oma vika. Kaikki ahdistus ja masennus myös. Ja kaikki fyysiset kivut.

Kiitos Soroppi kuitenkin noista sanoista. Vähän aikaa taas tunsin hyvän olon tunnetta...🙂

Millaisesta ilmasta sinä tykkäät, Minä itse?

Semmosesta 20 asteisesta pilvettömästä. Vähän saa tuulla.

minäitse89 kirjoitti 3.11.2016 8:57

... Tai ainakin mun ajatukset syyttää.

Se on muuten tosi siisti juttu, että pystyt minäitse tekemään eron ajatustesi ja itsesi välillä! Ei nimittäin onnistu monilta. Ajatukset on kuitenkin sellaisia et ne saattaa muuttua, ja muuttuukin ajan kanssa 🙂 Sama juttu tunteilla - vaikka tänään olis kuinka paska olo, huomenna tilanne voi olla toinen.

En nyt yritä mitenkään painostaa sua piristymään, kunhan vaan jutustelen omia ajatuksiani.

Hei minä itse
Miten kamalan maailman olet onnistunut loihtimaan itsellesi. Onko siinä mitään hyvää,
vai onko maailmasi noin kamala ettei sitä voisi mitenkään paljastaa kenelle vaan.
Vieläkö kaikki on kuin turkistarhassa, kohta ne kynitään, ja nahat myydään.🤨

Hei Minä itse
Yöllä sain kummallisia tuntemuksia kuin olin vastannut sinulle noin kuin vastasin.
En tarkoittanut että sinun pitäisi kärsiä. 🌻🙂🌻
Tänään olin ensimmäistä kertaa uudet talvijalkineet jaloissa ulkona, ai että ne tuntuivat hyviltä. Ihan turhaan menin kylämajaan kauneudenhoito-ryhmään, siellä oli liikaa väkeä
lähdin pois ennenkuin tuli minun vuoroni.
Ulkona on kiva ilma, tykkäsin kävellä siellä, taidanpa tehdä vielä lenkin ulkona.😍