Mä koin tuon saman keväällä. Myös mun tytöllä todettiin masennus. Kesän mittaan tilanne selkeni. Mulla siihen sekoitti huoli, iso huoli, ja syyllisyys ja huonommuus. Mun onneni on, että tyttö asuu isällään - mun ei tarvinnut vastata tilanteesta ja sen selvittelystä. Toisaalta olin vähän ulkopuolinen.

Toivon sulle voimia. Tyttärellesi hoidon etenemistä ja toipumista!😍

Epäily on epäily, sehän voi jäädä pelkästään sihen?
Toisaalta jos epäily vahvistuu, siitä voi tullu juttu jonka voitatte yhdessä?
Kannattaa kokeilla vaikka tehdä itsestään fyysisesti niin väsynyt, että ne miljoona kysymystä pään sisällä vaikenee. Esimerkiksi pitkä juoksulenkki. Murehtii vasta sitten, kun on aihetta? 🙂

Miten voit, Saloka?

ollaan tytön kanssa tekstailtu, kun hän on vkl:a viettänyt mökillä. Hän on saanut kertoo mitä tahtoo ja mitä ei. Olen hänelle kertonut sitten omista kokemuksista. Hän ei esim. taho että itsensävahingoittamisesta puhutaan. Yritämme mennä va päivä kerrallaan. Tiistaina hänellä on synttärit ja yritän pienellä pudjektilla tehä hänen elämänsä paremman.

Sinulla on aika paljon samanlainen tilanne kuin siskon tytöllä. Siskoni heräsi tilanteeseen aika rajun kautta. Tytär oli joutunut sairaalaan sekoiltuaan kaverinsa kanssa. Olivat syöneet myrkyllisiä sieniä. Samassa paljastui myös viiltely. Taustalla on koulukiusaamista yms. Nyt epäillään hänellä masennusta ja itsetuhoista käyttäytymistä. Itse ei tiedosta masennusta, mutta pahaa oloa on mitä yrittänyt helpottaa viiltelyllä.
Näistä asioista kannattaa puhua ja puhua ja puhua ja kuunnella. Vaikka järjestää joku saunailta tms. Pikkuhiljaa lapsi sitten alkaa puhumaan kunhan vaan joku kuuntelee. Nuorten psykiatrinen klinikka on ihan asiallinen paikka avun saamiseen.