Niinpä hurahti syysloma, että lapsen isä päätti yksipuoleisesti, että lapsipa ei tulekaan. Ensin laittoi viestiä, että tapaaminen siirtyy hieman, sitten tulee viesti että huomenna voit hakea, sitten sekin peruuntuu, sitten että he tuovat kotipihaan huomenna ja kas, niin meni koko loma, ettei saatu tavata lapsen kanssa, vaikka siitä on oikeudenpaperit.
Viime yö oli kamala, kun en jaksaisi enää tätä kiusantekoa.
Sitte tätä lapsen nykyinen äitipuoli tekstiviestittelee yötä päivää herjaavia vistejä ja siihen vielä oma äiti soittelee ja tekstailee illan ja yön tullen kännisiä asioitaan…
Jep,jep…olen hakenut kelan tukemat kolmen vuoden terapiat ym.ryhmäterapiat, on ollut mielialalääkitys kokeilukin, mutta mikspä nuo asiat niistä on muuttunu, ainut mitä voi loppu peleissä muuttaa, on oma suhtautuminen.
Hei, vaikka olenkin mummu vaan, tunen kovin myötätuntoa sinua kohtaan. Koita jaksaa, sillä tosiasia on, että molemmat vahemmat ovat lapselle kovin tärkeitä! Tänään lähti pieni reissumies satojen kilometrien päähän isästään, serkuistaan, mummuistaan. Ei ole mitään varmaa tietoa milloin tavataan taas.
Lupauksia annetaan, että lapsi tulee kuukausittain viikoksi, kuitenkin hän on tavannut isäänsä, ja meitä muita pidempään viimeksi kesällä. Tässä välillä on saanut olla isällään yhden iltapäivän.☹️
Mummunkin sydän kaipaa, mutta aika riepovaa on katsella lapsen ja vanhemman ikävää.
Kumpa kaikki vanhemmat kasvaisivat aikuisiksi, ja ymmärtäisivät olla käyttämättä peniään kiusaamisen välikappaleina!
Jaksamista ja kaikkea hyvää sinulle🙂👍