Hei Mollyann ja muutkin,
Kevät alkaa tosiaan kolkutella, tällä hetkellä tosin linnunlaulu kuuluu vaan sadepisaroiden äänen läpi. Mulla on ollut elämä tavallisen intensiivistä (mikä hassulla tavalla on myös innostavaa!) mutta vaikeampiin vuosiin verrattuna tuntui että osaan myös tarvittaessa haalia aikaa ja tilaa itselleni silloin kun tarvitsen. Nykyisen työsopparin päättyminen parin kk:n päästä on sekä sellainen asia jota sekä odotan että pelkään. Pääsen sen jälkeen asumaan 100% saman katon alla kumppanin kanssa, eikä sitten tarvitse tuntea syyllisyyttä suunnatessaan kiinnostusta ja aikaa siihen mikä kiinnostaa, sen sijaan että laittaisi kaiken töihin liikenevän energian siihen mistä maksetaan palkkaa. Mutta tietysti talouspuoli, tai lähinnä se pystyykö jatkamaan tutkimuksen parissa niin että siitä myös maksettaisiin, aiheuttaa jonkin verran huolta. Mutta kyllä se jollakin tavalla järjestyy (ehkä mä voisin uudelleenkouluttautua väliaikaisesti vaikka bussikuskiksi tai koulunkäyntiavustajaksi, jos lääkikseen tai hammaslääkikseen ei satu pääsemään), ja jos tulee tilanne jossa ei kumppanin uran takia tarvitse enää rajoittua yhteen alueeseen, mulle avautuu mahdollisuuksia hakea paikkoja taas laajemmalla skaalalla. Perhehaave on kuitenkin iän puolesta siinä pisteessä että nyt on paras alkaa viettää suurin osa ajasta yhdessä, jos se parantaisi mahdollisuuksia.
Eli haaveita tai kiinnostavia juttuja, joita kohti voi liikkua, on monella suunnalla ja hyvä niin. Ei jää onni yhden kortin varaan.
-
Muokattu kirjoittajan toimesta 1 viikko sitten. Syy: Lisäys