Kiitos.

Ei ollut fyisoterapiassa, oli psykoterapiaa, joka oli todella hyvä, harmi kun terapeutti jäänyt eläkkeelle  ei voi suositella kellekään.

En ymmärrä, miksi en saa rotia tähän elämään... säännöllisen epäsäännölliseen (työ)elämään opittu elämä ei vaan taivu, ehkä olen huono tahtomisessa... Jotenkin elämä vaan alkaa ja menee kuulostellen ennen kuin ehtii ajattelemaan jo toimin... Niin hyvä olisi jos olisi jotain kurinalaisuutta elämässä, kehon kannalta olisi.

Kuulostat turhautuneelta, keskustelua... niin mihin? Impulsiivisuuteen? Siihen ettet saa toimittua haluamallasi tavalla suunnitelmallisesti?

Impulsiivisuus ja kyky toimia jäämättä hirmu pitkäksi aikaa harkitsemaan (vatuloimaan) ovat ominaisuuksia joissa on myös hyviä puolia. Liika harkinta voi myös monimutkaistaa asioita, luoda ongelmia myös sinne missä niitä ei muuten olisi, tai johtaa siihen että hyvätkin ideat jäävät toteuttamatta, kun vaihtoehtojen punnitsemiseen menee niin kauan. Ja ne suunnitelmat... No, niiden tekemisestä on kyllä välillä hyötyä, mutta jos alkaa stressaamaan tai syyllistämään itseään aina kun tuleva ei satukaan menemään niin kuin ajatteli, ek muuta ehdikään tekemään.

Himpura soikoon, taisin ottaa väärään suuntaan menevän bussin!

Ne menet sitten mutkan kautta suoraan! 🌿

Ehkä mun olossa se, haluaisin niin hallita tätä omaa olemistani jotenkin enemmän...mission impossible. Kun sitä on niin kompleksinen - tunne tahto toiveet - mihin suuntaan ajatus lähtee, sen toteutan.

Onnelline n olen   tunnen, olen      elossa.

Hei soroppi. Minulla perjantaina viimeinen työpäivä ja työnarviontini myös, sen jälkeen on sitten erinäinen määrä lääkäreiden käyntejä parin viikon kuluessa. Saa nähdä mitä tästä tulee.

keskustelua kirjoitti:
Ne menet sitten mutkan kautta suoraan! 🌿

Ehkä mun olossa se, haluaisin niin hallita tätä omaa olemistani jotenkin enemmän...mission impossible.

No todellakin! Tuntuu siltä että hakkaan välillä itsekin päätä seinään sen (hallintapyrkimysten) kanssa. Välillä tuntuu siltä että ainakin minun elämässäni ne korreloivat negatiivisesti onnellisuuden tai tyytyväisyyden kanssa... mutta varmaan jossain määrin tarpeen. Joku kultainen keskitie varmaan siinäkin?

Kiva kuulla että elämästäsi löytyy onnen hetkiä!

Kivaa kirjoitti:
Hei soroppi. Minulla perjantaina viimeinen työpäivä ja työnarviontini myös, sen jälkeen on sitten erinäinen määrä lääkäreiden käyntejä parin viikon kuluessa. Saa nähdä mitä tästä tulee.

Kappas vain! Ovatko lääkärikäynnit ja työnarviointi jotenkin kytköksissä toisiinsa, vai sattuvatko ne vain samaan aikaan?

Minä jännitän vähän olisinko pian jo rokotteensaantivuorossa, ja onko minun mahdollista saada rokotusta täältä nyt kun kotikuntani ei ole Suomessa. Luulisin että ei, mutta ei sitä tiedä - voihan se olla, että terveydenhuollon edustajat katsovat että jos joudun käymään rokotettavana kotimaassa, siitä tulee ylimääräistä riskiä. Kuulin huhuja, että ikäryhmäni rokotukset saattaisivat alkaa oleskelupaikkakunnallani ensi viikolla.

Nukuin vielä ennen herätyskelloa, mutta olo tuntuu tokkuraiselta. Varmaan keskeytymätön tohotus paikasta toiseen alkaa käydä voimille. Yritän saada urakoitua yhtä hommaa toimistolla valmiiksi ennen kuin siirryn hetkeksi etätöihin, mutta epäilen ettei jäljellä olevissa työpäivissä riitä tunnit. Niinä hetkinä illalla tai aamulla kun olisi tilaa olla vaan, levottomuus tuntuu painavan olemiseni kuplan reunoja sisäänpäin. Meditaatiot on nyt jääneet - niin kuin minulla usein silloin kun elämä käy vähän liian kiireiseksi.

Vaan ehkä se tästä, jos etätyöjaksolla löytyisi vaikka vähemmän hektinen tekemisen tapa. Syön aamupuuron kanssa äidiltä saamaani raparperihilloa. Avoimesta ikkunasta tulee viileän ilman mukana sisään liikenteen kumua ja satunnaisia sirkutuksia ja viheltelyjä.

Miten ajattelet itsekurin, jos sisäistänyt sen, eteenpäin elämässä eteneminen taatumpaa? Ja kun ei, jnkn saavuttaminen yhtä tahkoamista kaiken aikaa?

Tietynlainen vaativuus - vääränlainen, itsen syyttely, moite - mutta toisenlainen, itseen uskominen, kannustava - - - voiko näissä oppimisen kautta olla keskitie miten saavutettavissa?

keskustelua kirjoitti:
Miten ajattelet itsekurin, jos sisäistänyt sen, eteenpäin elämässä eteneminen taatumpaa? Ja kun ei, jnkn saavuttaminen yhtä tahkoamista kaiken aikaa?

En ehkä ihan hahmota ajatustasi tai kysymystäsi - tarkoitatko että itsekuri olisi välttämätöntä minkään saavuttamiselle? En ole varma. En koe että asiat joita mun elämässä voisi pitää saavutuksina liittyisi itsekuriin, enemmänkin siihen että niihin liittyvä motivaatio on selvä ja kirkas. Jos todella haluan jotain, ja uskon että tietyllä tavalla toimiminen on polku siihen suuntaan, haluan myös automaattisesti toimia sen 'polun' mukaisesti... Ei tunnu että siinä oikeastaan mitään pakottamista tai kuria vaadittaisi. (Paljon menee kyllä myös niin päin että nautin polun varressa tehtävistä aktiviteeteista ja vietän niiden parissa paljon aikaa ilman että mulle on kovin selvää minne se polku on viemässä. Kunhan kuljen, kulkemisen ilosta.)

Itseen suuntautuva vaativuus on kyllä tuttua, mutta enemmän jotain mitä pyrin aktiivisesti purkamaan kuin ylläpitämään.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 5 kuukautta sitten. Syy: poisto

En tiedä onko se oikea sana tässä kohtaa? Tuossa kysyessä siitä, ajattelin, esim. tiettyjä liikkeitä, harjoituksia esim pitkistä selkälihaksista krampeista päästäkseni. Jos jtnkn oisi tuota 'rotia'  joka pvä saada tehtyä nuo harjoitteet ihan automaattisesti. Mutta on aamuja muistan, ja aamuja, en. Ja vaikka muistan ja tiedän niiden vaikutukset, motivaatio hoitaa ne alta pois, haihtuu samalla kun olen jo sauvakävelemässä. Tai mieliala jnkn huoleen valtaama, enkä jaksa välittää voinko huonosti, vai vielä huonommin, ja niin on sinä pvänä huomio kuin kaikissa asioissa nähden vaan - ituttavan puolen.

Hei soroppi. Minulla on vielä viikko koulua sitten valmistun merkonomiksi. Sen jälkeen alkaa loma. Ajattelin auringonottoa hiekkarannalla ja piknik eväitä, tai käyntiä rantakahvilassa.😁😂

Keskustelua, aa joo nyt tajuan ehkä paremmin mitä hait. Se on kyllä turhauttavaa kun jotenkin tietää (tai luulee tietävänsä) mikä olisi fiksu tapa toimia mutta ei vaan saa itseään tekemään niin 😂 Sauvakävelykin on kyllä varmasti tosi hyvää liikuntaa yläselälle, vaikka ei ihan täsmäliike olisikaan. Ja niinä aamuina kun ei jaksa välittää tai välttämättä ehkä tahdokaan voida hyvin... no, niitä tulee ja menee. Jos seuraavana päivänä on parempi mieli, niin sitten uusi yritys vaan. Lempeydellä ja kärsivällisyydellä, kyllä se siitä!

Kivaa kirjoitti:
Hei soroppi. Minulla on vielä viikko koulua sitten valmistun merkonomiksi. Sen jälkeen alkaa loma. Ajattelin auringonottoa hiekkarannalla ja piknik eväitä, tai käyntiä rantakahvilassa.😁😂

Kuulostaapa piknik-eväät rannalla hyvältä. Ja onneksi olkoon häämöttävän merkonomiksi valmistumisen johdosta!

***

Olen kotimatkalla, jo vähän kärsimättömänä. Varhaisesta aamusta myöhään iltaan on pitkä aika - ja vielä pitäisi pari tuntia jaksaa.

Hyvinkö kuitenkin jaksoit?

Tsemejä 🌿👍🙋‍♀️

No joo, keksin mieluisaa puuhaa pariksi viimeiseksi matkatunniksi ja kävin ihan kierroksilla kotiin tultuani. Kiitos tsempeistä! 🙂

Hei soroppi minä lähden 17.6 torstaina käymään risteilyllä. Tarkoitus on nauttia ilmasta ja syödä, sekä käydä ostoksilla laivan tax freessä. Maihin en mene, mutta satamassa voin ottaa kuvia satamasta.

Taisi olla hyvät risteilysäät, kivaa. Pitikö laivalla käyttää maskia?

Mulla oli kuluttava työviikko, onneksi nyt jo takana. Varsinkin eilinen oli raskas - koko päivä ulkona, ja fyysisesti sen verran raskasta että olin nukahtaa nurmikolle lounastauolla. Tänään sitten kädet kantamisesta kipeät. Olin haaveillut että jos matka-karanteeni on ohi, menisin vanhemmille auttamaan heitä puusavotassa, mutta en taida yksinkertaisesti jaksaa... pakko olla kotona ja huilata välillä. Toivottavasti saan testituloksen pian - jääkaapissa on kyllä ruokaa mutta karkkihammasta kolottaa.