Ystävällä oli eilen isot juhlat. Olo on yllättävän hyvä, joskin aika väsynyt. Kävimme rääppiäisissä syömässä eilisiä tähteitä (juhlapaikka oli siivottu jo aamulla, eli auttamaan emme ehtineet), lähtiessä työnnettiin vielä oluet käteen. Juna kotiinpäin lähtee keskellä yöllä, joten olemme hotellissa vielä tämän päivän. Kallista, mutta ehkä se ettei tarvitse kuluttaa päivää raahaten rinkkaa ympäri kaupunkia on sen arvoista.
Niinpä, ehkä menehtynyt tässä tilanteessa oli aika valmis lähtemään. Olen iloinen siitä että itse hautajaiset eivät kuitenkaan tuntuneet merkityksettömältä - päinvastoin, oli minulle tärkeää että erityistilanteista huolimatta pääsin osallistumaan. Hautausmaasaatossa tuntui vahvasti siltä että olimme saattamassa häntä kotiin. Ehkä turtuneisuuden kokemus yllätti, kun vertasin sitä mielessäni edellisiin hautajaisiin, joissa suru oli raaempaa, jotenkin lähempänä, ehkä myötäelämisenkin kautta.
Arki on tasaista, ja enimmäkseen hyvää, suhteellisesta eristyksestä ja eristyneisyydestä huolimatta. Sain tämän päivän hommaksi (omieni lisäksi) renkaiden vaihdon, ja toivoisin että ehtisin ulkoilemaan vähän enemmän kuin eilen. Pidän tavoitteellisesta liikunnasta, siitä että voin etsiä sopivaa treenitasoa, jonka eteen joudun hieman ponnistelemaan, mutta joka on kuitenkin riittävän kevyttä jotta sitä pystyy ylläpitämään.
Kiva kun sait sen turran ajan menemään ohitse, ja huomasit vainajan merkityksen.
Sain kuulla että olen vakavasti sairas tavalla johon äitini menehtyi. En oikein tiedä miten suhtautuisin asiaan vielä, mutta saattaa olla että se pysyy kurissa hoidolla ja leikkauksella.
Ikävä kuulla, Pikemiten 😧. Varmaan ihan normaalia että tuommoisen uutisen jälkeen menee vähän aikaa ennen kuin ehtii orientoitumaan tilanteeseen, ja voihan se suhtautuminen vaihtua päivästä toiseen. Miten nyt voit?
Toivottavasti hoidosta/leikkauksesta on apua!
Nukuin huonosti, mikä oli ehkä edellisen päivän stressitasoihin ja kaikki kaatuu päälle yhtä aikaa-fiiliksiin nähden ihan ennustettavissa. Ainakin tänään sain työhommat lopetettua aikaisemmin kuin eilen. Tunnen kaipaavani jotain (rauhaa? tilaa?) josta on vaikea päästä selvyyteen. Ehkä se löytyy lenkiltä, tai hiljaa istuessa.
Voin ihan hyvin tilanteeseeni nähden, elän niinkuin ennenkin. Minulla on vasta tulossa raskain hoito vaihe. En tiedä miten kaikkeen suhtautuisin. Onko lääkäri voinut erehtyä!
Voimia sulle!
Hei Soroppi! Sinullakin kokemusta uniongelmista. Ympärivrkn virkeys rassannut omaa syksyä, vaikeus saada mieltä asettumaan uneen antautuakseen. Jos joskus olet ollut oman unirytmisi kanssa totaalisesti ongelmissa, voitko kertoa kuinka saanut palautumaan oikeille raiteilleen? Tuskastuttavaa yötä kohden vaan virkistyä, silmissä tuntuu jo liikaa vaan jollain tasolla muutaman tunnin taju pois. Soittoaikaa kysyin lääkäriltä, viikkoja sitten, huomenna se ois. Joku rohto tähän täytyy löytyä, olo alkaa olla sietämätön. Ylilyönteihin ei ole mennyt, mutta alkaa aamuisin varsinkin päässä olla kuin humalatilaa, liikenteeseen en uskalla ennen kuin tämän olen saanut katkeamaan.
Uh, nyt olen jostain syystä ihan uuvuksissa. Vähän luulotautinen olo, erehdyin hienoisen päänsäryn ja väsymyksen havahduttamana mittaamaan ruumiinlämmön, joka oli hitusen koholla (mikä minulla tapahtuu aika herkästi). Taisin säikähtää sitä jonkin verran, etenkin kun kuulin aiemmin tällä viikolla, että tässä kaupunginosassa joka kolmas testattu näyte on positiivinen. Toivottavasti se on vain purkautuvaa stressiä, mutta aika kurjalta tuntuu.
Pikemiten, voimia sinulle!
Keskustelua, kiva kuulla sinusta. En tiedä onko minulla ollut koskaan totaalisia rytminkatoamisongelmia - mulla tyypillisesti uni lyhenee aamusta silloin kun stressitasot nousee, ja vähän riippuen siitä miten lähellä deadlinit on, saattaa tulla kiusaus nousta tekemään hommia jo aamuviideltä jos olen valvoskellut neljästä lähtien. Usein se helpottaa itsestään siinä vaiheessa kun kalenteriin ilmestyy väljyyttä, mutta jos tiedän että siihen ei ole mahdollisuutta ja pitäisi vaan jaksaa painaa, saatan syödä pientä melatoniiniannosta. Jos unettomuus menee liian pahaksi (niin että tiedän etten pysty toimimaan ihan normaalisti, tai on vaikka tuommoinen päihtynyt olo kuten kuvasit), saatan kyllä todeta ettei tänään tule työnteosta mitään ja pitää sairaslomapäivän - sitten päiväunilla, jos ei muuten.
Kevyempinä keinoina mulla on ehkä lähinnä se, että yritän systemaattisesti välttää iltakuuden jälkeen kaikkia ikäviä/stressaavia hommia. Että ehdin rauhoittumaan kunnolla. Ja vältän kahvia iltapäivällä tai kofeiinipitoisiä teelaatuja iltaisin. Mistä tahansa tahtia hidastavasta aktiviteetista/harrastuksesta päiväsaikaan voi olla apua (tai ei ainakaan haittaakaan) - meditaatiosta/ rentoutusharjoituksista, kevyesti sykettä nostavasta (mutta ei hiki- eikä juuri ennen nukkumaanmenoa) liikunnasta. Vaikka en olisi erityisen uninen nukkumaanmenoaikaan, saatan silti mennä vuoteeseen ja lukea kirjaa - se on minulle usein sen verran rentouttavaa, että usein alan tuntea itseni uniseksi myöhemmin; tai sitten jos ei kerta kaikkiaan nukuta, nousen takaisin ylös ja teen jotain ihan muuta kunnes uni palaa. Yritän pitää säännöllistä rytmiä eli jos unen puute ei ole niin akuuttia että tarvitsisin sen takia sairaslomaa, pyrin heräämään aamuisin melko samaan aikaan, ja ottamaan yhtenä yönä menetetyn unen kiinni mieluummin seuraavana yönä.
soroppi kirjoitti:
Uh, nyt olen jostain syystä ihan uuvuksissa. Vähän luulotautinen olo, erehdyin hienoisen päänsäryn ja väsymyksen havahduttamana mittaamaan ruumiinlämmön, joka oli hitusen koholla (mikä minulla tapahtuu aika herkästi). Taisin säikähtää sitä jonkin verran, etenkin kun kuulin aiemmin tällä viikolla, että tässä kaupunginosassa joka kolmas testattu näyte on positiivinen. Toivottavasti se on vain purkautuvaa stressiä, mutta aika kurjalta tuntuu.Pikemiten, voimia sinulle!
Keskustelua, kiva kuulla sinusta. En tiedä onko minulla ollut koskaan totaalisia rytminkatoamisongelmia - mulla tyypillisesti uni lyhenee aamusta silloin kun stressitasot nousee, ja vähän riippuen siitä miten lähellä deadlinit on, saattaa tulla kiusaus nousta tekemään hommia jo aamuviideltä jos olen valvoskellut neljästä lähtien. Usein se helpottaa itsestään siinä vaiheessa kun kalenteriin ilmestyy väljyyttä, mutta jos tiedän että siihen ei ole mahdollisuutta ja pitäisi vaan jaksaa painaa, saatan syödä pientä melatoniiniannosta. Jos unettomuus menee liian pahaksi (niin että tiedän etten pysty toimimaan ihan normaalisti, tai on vaikka tuommoinen päihtynyt olo kuten kuvasit), saatan kyllä todeta ettei tänään tule työnteosta mitään ja pitää sairaslomapäivän - sitten päiväunilla, jos ei muuten.
Kevyempinä keinoina mulla on ehkä lähinnä se, että yritän systemaattisesti välttää iltakuuden jälkeen kaikkia ikäviä/stressaavia hommia. Että ehdin rauhoittumaan kunnolla. Ja vältän kahvia iltapäivällä tai kofeiinipitoisiä teelaatuja iltaisin. Mistä tahansa tahtia hidastavasta aktiviteetista/harrastuksesta päiväsaikaan voi olla apua (tai ei ainakaan haittaakaan) - meditaatiosta/ rentoutusharjoituksista, kevyesti sykettä nostavasta (mutta ei hiki- eikä juuri ennen nukkumaanmenoa) liikunnasta. Vaikka en olisi erityisen uninen nukkumaanmenoaikaan, saatan silti mennä vuoteeseen ja lukea kirjaa - se on minulle usein sen verran rentouttavaa, että usein alan tuntea itseni uniseksi myöhemmin; tai sitten jos ei kerta kaikkiaan nukuta, nousen takaisin ylös ja teen jotain ihan muuta kunnes uni palaa. Yritän pitää säännöllistä rytmiä eli jos unen puute ei ole niin akuuttia että tarvitsisin sen takia sairaslomaa, pyrin heräämään aamuisin melko samaan aikaan, ja ottamaan yhtenä yönä menetetyn unen kiinni mieluummin seuraavana yönä.
Kiitos Siulle, nämäkin tietty yksilöllisiä, mutta kokeilen jotain noista mitä kokosit, mitä en ole kokeillut. Melatoniinia olen.kokeillut, kaupan versiona ja vahvempana apteekin. Mutt en kauaa. Ehkä en riittävän kauaa.
Kesän remonttiajasta jäi päälle valvominen. Ehkä ikäkin kun tuntuu vuodessa tulleen tuplasti. Alun alkaen elämässä olisin ollut iltaihminen, pakosta kasvoin itsen ulkopuolelta kokevaksi.
Tämä rohto, johon lääkäri pääty eilen, käsitin että pääsisin heti kunnolla uneen, mutta puoltoistatuntia ja hereillä taas. Otin toisen kokonaisen, ja kolmen aikaan sama juttu. Lääkäri puhui jotain suuta kuivaamisesta, mutta tuolloin 3 aikaan se oli todella sitä, päätin lopettaa sen alkuunsa. Kaikissa näissä elimistölle ylimääräisissä lääkeaineissa on haittansa.
Pettynyt olen, etten kysynyt enemmän tuosta, ja toivonut selkeää unilääkettä, jolla olisin päässyt vähemmällä käytöllä takaisin normimmille raiteille.
Mutta tuo unirytmin muutos, vaikeaa ainakin näin päin, jos useampaa tuntia yrittää aikaistaa. Ehkä tuolla aamunousulla (kun pitää aamuherätyksen tavallaan jnknlaisena sääntönä),-ehkä sillä hiljalleen alkaa aieemin illasta haukotuttaa.
Äh, kirjoitin vastausta mutta se katosi. Joka tapauksessa, Arte-kanavalla oli hyvä dokumentti aiheesta (In search of lost sleep), en tiedä löytyisikö suomeksi tekstitettyä versiota. Mulle on joku sanonut melatoniinista että se alkaa vaikuttaa varmimmin säännöllisesti aina samaan aikaan otettuna, mutta voi vaatia useita päiviä ennen kuin vaikutus alkaa erottua.
Tänään oli ajatukset takussa ja pää hidas, mutta pientä lämpöä lukuunottamatta ei flunssaoireita. Sain jotain tehtyä, vaikka aika pakkopullaa olikin.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 11 kuukautta sitten. Syy: unohtui omat kuulumiset
🧸
Hei Soroppi.
Toivon sinulle pitkiä rauhallisia unia, kuin karhuilla talvi aikaan. Laskeskele karhuja, ja kerro mitä ne tekivät. Se on auttanut monia unettomia, löytämään unesta kiinni. Älä säiky murinaa.
Näkyypäs arvoituksellisena kännykän näytöltä tuo salokan lähettämä kuva, vähän niin kuin sivuttain käännetty kirjekuori. Ehkä siitä voi tulkita ainakin että ajattelit minua tai halusit reagoida johonkin mitä sanoin, kiitos siitä.
Makean nälkä mutta kotona ei pikkuleipiä - päädyin siis näkkileipään maapähkinävoin ja hillon kanssa. Seuraava työpuristus päällä ja kaikki vähän hajallaan ja epämääräistä, mutta ehkä se siitä...
Pikemiten kirjoitti:
Hei Soroppi.Toivon sinulle pitkiä rauhallisia unia, kuin karhuilla talvi aikaan. Laskeskele karhuja, ja kerro mitä ne tekivät. Se on auttanut monia unettomia, löytämään unesta kiinni. Älä säiky murinaa.
Aivan ihana mielikuva, pikemiten 😄 Olen nähnyt viime aikoina huomattavan paljon unia vuorista tai patikoinnista - lähdöstä, palaamisesta, suunnittelusta. Karhuja ei kyllä ole näkynyt. (Kaveri kertoi vastikään unessa näkemästään käärmeestä, ja olin salaa sitä mieltä että kuulostaapa ihanan värikkäältä, vaikka varsinainen uni olikin ollut painajainen).
Tänään ylipitkä työpäivä - mutta sain aikaan mitä piti, ja alan olla siihen itse aika tyytyväinen (kaikille yhteistyökumppaneille se ei tunnu riittävän, mutta ehkä osaan nyt jo jättää sen omaan arvoonsa). Pari viikkoa sitten tekemäni hakemusrumba tuottaa tulosta, pääsen ensi viikolla haastatteluun! Innostaa ja hirvittää tasapuolisesti - työ olisi todella kiinnostavaa ja vaikutti sellaiselta mitä tekisin tosi mielelläni, mutta haastattelu on vieraalla kielellä, jota myös työssä tarvittaisiin ja jota en todellakaan käydä päivittäin. Hakemuksen kirjoittaminen ilmeisesti onnistui (ahkeralla sanakirjan käytöllä), mutta kuullun ymmärtäminen, reagoiminen ja puheentuottaminen saattaa tehdä tenän.
Nyt on nälkä, lähden keittämään pastaa.