Ystävällä oli eilen isot juhlat. Olo on yllättävän hyvä, joskin aika väsynyt. Kävimme rääppiäisissä syömässä eilisiä tähteitä (juhlapaikka oli siivottu jo aamulla, eli auttamaan emme ehtineet), lähtiessä työnnettiin vielä oluet käteen. Juna kotiinpäin lähtee keskellä yöllä, joten olemme hotellissa vielä tämän päivän. Kallista, mutta ehkä se ettei tarvitse kuluttaa päivää raahaten rinkkaa ympäri kaupunkia on sen arvoista.
saloka kirjoitti:
🧸❤ lukemassa ja ihmettelemässä
🙂
Keskustelua, onko se sitä samaa tulehdusta mikä sulle joskus kesällä (muistelenkohan nyt ollenkaan oikein) remonttien yhteydessä/jälkeen tuli? Toivottavasti siihen löytyy apu, tottahan tuommoinen voi huolettaa niin ettei saa nukuttuakaan! Ja sit se unettomuus vielä entisestään voi lisätä huolehtimista.
Bookbeat voisi olla ihan kiva idea! Olen joskus antanut aineettomina lahjoina sellaisia, että lahjoitan pienen summan rahaa johonkin sellaiseen, jota arvelen saajan arvostavan (esim. Kirkon ulkomaanavun kautta sai jossain vaiheessa ns. toisenlaisia lahjoja, esim. voi lahjoittaa vaikka kanoja tai vuohen jonnekin Afrikkaan, tai naiselle ammatin, tms)... mutta nämä kyllä vaativat vähän sitä, että tietää tai ainakin arvelee tietävänsä, mitä lahjan saaja arvostaa.
Turhauttaa, että juuri kun onnittelin itseäni melkein viikon ajan jatkuneesta hyväunisuudesta, niin tässä sitä taas ollaan. En ole ahdistunut, en ole erityisen huolissani mistään; enemmänkin päivään sisältyi innostusta ja keskittyneisyyttä. Positiivisen stressin aiheuttamaa, väliaikaista unettomuutta?
Joka tapauksessa, nyt olen tainnut selailla nettiä/lueskella jo sen verran pitkään että silmissä alkaa tuntua unen tarve. Usein yövalvomiseen liittyvä nälkä alkaa tuntua - taidan syödä näkkileipää ja juustoa, ja lukea samalla vielä vähän aikaa romaania (Brandon Sanderssonin The well of ascension) ennen kuin palaan peiton alle.
Hei. Leikkaus meni hyvin ja on ohi jo. Pääsin kotiin. Siitä romaanista jota luen; Juhannustulien taika/ Philippa Carr. / Victoria Holt. Kertoo tarinaa yhden naisen näkökannasta 1800-luvulla. Idealogia viittaa siihen sivistykseen joka nykymaailmassa vallitsee.
Soroppi... Tuon tulehduksen alku oli tammkuussa 2018... Viime kesän maalaamiset pahensivat sitä, vaikka välillä vasemmalla maalasin. Nyt kolmas fysioterapeutti vei asian lääkärille, tutkittiin vasta nyt mikä käden ongelma. Kipu sai nimen, röntgen ja ultraääni vahvistivat vaurion mutta myös sen ettei (onneksi) mitään ollut revennyt. Tällä viikolla sain kortisonipistoksen olkaan. Nyt kolmas yö alkoi taas muistutella ettei kättä käytetä miten vaan. Aiemmat harjoitukset on nyt tauolla, rentouttavia venytyksiä vaan.
Noista unista... Kasvirohdosvalmiste antanut unet. Uni-ikkuna paremmalla tolalla. Täytyy vaan alkaa luottaa unentuloon ilmanki sitä. Nukahtamistbl en enää käytä. Huomasin jo käyttäneeni tuota kasvirohdosta pari vkoa, jää päälle jos vielä samaa rataa jatkan. Nyt kun sais ittensä joka päivä liikkumaan, fyysinen väsymys tois haukotukset normaaliin aikaan.
Pikemiten, kiva kuulla että leikkaus meni ok ja lukuintoa riittää.
Keskustelua, vaikka ei ihan joka päivä hikiliikkumaan ehtisikään, ihan vaan ulkoilu ja raikas ilma voisivat auttaa jo jonkin verran. Siitä ainakin itse haaveilen!
Mua on tänään vaivannut unisuus - olen vähemmän stressaantunut kuin viime viikolla mutta vaikka nukuin aamulla pitkään, tuntuu ettei kahvi vaikuta tuntia pidempään. Ehkä se on tämä pimeys - vaikka välillä ehtii pistämään nenänsä ulos valoisan aikaan, taivas on niin paksussa pilvessä ettei valon määrä vaan meinaa riittää. Turhauttavaa, kun tuntee itsensä tyhmäksi vaikka tietääkin, että väsymyksestä se ajatuksenjuoksun hitaus vaan johtuu.
Äiti toi karanteenipaikan ovelle pienen joulukinkun. Saadaan huomenna kokeilla, miten sen paistaminen onnistuu.
Keskustelua, mikä käyttämäsi kasvisrohtovalmiste muuten on?
Tänään ollut virkeämpi olo. Käytiin juoksemassa - edelleen liukasta, mutta ei tuntunut ihan yhtä hengenvaaralliselta kuin eilen. Löytyi metsäteitä, ohuesta lumikerroksesta sai riittävästi pitoa. Tien loppupäähän oli kaatunut pari puuta - hyvä että oli otsalamppu mukana.
Vielä kolme päivää jäljellä.
Kivalta kuulostaa. Onko siellä paljon metsiä joissa liikkua?
Kohtuullisesti - metsät eivät ihan lemppareita (talousmetsä-ryteikköä ja isosti rikottua maaperää) mutta puut ovat kuitenkin aina hyvä juttu. Metsässä liikkumiseen tai sen laidalla olemiseen liittyy minulla melko usein turvassa tai suojassa olemisen tunne; ehkä liittyen siihen että kun kotona oli lapsena/nuorena asiat huonosti eikä ollut lähipiirissä ihmisiä joille olisi voinut puhua, kävin toisinaan metsässä halaamassa puita, tai joskus saatoin niille ääneenkin kertoa huolistani.
Sedonium
Varasin matkan Turkkiin toukokuussa 2021. Olen käynyt siellä kaksi kertaa, ja molemmat kerrat olivat iki muistettavia.
Minä joudun sädehoitoon tammikuussa, varmuuden vuoksi.
Sädetyksestä huolimatta Sinun mielessä on toivoa ikimuistettavasta uudesta Turkin matkasta. 👍
Pöydällä on kukkia. Mukavan näköisiä, olen iloinen että sain ne kulkemaan kotimatkan mukana. Odotan stressin vähenemistä - nyt tunnistan, että mieli tuottaa lyhyitä, jotenkin napakoita ajatuksia. Sataa, mutta en tiedä jaksaisinko ajaa itseäni ulos vaikka sää suotuisampi olisikin.
Voisin mennä talviunille ja kömpiä esiin sitten keväällä, kun korona on ehkä ohi.
Hyviä talviunia. 😁✋
Hei sullahan tuo väheneminen (stressin) toimii 👍🎄
🙃