Ystävällä oli eilen isot juhlat. Olo on yllättävän hyvä, joskin aika väsynyt. Kävimme rääppiäisissä syömässä eilisiä tähteitä (juhlapaikka oli siivottu jo aamulla, eli auttamaan emme ehtineet), lähtiessä työnnettiin vielä oluet käteen. Juna kotiinpäin lähtee keskellä yöllä, joten olemme hotellissa vielä tämän päivän. Kallista, mutta ehkä se ettei tarvitse kuluttaa päivää raahaten rinkkaa ympäri kaupunkia on sen arvoista.
Hei Mollyann ja muutkin,
Kevät alkaa tosiaan kolkutella, tällä hetkellä tosin linnunlaulu kuuluu vaan sadepisaroiden äänen läpi. Mulla on ollut elämä tavallisen intensiivistä (mikä hassulla tavalla on myös innostavaa!) mutta vaikeampiin vuosiin verrattuna tuntui että osaan myös tarvittaessa haalia aikaa ja tilaa itselleni silloin kun tarvitsen. Nykyisen työsopparin päättyminen parin kk:n päästä on sekä sellainen asia jota sekä odotan että pelkään. Pääsen sen jälkeen asumaan 100% saman katon alla kumppanin kanssa, eikä sitten tarvitse tuntea syyllisyyttä suunnatessaan kiinnostusta ja aikaa siihen mikä kiinnostaa, sen sijaan että laittaisi kaiken töihin liikenevän energian siihen mistä maksetaan palkkaa. Mutta tietysti talouspuoli, tai lähinnä se pystyykö jatkamaan tutkimuksen parissa niin että siitä myös maksettaisiin, aiheuttaa jonkin verran huolta. Mutta kyllä se jollakin tavalla järjestyy (ehkä mä voisin uudelleenkouluttautua väliaikaisesti vaikka bussikuskiksi tai koulunkäyntiavustajaksi, jos lääkikseen tai hammaslääkikseen ei satu pääsemään), ja jos tulee tilanne jossa ei kumppanin uran takia tarvitse enää rajoittua yhteen alueeseen, mulle avautuu mahdollisuuksia hakea paikkoja taas laajemmalla skaalalla. Perhehaave on kuitenkin iän puolesta siinä pisteessä että nyt on paras alkaa viettää suurin osa ajasta yhdessä, jos se parantaisi mahdollisuuksia.
Eli haaveita tai kiinnostavia juttuja, joita kohti voi liikkua, on monella suunnalla ja hyvä niin. Ei jää onni yhden kortin varaan.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 1 kuukausi, 2 viikkoa sitten. Syy: Lisäys
Soroppi kiva kuulla kuulumisiasi.
Kun nykyinen työsi päättyy voi se poikia muuta kiinnostavaa. Aina ilmaantuu jotakin. Ja nyt on hyvä rauhoittua puolison kanssa viettämään yhteistä aikaa. Se on tärkeää, kun on perheen perustaminen mielessä.
Ollaan kesää kohti menossa ja se virittää aivan erilaisiin tunnelmiin elämisen ja olemisen suhteen. Nämä eri vuoden ajat ovat rikkaus, vaikka tällaisen erilaisen vuoden jälkeen ei sitä heti arvaisi. Nyt on eletty syksyä sään puolesta, vaikka talvi pitäisi olla.
Mollyan kirjoitti:
Nyt on eletty syksyä sään puolesta, vaikka talvi pitäisi olla.
Jännä näkökulmaero, musta nää säät on puolestaan tuntuneet huhtikuulta! Latasin sovelluksen jolla pitäisi pystyä tunnistamaan lintuja äänen perusteella, joten toiveissa kokeilla lähipäivinä sitä.
Mitä sulle on muuten kuulunut?
Tervehdys
En tiedä miksi nämä säät tuovat minulle syksyn mieleen. Ehkä siksi, kun on ollut pimeitä, märkiä päiviä ja aurinko vain harvoin näyttäytynyt. Taitaa olla eri paikkakunnilla eri säät!
Ihan hyvää kuuluu nyt. Pitkä sairastelukausi on nyt päättynyt, siltä tuntuu ja odotan kesää ja maalle menoa innostuneena. On paljon suunnitelmia ja osa niistä voi toteutuakin. Puoliso kävi tänään katsomassa millainen tilanne siellä on. Jäätiköt eivät ole sulaneet "vuorelta" ja nyt ei kannata riskeerata, ettei tule murtumia, kun niistäkin kokemusta. Mutta pian sinne päästään oikein asumaan. Tämä ollut vuosi, jolloin viikonloppuja ei olla siellä vietetty, vaikka lämmöt olleet päällä.
Mollyan kirjoitti:
Taitaa olla eri paikkakunnilla eri säät!
Siltä tosiaan kuulostaa! Toivottavasti lumivuoret vajuvat pian sen verran että pääsette mökille.
Mulla on ollut tänään rankka päivä. Varhainen lento joutui kääntymään takaisin kun laskeutuminen oli jo aloitettu ja palaamaan lähtökentälle. Missä odotin ensin yhtä ja sitten toista mahdollista lentoa jolla päästä päämäärään samalla kun yritin puskea töitä valmiiksi ennen deadlinea. Lopulta menin asiakaspalvelutiskille kysymään olisiko heillä vinkata jotain rauhallisempaa paikkaa kun torikammo alkoi yltyä, mutta siinä vaiheessa olin jo sen verran huonossa jamassa ettei paniikki-/hyperventilaatiokohtausta voinut enää välttää. Joten itkinpä sitten taas kerran kunnolla silmät päästäni ja hengitin super-kummallisesti julkisella paikalla - onneksi noi tyypillisesti tulee tilanteissa joissa ei ole paikalla ketään tuttua, joten anonyymiys helpottaa nolostusta.