Osaan, mut en ehkä aina.

Aina ei jaksa tai kykene keskittymään muiden murheisiin, jos itsellä on kovin paha olla. Tällaisen olen huomannut omalla kohdallani. Kyse ei ole siitä, etteivätkö toisten murheet kiinnostaisi vaan siitä, että omissa on liikaa.

Välillä, jos keskittyisi toisen murheisiin, voisi huomata ettei mun murheet sitten ollutkaan kovin suuria.
Ja sitten vastavuoroisesti voisi olettaa, että toiset kuuntelisivat nyt mun murheita, kun omanne eivät niin suurilta tunnu.

Kuka sitten päättää kenen murheet ovat suuria, kenen ei? Minusta aina selllaisen pitäisi saada tukea just sinä hetkenä, kun hänelle jotain tapahtuu. Esim nyt vaikka kuolema, sinä yhtenä hetkenä sitä voisi kuunnella ja jättää hetkeksi omat murheet.
Tai ts toisen just sattunut kriisi, pitäisi olla selllainen, että sitä pitäisi kuunnella just sinä hetkenä.

"Hiljaa oleminen on hyvä taito, mutta kuunteleminen on rakkautta."

repukka kirjoitti 26.6.2012 13:5

Aina ei jaksa tai kykene keskittymään muiden murheisiin, jos itsellä on kovin paha olla. Tällaisen olen huomannut omalla kohdallani. Kyse ei ole siitä, etteivätkö toisten murheet kiinnostaisi vaan siitä, että omissa on liikaa.

jokaisella on omat murheensa.On vain niin kovin vaikea keskittyä toisten murhaiden
kuuntelemiseen. Oma paha olo ja ongelmat vain pyörii mielessä. En toki väheksy
kenenkään murheita. Vain se kuuntelemiseen keskittyminen vaikeaa.😞

Joskus, kun kuuntelee toisen murheita, huomaa kuinka hyväosainen sitä itse onkaan.

Tuo on totta. Sitä ei vain jaksa aina ymmärtää kun on paha olla
Minullakin ainakin taloudellisesti melko hyvin asiat tällä hetkellä.
Ainakin jotain positiivista.😉