Kappas, ikkunasta kuuluu ehtookellojen ääntä. Alkaa ilmeisesti vähän viilentyä, tai sitten olen vaan viimeinkin löytänyt riittävän vilpoisat vaatteet. Ehkä lähden lenkille pian - paluumatkalla pitäisi ostaa multaa, taimet riutuvat liian pienissä ruukuissa kun en ole ehtinyt niitä isompiin siirtämään. Poikakaveri laittoi kuvan, hänellä tomaatintaimissa jo ensimmäiset kukat.
Kävin eilen verenluovutuksessa, ja yllätyksekseni se kävi aika pahasti voimille. Yleensä ei ole niin ollut, mutta hemoglobiini oli lähellä luovutusrajoja (ensimmäisellä mittauksella hieman alle, mutta hoitaja sanoi että voidaan ottaa uudestaan kun hän ei ollut ehkä odottanut kudosnesteitä kunnolla pois) eli ehkä se vaikuttaa. Sain joka tapauksessa rautakuurin mukaan. Illalla käydessäni suihkussa otin siteen pois miettimättä miten vaikeaa se olisi saada ilman apua takaisin, mutta onneksi se onnistui - pistokohta tihkui vielä, ainakin silloin kun kättä ei pitänyt koholla.
Olen nähnyt herännyt parina viime yönä painajaiseen, mutta ollut sen verran väsynyt että nukahtaminen sujuu ongelmitta. Töissä hommat on kasaantuneet ja porukassa on muutenkin ollut hieman kuormittavaa kahnausta - mutta eiköhän siitä selvitä, hoidan omat hommani, pidän pään matalana ja yritän olla tuntematta syyllisyytä siitä etteivät kaikki tule toimeen keskenään. Syömiset meni viime viikolla ehkä lisääntyneeseen stressiin liittyen vähän pipariksi, söin parina päivänä vain lounaan ja korvasin iltaruoan vain sipseillä. Herkut vetävät yleensä puoleensa enemmän sen jälkeen kun kumppani on lähtenyt omilleen - hassumpi voisi arvailla että yritän paikata napostelulla ikävää, mutta voi myös olla että herkuttelutaipumus tulee herkemmin esiin kun kukaan ei ole näkemässä.