Lapsuuden seksuaalinen hyväksikäyttö

Lapsuuden seksuaalinen hyväksikäyttö

Käyttäjä @V aloittanut aikaan 21.08.2013 klo 17:54 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä @V kirjoittanut 21.08.2013 klo 17:54

Olen 35-vuotias nainen ja käyn toista vuotta psykoterapiassa. Alunperin menin terapiaan vaikean avioeron takia ja hoitosuhteen piti jäädä melko lyhyeksi.. Pian selvisi kuitenkin ”syvempiä asioita” lapsuudestani, jotka olin unohtanut kokonaan. Tai en unohtanut (tapahtumat ovat esimerkiksi käyttäytymiseeni ja tunne-elämääni), mutta kuitenkin sulkenut pois tietoisuudesta.

Terapia on auttanut valtavasti ja tunnen vahvistuneeni monella tavalla. Nyt on kuitenkin ajankohtaiseksi noussut kysymys, kertoako muistoista tekijälle ja jos niin miten.. Tähän asti en ole halunnut edes asiaa ajatella. Olen vain vältellyt ihmisen kohtaamista. Asian tekee vaikeaksi se, että hän on isäni ja myös lasteni isoisä (tosin heidän elämässään ei ole paljon mukana ollut)..

Mutta – haluaisin kuulla vertaiskokemuksia, miten olette vastaavassa tilanteessa toimineet? Oletteko puhuneet asiasta, kirjoittaneet kirjeen tms… Pahensiko se oloa/tilannetta, vai helpottiko lopulta?

Käyttäjä RuusuMaria kirjoittanut 22.08.2013 klo 19:06

Hei @V🙂

Minulle kävi vähän samalla tavalla kuin sinulle. Menin psykologin juttusille muissa asioissa nelisen vuotta sitten, ja hyväksikäyttö lapsuudessa nousi esiin. En ollut aiemmin tajunnut, että se vaikuttaisi niin paljon elämääni kuin se oikeasti teki.

Minä katkaisin välit kokonaan terapian ajaksi hyväksikäyttäjääni(entinen isäpuoli) ja vielä pitkäksi aikaa sen jälkeenkin. En tiennyt kuinka olisin suhtautunut häneen, jos olisimme olleet tekemisissä. Ja olin muutenkin vihainen, kun kaikki vuosia sitten tukahdutettu viha purkautui ulos.

Tapasin hänet kesän kynnyksellä ensimmäistä kertaa vuosiin veljeni lakkiaisissa. Haavani olivat parantuneet ja pystyin suhtautumaan häneen ilman tunnekuohuja.
Minulla ei ole ollut missään vaiheessa oloa, että haluaisin puhua hänelle asiasta. Hän tietää kyllä mitä on tehnyt, ja joutuu elämään sen asian kanssa.

Olen tosi onnellinen että olen saanut purkaa sen taakan pois harteiltani. Itsetuntoni on kohentunut, aiemmin tunsin että minussa on jotain vikaa ja häpeilin vartaloani ym. kaikki sellainen on poistunut ja voin nauttia toisen ihmisen läheisyydestä ja olla oma itseni.

Tällainen on minun tarinani. Toivottavasti sait siitä jotain ajatuksia🙂
Kovasti voimia Sinulle🙂🌻 Ja mukavaa syksyä.