Päätin monen vuoden ja parin lääkärin suosituksen jälkeen kokeilla ”mietoja 🙄 mielialaa tasaavia” lääkkeitä omaa ja läheisteni elämää häiritseviin pms-oireisiin. Olin niin väsynyt vuoroin räiskymään erittäin pahasti, vuoroin rypemään ahdistuksen ja huonommuuden puhjamudissa pari päivää kuukaudesta. Nyt, kolme viikkoa puolikkaalla annoksella mentyäni en enää pysty ymmärtämään, miksi näihin sorruin.☹️ Pari päivää kuukaudesta on aika pientä siihen nähden, että nyt olen elänyt noissa tunnelmissa kohta kolmisen viikkoa – muutaman päivän jo pari päivää annoksen pienentämsen jälkeen ja muutaman paremman päivän jälkeen heti, kun yritin pidentää napin ottovälejä. 🤨 Ja siis vieläkin menee tuo ”äärimmäisen pieni 37,5mg” Efeä, josta pitäisi kohta päästä kokonaan eroon. Valmiiksi jo hirvittää ja aika paljon!! 😯🗯️ Olen jo nähnyt, miten vieroitusoireinen kroppani ja pääni reagoi annoksen puolitukseen. Lopetus tuskin on ainakaan miellyttävämpää.

Fyysiset oireet sähköiskutuntemuksineen, huimauksineen ja katseen viivästymisineen voisin vielä ottaa vastaan muutamaksi päiväksi melkein ilomielin, mutta henkisen puolen pettäminen pelottaa paljon, paljon enemmän. Miten ihmeessä selitän pienille lapsille, että ”äiti nyt vaan kilahtelee ihan arvaamatta mistä milloinkin”!? Miten pahalta niistä täytyy tuntua.😭 Mä en melkein kestä!

Nyt kuitenkin melkein päätin, että efe loppuu ihan lähipäivinä, tulkoon mitä tulee!😋😝🙄 Niin, melkein… Se kropan napin kaipuu on niin pirun kova – mikä mua, liikunnallista, terveitä elämäntapoja kunnioittavaa perheenäitiä todella kauhistuttaa!😮 – että tuskan hetkellä on niin helppo siirtää lopetusta ”jonnekin parempaan ajankohtaan”. Ihan kuin sellainen joskus olisi. Ei tällaselle ololle ihmisellä OLE hyvää ajankohtaa. Se on vaan otettava vastaan, siedettävä vaikka sängynpohjalla kierien ja parkuen omaa paskuuttaan. Ei tästä ole muuta ulospääsyä.

Kirjoitan tänne nyt, päiväannokseni joitakin tunteja sitten tietoisesti myöhässä ottaneena ja päivän tuskasta selvinneenä, kun järki huutaa kirkkaana lopettamaan koko myrkyt. Kirjoitan tänne, jotta olisi paikka, johon purkaa avoimesti niitä kaikkein pahimpia fiiliksiä, kun aika on.