Lapseton tahtomattaan - kukaan ei todella ymmärrä
Minä olen kolmekymppinen nainen, joka on jo vuosia toivonut lasta. Masennus ja itkuisuus ovat jokapäiväisiä vieraita, ja tuntuu, etten oikein pysty ajattelemaankaan elämääni ilman, että purskahdan hysteeriseen itkuun.
Olenko käynyt lääkärillä asian kanssa? En. Miksi? Siksi, ettei lapsettomuuteni johdu todennäköisesti fyysisistä syistä. Oikeaa syytä en edes pysty kuvittemaan kertovani lääkärille, jos hän kysyisi. En ole kyennyt puhumaan asiasta. Ajattelin viimeisenä oljenkortena aloittaa tänään täällä netissä.
Seksuaalirikoksen tapahduttua 12 vuotta sitten, en ole edes kyennyt ajattelemaan seksiä tai mitään siihen liittyvää ilman henkeäsalpaavaa ahdistusta. 2 vuotta tapahtuneen jälkeen aloin seurustella. Silloista poikaystävääni alkoi melko pian risoa suhteen seksittömyys, ja hän pitkän painostuksen jälkeen sai pakotettua minut seksiin – muutaman kerran. Sairastuin masennukseen. Jätin hänet. Pelkäsin kaikkea mikä liikkui tai ei edes liikkunut.
Elän avoliitossa nykyään, mutta seksittömässä suhteessa. Mieheni ei ymmärrä minua. Olen ahdistunut, jos hän pyytää seksiä. Alussa kykenin muutaman kerran, mutta viimeinen 2 vuotta on ollut täysin mahdotonta toteuttaa hänen toivettaan millään tavalla.
Lasta me molemmat toivomme. Se ajatus tuntuu mahdottomalta.
Jotkut läheiseni välillä ovat kysyneet, miten seksuaalirikoksesta selviää. Olen pari kertaa sanonut: ”En tiedä, en koskaan selvinnyt”, ja jättänyt asian siihen.
😯🗯️