Ystävällä oli eilen isot juhlat. Olo on yllättävän hyvä, joskin aika väsynyt. Kävimme rääppiäisissä syömässä eilisiä tähteitä (juhlapaikka oli siivottu jo aamulla, eli auttamaan emme ehtineet), lähtiessä työnnettiin vielä oluet käteen. Juna kotiinpäin lähtee keskellä yöllä, joten olemme hotellissa vielä tämän päivän. Kallista, mutta ehkä se ettei tarvitse kuluttaa päivää raahaten rinkkaa ympäri kaupunkia on sen arvoista.
Taas nälkä! Tulin juoksemasta - tuntui ihan luksukselta, käyttää siihen kaikessa rauhassa aikaa, ja olen tyytyväinen itseeni kun kävin maski päällä kaupassa. Olin/olen harmissani joistain työasioista, mutta ehkä nyt jo vähemmän. Yläkerran naapurissa on juoksentelevia lapsia - töminä vaan käy. Ihan kiva, kun on elämisen ääniä.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta sitten. Syy: puuttuva sana
Hei soroppi.
Kiva että kuuluu hyvää. Minun päiväni meni pohtiessa oliko eduskunnan kyselytunti aivan asiallinen. Olin huomaavinani jotain epäasiallisuutta ministerien ja kansanedustajien välillä. Siitä jäi mielikuva nokkimisjärjestyksestä. Muuten olen pohtinut vaaleaa ja vähän tummaa suomalaista, ja tullut johtopäätökseen, että jokainen taablaa tyylillään. Hyvää jatkoa sinne.
Mistä kyselytunnilla puhuttiin, tai millaista epäasiallisuutta siellä (ehkä) oli, Pikemiten?
Juuri nyt ei ole kovin hyvinvoiva olo. Hermostus taittuu ahdistuksen suuntaan, ja se taitaa värittää vähän koko kokemusta. En voi kovin hyvin - toivottavasti selviän seuraavasta kuukaudesta. (Ehkä se, että en voi hyvin, johtuu siitä että olen kirjoittanut tänne enemmän viime aikoina? Tai ehkä olen kirjoittanut enemmän koska en ole voinut niin hyvin. Omaa ahdistustaan voi jossakin määrin paeta lukemalla muiden murheista, silloin ei tarvitse miettiä omiaan... En tiedä.)
Ahdistus alkoi näkyä haluna vahingoittaa itseä. Otin puolikkaan rauhoittavan, nyt on parempi olo. Uninen.
Hei soroppi. Menikö ahdistus ohi?
Eduskunnan kyselytunnilla puhuttiin nuorten jengiytymisestä, väkivallasta, huumaavien aineiden käytöstä, ja perheiden syrjäytymisestä. Oli antoisa kyselytunti. Ei ollut muita aiheita esillä.
Meni joo, kiitos kysymästä. Eilinen meni oikeastaan kokonaan tietokonepelien ääressä, mutta se oli ehkä juuri sen tyyppistä rentoutumista ja toisiin maailmoihin uppoutumista mitä olin kaivannut. Tuntui hyvältä olla stressaamatta. Kysyin äidiltä eilen rieskaohjeen, ja nyt keittelen riisiä sitä varten. Tuotiin valtaosa tomaateista pari viikkoa sitten parvekkeelta sisälle, nyt ne on tuettu naruilla valoisimpien ikkunoiden eteen niin että maisema on kuin kasvihuoneessa. Kukkia ja raakileita ainakin on, saa nähdä saadaanko jouluksi kirsikkatomaatteja.
Päätä särkee ja väsyttää. Tänä aamuna oli vaikea hetki kun olin nukkunut huonosti, kaikki tuntui kamalalta, ja silti ajatus tekemättä jättämisestä tai vapaapäivästä aiheutti enemmän ahdistusta kuin tekemisen aloittaminen. Pelkään olleeni aika sietämätön. Juteltiin eilen illalla kaverin kanssa että jos minulla ei olisi tätä stressin aihetta, todennäköisesti stressaisin jostakin muusta - mahdollisesti ihan yhtä paljon tai enemmän. En haluaisi hyväksyä ajatusta että se on vain tapa, joka minulla on - se tuntuu joltakin joka pitäisi poistaa, kieltää, tai jotenkin hävittää itsestä.
Yritän ajatella että kyse on vain vaiheesta, jostakin joka ehkä katoaa kun on hieman enemmän aikaa huolehtia itsestä.
Tuleeko levosta ja palautumisesta muille joskus tunne suorittamisesta, niin että se aiheuttaa enemmän yhtä paljon tai enemmän stressiä kuin 'tavalliseen tapaan' jatkaminen?
En oikein osaa vastata nyt tuohon mitä kysyit.
Lomaa elämästä ottaisin nyt het kesään asti.... kun voiskin kuin karhut käydä talviuneen ja herätä joskus kevään kirkkaampiin päiviin... ymmärsin kyllä mitä mietiskelit. Stressissä voi olle kyse asioiden suhteuttamisesta, asennevammasta itseä kohtaan?
Hei soroppi.
Stressi voi tulla monesta asiasta, yleistä on alitajunnallinen oikeassa olon tarve. Joskus se toimii niin ettei tiedosta asiaa vielä, ja saattaa epäillä jotain vain stressin aiheuttajaksi. Myös asiat ja selitykset voivat stressata, varsinkin jos on epävarma siitä onko kyse valkoisesta valheesta vai mustamaalaamisesta. Mutta se on varmaa etteivät ystävät loukkaa mielellään toisiansa. Ja joskus kyse on vain herkkyydestä reagoida ystävyyssuhteisiinsa.
Lomaa elämästä ottaisin nyt het kesään asti.... kun voiskin kuin karhut käydä talviuneen ja herätä joskus kevään kirkkaampiin päiviin... ymmärsin kyllä mitä mietiskelit. Stressissä voi olle kyse asioiden suhteuttamisesta, asennevammasta itseä kohtaan?
Niin, tai sitten vain jotkut tilanteet sisältävät aika paljon paineita, tai asioita joita otan vastuulleni. Ehkä niistä tulee siinä vaiheessa jotenkin omanarvontunteeseen liittyviä asioita - haluan hoitaa ne hyvin, koska se jotenkin osoittaisi että olen hyvä ja kelvollinen tyyppi. (Vaikka mun arvon ei pitäis mitenkään riippua siitä, mitä tai miten saan asioita aikaan. Enkä usko että se riippuu... mutta vähän vakuuttelua se vaatii.)
Yksi tapa, jonka kautta minun on helpompi suhtautua omaan stressaamiseeni on ajatella että se kertoo siitä että välitän niistä asioista. Ne ovat minulle tärkeitä, ja siksi haluaisin hoitaa ne niin hyvin kuin mahdollista.
Irtiotto olisi kyllä välillä tarpeen. En tiedä tarvitaanko siihen välttämättä pitkää lomaa tai kesää (vaikka aurinko ja lämpö kyllä kelpaisi! Tai lumi ja metsän hiljaisuus illan hämärtyessä ja latu!), kunhan ehtisi palautumaan, istumaan rauhassa tee- tai kahvikupin ääressä, ja viettämään aikaa tärkeiden puuhien tai ihmisten kanssa.
Nimetön kirjoitti:
Mutta se on varmaa etteivät ystävät loukkaa mielellään toisiansa.
Hyvin sanottu! Onko sulla ystävyyssuhteita, jotka aiheuttavat stressiä tai joista välillä kaipaisit irtiottoa?
Hei soroppi.
Minun ystäväsuhteeni ovat aika stressaavia. Muuten siitä leikkauksestani, se on gynonkologinen leikkaus, minulta poistetaan kohtu ja munasarjat syövän takia.
En ole kyennyt vielä mieltämään kaikkea saamaani informatiota leikkauksestani.
🧸❤
Pikemiten kirjoitti:
Minun ystäväsuhteeni ovat aika stressaavia. Muuten siitä leikkauksestani, se on gynonkologinen leikkaus, minulta poistetaan kohtu ja munasarjat syövän takia.En ole kyennyt vielä mieltämään kaikkea saamaani informatiota leikkauksestani.
Hmm, mietinkin että mahtaakohan kyse olla syövästä. Olen pahoillani (edelleen - vaikka olen tainnut sanoa sen aiemminkin). Informaatiota on varmaan aika paljon ja se voi olla aika teknistä - jos asia mietityttää, voisitkohan pyytää vaikka hoitajaa käymään kanssasi tärkeimmät kohdat läpi?
Mikä sinua ystävyyssuhteissa stressaa?
***
Tänään paistaa aurinko, ulkoilupäivä eilisen sateen jälkeen. En onnistunut kommunikaatiossa kovin hyvin äsken, ja kaveri taisi pikkuisen työlääntyä minuun. Se menee ohi.
Hei soroppi.
Olen tullut siihen vaiheeseen etten jaksa enää keskustella asioista. Kaipaan kaikkinaista rauhaa ja hiljaisuutta.