Ystävällä oli eilen isot juhlat. Olo on yllättävän hyvä, joskin aika väsynyt. Kävimme rääppiäisissä syömässä eilisiä tähteitä (juhlapaikka oli siivottu jo aamulla, eli auttamaan emme ehtineet), lähtiessä työnnettiin vielä oluet käteen. Juna kotiinpäin lähtee keskellä yöllä, joten olemme hotellissa vielä tämän päivän. Kallista, mutta ehkä se ettei tarvitse kuluttaa päivää raahaten rinkkaa ympäri kaupunkia on sen arvoista.
Olen tullut siihen vaiheeseen etten jaksa enää keskustella asioista. Kaipaan kaikkinaista rauhaa ja hiljaisuutta.
Ok, ymmärrän 🙂
Viikonloppu teki hyvää vaikka su-iltana työpaniikki palasikin. Heräsin painajaiseen ja valvoskelin useamman tunnin sen jälkeen, mutta onnistuin vielä torkahtamaan ennen aamua. Toivoisin että tänään on viimeinen ylikiireinen työpäivä vähään aikaan.
Jalkaterässä on joku kumma lihaskramppi, sitä joutuu kävellessä varomaan.
Löysin seuraavan asian josta stressata.
Olen töiden suhteen oudossa välitilassa - minulle ei makseta palkkaa, eikä nyt ole pakko tehdä pitkää päivää, mutta jotenkin sitä tuli tehneeksi niin intensiivisesti niin pitkään ettei oikein osaa hellittää. Kun saa yhden asian valmiiksi, seuraavaa haalii jo sormiinsa - vähän niin kuin ei muistaisi, miten kädet voi vähän aikaa olla tyhjillään.
Hyvä ystävä, joka kävi läpi samanlaisen uravaiheen jossa olen nyt, sanoi että hänellä meni ainakin vuosi seuraavassa työpaikassa ennen kuin työnteon tapa palautui jokseenkin normaaliksi. Mulla on ehkä ainakin teoriassa mahdollisuus jarrutella nopeammin, koska en ilmeisesti pääse hyppäämään suoraan yhdestä työpaikasta seuraavaan.
Jos sitä vaikka kirjoittaisi tänään enää enintään yhden kirjeen ja yhden sähköpostin, ja sen jälkeen saisi riittää.
En saa unta, mutta ehdin sentään nukkua valtaosan yötä. Huolestuttaa seuraavat pari viikkoa. Olen väsynyt olemaan huolestunut. Ärsyttävää.
Ymmärrettävää, väsymys ja huolestuminen jos pääsevät ruokkimaan toisiaan, ei uni tule eikä tilanne pääse laukeamaan. Tauon ottaminen on minua auttanut. Tosin rentoutuminen ei ole ominta ajankäyttöä. (Pitäisi varmaan ajoittain reilusti olla.)(Vapaalla.)(Vaikkei lähtiskään mihinkään kotoa.) Ehkei ole kyse vaan stressigeeneistä, vaan omaksutusta sisäistyneestä vaatimuksesta tehdä enemmän kuin tarvitsisi?
Joskus on vaikea tietää mikä itselle on hyväksi. Ja adrenaliinissa ja aktiivisessa tekemisessä on oma viehätyksensä. Tämä ajatus tuli siitä että teki mieli inttää vastaan, että mitä jos rentoutuu parhaiten tekemällä töitä? Ehkei (sitäkään) makeaa pitäisi nauttia mahantäydeltä - ja ainakaan tänään töiden tekeminen ei todellakaan ole ollut rentouttavaa. Tuntuu etten saa mitään aikaan, tai että ne aikaansaatavat asiat eivät ole kovin isoja, mutta käytän niihin ihan suhteettomasti aikaa.
Aamu on ollut aika kamala, olen käyttänyt melkein koko päivän istumalla kirjoittamassa sähköposteja - juoksuasu päällä, koska aamulla sain päähäni että haluan käydä lenkillä, ennen kuin tuli sähköposti, johon tuntui tärkeältä jäädä vastaamaan. Tunnen olevani hirmu ärsyttävä, lähes sietämätön, koska olen niin hermoherkkä - poikakaveri sanoi (vitsinä) lounaan jälkeen lähitöihin lähtiessään, että jos en ole käynyt juoksemassa siihen mennessä kun hän tulee takaisin, hän potkii minut pihalle. No, yritin, ja alkava tunne hyperventilaatiosta sai minut kääntymään takaisin ehkä kahdensadan metrin jälkeen.
Nyt meinaisi itkettää. En halua olla tällainen. En halua olla minä.
Ehkä kokeilen vielä uudestaan jos pystyisin käymään lenkillä, tai edes kävelyllä. Olo olisi luultavasti parempi sen jälkeen, vaikka nyt ei oikein henki kuljekaan.
Tänään kävin pitkällä kävelyllä. Yksin kävellessä mieli kelautuu liikaa menneisiin. Reitti kulki junaradan yli. Kuin eilisten. Selvisin takaisin.
Tarkoitus oli saada siivottua tänään, mutta kotiin palattua ei enää tuntunut niin akuutilta tuo siivous. Keho jumissa joka kohdasta. Jos siivoisin ensin niitä jumeja.... Väsymys ei niin vain näytä hellittävän, kaiken aikaa halu nukkua mutta ehkä jos pätkän kerralaan pois tuota väsymystä sais...
Hengittäminen voi olla avain... parempaan oloon. Hyvää vknloppua!
keskustelua kirjoitti:
Selvisin takaisin.
Ja hyvä niin 🙂 Oletko nukkunut paremmin viime aikoina? On ollut tarkoitus kysyä kuulumisiasi jo jonkin aikaa.
Minulla on ainakin nyt taas helpottamaan päin, vaikka aamupuolella heräsinkin jonkin verran ennen normaalia viikonloppuaikaa, ja pyöriskelin parisen tuntia ennen kuin annoin periksi ja nousin ylös. Tänään pitäisi pakata.Tuntuu väistämättömältä että unohdan jotain, mutta toivottavasti muistan tärkeimmät. Pitäisi keksiä/hankkia vielä yksi lahja, mutta ehkä se voi olla jotain aineetonta.
😀 Hyvää viikonloppua! Ja mukavaa ensi viikkoa!
Leikkasin chiliä pastakastikkeeseen, en muistanut pestä sen jälkeen käsiä ja hieraisin nenää. Pirhana että kirvelee. Alan tuntea itseni astetta hermostuneemmaksi. Ärtymys (ehkä nälkä?) nostaa päätään. Jokohan vettä voisi alkaa keittelemään, soijarouhe on ollut tomaattisoseen ja valkosipulin kanssa likoamassa jo ehkä riittävän pitkään.
Pikemiten kirjoitti:
😀 Hyvää viikonloppua! Ja mukavaa ensi viikkoa!
Kiitos samoin!
- Muokattu moderaattoreiden toimesta 3 vuotta, 10 kuukautta sitten. Syy: -
- Muokattu moderaattoreiden toimesta 3 vuotta, 10 kuukautta sitten. Syy: Viestissä koodia
🧸❤ lukemassa ja ihmettelemässä
keskustelua kirjoitti:
Selvisin takaisin.Ja hyvä niin 🙂 Oletko nukkunut paremmin viime aikoina? On ollut tarkoitus kysyä kuulumisiasi jo jonkin aikaa.
Minulla on ainakin nyt taas helpottamaan päin, vaikka aamupuolella heräsinkin jonkin verran ennen normaalia viikonloppuaikaa, ja pyöriskelin parisen tuntia ennen kuin annoin periksi ja nousin ylös. Tänään pitäisi pakata.Tuntuu väistämättömältä että unohdan jotain, mutta toivottavasti muistan tärkeimmät. Pitäisi keksiä/hankkia vielä yksi lahja, mutta ehkä se voi olla jotain aineetonta.
Hienoa, sulla reissua pukkaa... Kysyit noista unista... Joo, olen saanut uni-ikkunaa siirrettyä jo pari tuntia aikaisempaan. Kesän jäljiltä oli liukunut 4 h normaalista liian myöhään. Nukkuminen silti yhä pätkäunia. En tiedä miten selviän, jos menetän kädestä kaiket voimat. Jos tuo tulehdus ei häviä... Mitähän aineeton lahja voisi olla? hmm.... lahjakortti bookbeatiin tai vastaavaan -? Sen sanoi lääkäri mulle unilääkkeeksi, kysyi olenko kokeillut. Jos ystäväsi, jolle lahjaa mietit, on uniongelmainen, oisiko sellaisesta iloa?
En tiedä miksi, mutta vaikka eletään alkuviikkoa, minulla tunne kuin kohta oisi torstai.... kohtahan se tosin taitaa ollakin... (tätä nykymenoa viikot vilahtavat)... Ehkä sitä samaa viikonlopun odotusta koko elämä, vaikka ei säännöllisesti töitä tekisikään.
Vapauden kokemisen aikaa, luonnossakin tuntuu kuin olisi enemmän pituutta lenkissä vaikka samoja lenkkimaisemia kiertäisikin. Hyvää viikkoa sulle ja valintoja, jotka helpottavat olojasi!
Hei. Minulla on ollut mukava päivä romaania lukien, aloitin aamulla uuden kirjan. Huominen päivä menee varmaan kirjan kanssa, mutta ylihuominen päivä menee leikkauksessa, ja siitä toipumisessa, seuraavana päivänä kotiin viikonloppua viettämään. Hyvää viikonloppua. 😀
Sulle Pikemiten, valoisaa elämää kun operaatio on ohi! 👍
Pikemiten kirjoitti:
Hei. Minulla on ollut mukava päivä romaania lukien, aloitin aamulla uuden kirjan. Huominen päivä menee varmaan kirjan kanssa, mutta ylihuominen päivä menee leikkauksessa, ja siitä toipumisessa, seuraavana päivänä kotiin viikonloppua viettämään. Hyvää viikonloppua. 😀
Kiva kuulla! Mitä olet lukenut? Mukavaa että kerroit myös leikkauksen ajankohdan, mulla oli Tukinettiin tullessa mielessä että pitääpä tarkistaa, että tiedän pitää sulle peukkuja. 👍