Lapsena hyväksikäytetyn selviytyminen aikuisena
Kaipaan vertaistukea toisista samanlaisia kokeneista. Minua käytti hyväkseen veljeni usean vuoden ajan lapsena. Hyväksikäyttö loppui kun olin 11-vuotias. Tämä on aina eriyttänyt minut muista. En koskaan koe kuuluvani mihinkään porukkaan. Jotenkin koen aina olevani muita huonompi, vaikka kuinka hyvin menestyisinkin tai onnistuisinkin.
Isoin epäonnistuminen on ollut parisuhteissa. Löysin rinnalleni miehen, joka manipuloi ja sai minut suunnittelemaan itsemurhaa. Olimme yhdessä 20 vuotta ja lapsiakin saimme. Kolmivuotisen terapian jälkeen vihdoin sain erottua ja aloin myös avautua hyväksikäytöstä, josta en ollut ikinä puhunut kenellekkään.
Tapasin siitä parin vuoden päästä ihanan miehen, johon ihastuin ja rakastuinkin korviani myöten. Epävarmuuteni sai hänet kuitenkin perääntymään ja jättämään minut. Kiinnostus lopahti. Kuljimme yhdessä kaksi vuotta.
Minua vaivaa raastava yksinäisyys, kun en koe olevani kenenkään kanssa ”samanlainen”. Vaikka ystäviä minulla onkin niin heidänkin seurassaan koen olevani huonompi ja erillinen.
Olisi mukava jakaa ajatuksia kohtalotovereita kanssa, jotka varmasti ymmärtävät mistä puhun. Olisi mukava myös kuulla, miten olette selviytyneet elämässä? Millaisia parisuhdekokemusta teillä on? Minkälaisia apuja olette saaneet? 🌻🙂🌻