Pääsitkö hyvin perille?

😣 Siitä suuttumisesta, joskus suutun kissalleni, joka haluaa huomiotani ja pyörii jaloissani. En oikeastaan itke, mutta kyynelehdin, kovin usein. 😁😥

Matka oli vähän rasittava (en saanut juuri nukuttua) mutta turvallisesti pääsin perille kuitenkin 🙂 Nautiskelin muutaman päivän todella kauniista säistä ja raikkaassa ilmassa treenaamisesta, sitä olin jo ehtinyt kaivatakin. Nyt on taas harmaa taivas ja työtkin on taas alkaneet - ja pastavesi kiehuu, pitää mennä laittamaan lounasta. Tykkäätkö sä Pikemiten ulkoilusta?

Olen jotenkin synkällä tuulella. Luin MOT:n tekemän jutun broilerintuotannosta - se tappoi hyvin tehokkaasti innon kanaruokiin, mikä myös ärsyttää koska kana on hyvää. Haluaisin äristä kaikille. Ehkä menkkakipuja, oikea reisi on samaan aikaan sekä puuduksissa että kipeä, tai ehkä vain väsyttää. Tein tänään liian pitkään töitä mutta pidin myös päivällä taukoja. Ehkä huomenna parempi olo.

Mua järkytti nuo broilerikasvattamon olot...

Olin viime yön sairaalassa... Oli sellainen olo, ettei kotona ollut hyvä olla. Tänään päivällä palasin kotiin.

Toivottavasti sulla on parempi olo huomenna! Hymy ja hali!

Selatessani viestiketjua alaspäin ja etsiessäni uusia viestejä luin keitelleeni lounaaksi paskavettä. Ei nyt sentään, aamusilmät vaan näkevät mitä sattuu. (Mutta pitääkin mennä laittamaan kalasoppa kylmään - se oli nukkumaan mennessä vielä niin kuumaa että en kehdannut laittaa jääkaappiin.)

Menin varhain nukkumaan ja vaikka uni oli hieman katkonaista (taas parin päivän jälkeen melatoniinitta) sitä ehti kuitenkin kertyä. Jospa helpottaisi oloa. Mietin eilen vaikuttaisiko siihen myös maailman tila - ajatukset sodasta tai maailmanpalosta aiheuttavat huolta, surua ja selkäytimestä nousevaa pelkoa. Eilen kiukkuilin iltaulkoiluun asti - mutta sitten olikin niin mahtava tähtitaivas ja kuutamo että lopulta pahantuulisuus alkoi korvautua ihmetyksellä ja hiljaisuudella, edes hetkeksi.

Sää on ollut täälläkin hieno! Aurinko paistoi, mitä tänä talvena ei ole montaa kertaa tapahtunut.

Vaikuttaa lähi-idän ruutitynnyri rauhoittuneen... Toivottavasti se sellaisena pysyy. Ihmisen huolet on niin vaihtelevat. Minä olen huolissani tehokasvatetuista broilereista, omasta ahdistuksestani, joka pyrkii muuttumaan kauhuksi sekä epävarmuudesta rauhan pysymisestä. Ja kaikki on ihmiselle niin totta!

Hyvää täysikuun aikaa sinulle, Soroppi!

Hei soroppi. Minä liikun ihan liian vähän, kuntoni on tosiaan huono.

Kirjoitin toissapäivänä ruutitynnyrin rauhoittuneen... Kyllä se taas räjähti ja tappoi, mutta ehkä siitä ei seuraa pahempaa. - Muuta kuin surua moneen perheeseen!

Mitä sinulle kuuluu?

soroppi kirjoitti:
Olen jotenkin synkällä tuulella. Luin MOT:n tekemän jutun broilerintuotannosta - se tappoi hyvin tehokkaasti innon kanaruokiin, mikä myös ärsyttää koska kana on hyvää. Haluaisin äristä kaikille. Ehkä menkkakipuja, oikea reisi on samaan aikaan sekä puuduksissa että kipeä, tai ehkä vain väsyttää. Tein tänään liian pitkään töitä mutta pidin myös päivällä taukoja. Ehkä huomenna parempi olo.

Ai sullakin menee reisi kipeen tunnottomaksi. Mä luulin et se on va mun pääs vikaa.

Broileri on hyvää. Kohta ei uskalla enää syä mitään. Kaikessa on jotain pahaa. Taidan ruokalakkoon...

Loppuviikko oli mulle parempi, löysin jostain vähän myötätuntoisemman tai lempeämmän tavan olla. Eilinen oli vähän väsyttävä, mutta nyt on taas koko päivä aikaa huilata/tehdä asioita joista tulee hyvä olo.

Pikemiten, haluaisitko asiantilan muuttuvan? Mikä olisi sellaista liikuntaa josta pitäisit tai mitä haluaisit kokeilla?

Mitä sulle kuuluu, JP?

saloka, älä ihmessä ala ruokalakkoon, jotain pitää syödä että jaksaa! Mua häiritsee tapa joilla joissakin piireissä korostetaan vegaaniutta tai elämäntavan ekologisuutta - niiden tavoittelemisessa ei mitään vikaa, mutta ehkä se herättää jonkinlaisen pelon ryhmän ulkopuolelle sulkemisesta jos rajoituksia ei noudata. Tuntuu että on niin monta tapaa syödä väärin, että - pahimmillaan - kulkee ruokakaupassa hyllyjen välissä, ja tuntuu siltä että kaikki tavarat pitäisi laittaa takaisin hyllyyn koska kaikesta löytyy jotain negatiivista. Tällä yritän sanoa että tiedän tunteen mistä puhut, mutta olen sitä mieltä että sitä kannattaa vastustaa. Ei syöminen ole sellainen asia mistä pitäisi tuntea syyllisyyttä - mitä syö kannattaa säädellä sen mukaan mistä tulee pitkällä aikajänteellä hyvä olo, mutta välillä voi (kannattaa?) myös herkutella. Ja jos ihmettelee, söisikö jotain (mitä itse/joku muu voi pitää epäeettisenä) vai eikö söisi ollenkaan, minusta on aina parempi syödä jotain.

Kahta tarvitaan, että pysytään mukana elämässä, syömisiä ja liikkumista, kolmas sitten pvän päätteeksi lepoa. Syömisten osalta en ala neuvomaan kun itselläkin hakusessa miten jatkossa söisin kun vaihe ettei oikein mitään haluta, mutta pitää syödä. Aamupuuron ja päivällisen välissä koetan jatkossa syödä, vaikka se väli menee yleensä liian pitkäksi. Sitten illalla menis makeaa, mutta nyt en samalla tavalla osta mitään kuin vuoden vaihteessa. Tämä on just se vaikeus, kun ohjeita ois monenlaisia, ja kuitenkin pitää sovittaa omaan makuun kaupan ostoslista. Saa sumplia mieleisensä syömiset. Liikkumisen jos hoidan alta pois aamulla, se ei jää tekemättä. Nytkin kun oli takaraivopäänsärkyä monta päivää, olo alko helpottua kun sain itsen ulos. Jatkossa taas ulos lähteminen helpompaa kun jotenkin nollautu kunnon levon tarve.

Hei, Soropppi, flunssaa kuuluu... Eli yskää ja nenän niistämistä... 😉

Mulla tekee mieli tacoja! Huomenna, kun käydään miehen kanssa kaupassa, ostan niihin tarvikkeet. Kauppalistankin jo tein, ettei mikään unohdu. Ja nenäliinat! Pari pakettia ehdottomasti!

Mun tekisi mieli tilata pizza. Oliiveja, fetaa ja punasipulia. - Ja sitten sain ystävältä vinkin tofun käyttämisestä. Hän murentaa sen kuin jauhenlihaksi pannulle, ja paistaa ja maustaa. Eli ruokaa tekee mieli, vaikka itse syöminen ei kuitenkaan maistu. Mulla olisi juures-linssi-sosekeittoa jääkaapissa, mutta en halua sitä syödä. Mikään, mitä on, ei nyt kelpaa.

Onko sulla tämä viikko kuinka kiireinen töissä?

Mälsää että tulit kipeäksi JP!

Mulla oli eilen illalla (heti ruoan jälkeen) vähän samantapainen tenkkapoo syömisten suhteen - vielä jotain teki mieli mutta en ihan tiennyt mitä. Päädyin lopulta teehen ja keksiin, ja vaikka yhdistelmä ei alkuun houkutellutkaan, aika hyvältä se maistui.

Menin ennen joulua arvelemaan ääneen, että tammikuun puolivälin tienoilla saattaisi olla taas jotain valmista, joten jos yritän pitää siitä kiinni, tällä viikolla on aika paljon tekemistä 😕. Ei se mahdotonta ole - ainakaan jos saan nukuttua paremmin kuin viime yönä. Katsotaan miten onnistuu, ylitöitä ei ole oman jaksamisen kannalta varaa tehdä juurikaan joten pitää mennä se edellä...

Laitoin työhuoneen seinälle kartan maastoista, joihin seuraava isompi juoksujuttu saattaisi sijoittua - muistutukseksi itselleni siitä että kevään aikana on muitakin päämääriä ja suuntia kuin työt, mihin energiaa voi suunnata 😊

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: tarkennus

Riideltiin kumppanin kanssa eilen illalla. Typerä aihe, mutta ehkä mielentilat oli sellaiset että törmäys oli väistämätön. Olin tyytyväinen siihen että sanoin vastaan enkä ollut vain heittopussina, vaikka se ehkä kärjistikin tilannetta hieman. Sen jälkeen onnistuin pitämään reaktiiviset vastaukseni minimissä, purkamaan niitä sitten päiväkirjaan toisessa huoneessa myöhemmin. Nukkumaanmennessä tilanne jo ohi, mutta jaloissa (joita en bioastian ulkoiluttamista lukuunottamatta ulkoiluttanut tänään) asui levottomuutta. Jospa tänään lenkille asti...

Yritän pyörii netis että saisin muuta ajateltavaa. Siivosin koko aamupäivän kämpän kuntoon ja tein ruuan uuniin. Nyt oon ihan väsyny ja poikki ja ajatukset harhailee itsetuhon ja kaikkien satuttamisen kesken. Haluaisin va pois täältä. Niin paljon. Se ajatus sattuu sydämeen asti. Miksi mun pitää olla täällä, kun en tahdo.

Jassoo, kohta saa mennä ottaa makaronilaatikon uunista. Sit vois mennä sohvalle maate ja laittaa peiton korville ja silmät kii....

Anteeksi....