Ystävällä oli eilen isot juhlat. Olo on yllättävän hyvä, joskin aika väsynyt. Kävimme rääppiäisissä syömässä eilisiä tähteitä (juhlapaikka oli siivottu jo aamulla, eli auttamaan emme ehtineet), lähtiessä työnnettiin vielä oluet käteen. Juna kotiinpäin lähtee keskellä yöllä, joten olemme hotellissa vielä tämän päivän. Kallista, mutta ehkä se ettei tarvitse kuluttaa päivää raahaten rinkkaa ympäri kaupunkia on sen arvoista.
Bronte yhdistyy mun mielessä tarinoihin englantilaisista naiskohtaloista joskus 1800-luvulla, mutta en muista yksittäisten kirjojen nimiä. Oletko aiemmin lukenut häntä, Pikemiten?
Joo. Kotiopejattaren romaanin. Nyt luen Syrjästäkatsojan tarinaa. Ja minulla on vielä Humiseva harju lukematta. Kirjailijan etunimi muuttuu. Charlottesta Emilijaksi. Onko eri henkilö?
Olikohan niitä useampi sisarus, jotka kirjoittivat romaaneja? Kotiopettajattaren romaanin olen lukenut, ja nyt kun mainitsit Syrjästäkatsojan, musta tuntuu että olen ehkä kuullut sen äänikirjana.
Tänään on ollut tasapainoisempi olo kuin eilen (nukuin hyvin, pitkästä aikaa), ja olen saanut levättyä enemmän. Vaativuus on silti pinnassa, pelkään että se kohdistuu liikaa myös läheisiin... Pöytälaatikkoon kertyy tekstiä, pitkästä aikaa on ideoita ja hiljaisuutta kokeilla niitä.
Huomenna taas arki.
Niitä on kuuleman mukaan kolme sisarusta. sain käsiini tänään kolmannen sisaren kirjan. Agnes kotiopettajatar, minun työssä oli ylimääräinen kappale jonka sain omaksi. 😁👍
Hyvä olo, vaikkakaan ei hirveän rentoutunut. Juuri nyt näyttää siltä että pääsen tavoitteeseeni työaikataulun suhteen, vaikka voikin olla että realismi pakottaa vielä muuttamaan suunnitelmia tai ainakin laskemaan vaatimustasoa. Toisaalta, haluan vain kelluskella ja nauttia olosta ja työvireestä niin kauan kuin se kestää. Positiivinen stressi, vähän niin kuin kehon läpi kävisi koko ajan hiljainen sähkövirta. Mahtaakohan mania tuntua vähän tällaiselta?
Kävin lenkillä, suihkussa, pesin hiukset, ja laitoin valmispitsan uuniin. Nälkä oli ehtinyt jo tullakin. Nautin edellisestä lukemastani kirjasta yllättävän paljon (Kaikki minkä menetimme, Riina Paasanen), seuraavan suhteen en ole vielä oikein päässyt alkuun. Tai ehkä jatkan sarjan parissa jota katsoin tänään lounastauolla.
Tuntuupa tylsältä käydä päivittämässä tänne työkuulumiset. Kireä, stressaantunut, en edistynyt tänään ollenkaan niin kuin olisi pitänyt. Lenkille lähtiessä tunnistin hengityksestäni hyperventilaation enteilyä, mutta paniikkikohtausta ei tullut. Kovasti riippuu olot sen mukaan miten työt sattuu menemään.
Minulla alkaa olla jo kiire työharjoitteluun, menen kello 11.00-15.00 ja sitten käyn viemässä päivän postit postiin. Viihdyn hyvin työssäni. Kiva että muistit minua kommentilla. Hyvää viikonloppua. 😁👍
Hei sinä antikavriaattiNeiti 😀 ehditkö selailla löytöjä itsekin siellä kirjojen maailmassa?
Eikun tsemppiä vknloppuun 🖐😎
soroppi kirjoitti:
Tuntuupa tylsältä käydä päivittämässä tänne työkuulumiset. Kireä, stressaantunut, en edistynyt tänään ollenkaan niin kuin olisi pitänyt. Lenkille lähtiessä tunnistin hengityksestäni hyperventilaation enteilyä, mutta paniikkikohtausta ei tullut. Kovasti riippuu olot sen mukaan miten työt sattuu menemään.
Kuulostat aika urasuuntautuneelta ihmiseltä? Onneksi teitäkin on! ei taitaisi tämä maa muuten pyöriä?-)
Keikkoja tekevänä koen itseni tuurityöläiseksi. 'Tuuri* siksi että aika mäihä kun vielä mahdun tekijöiden joukkoon, 'työläinen' siksi kun myös pyrin aina parhaaseen tai lähes vieläkin parempaan? palkasta ei niin voi sanoa. Kutsumuksena tämän kai voi sanoa olevan, arvostusta en koskaan missään ainakaan suvun silmissä tule saamaan. Kerran katkennut, kuin aina oisi poikki. Enemmän pätemiselläkö tuon asennevamman saisi poistettua? - epäilen. Toivotonta tässä suvussa 😣
soroppi kirjoitti:
Tuntuupa tylsältä käydä päivittämässä tänne työkuulumiset. Kireä, stressaantunut, en edistynyt tänään ollenkaan niin kuin olisi pitänyt. Lenkille lähtiessä tunnistin hengityksestäni hyperventilaation enteilyä, mutta paniikkikohtausta ei tullut. Kovasti riippuu olot sen mukaan miten työt sattuu menemään.
Kuulostat aika urasuuntautuneelta ihmiseltä? Onneksi teitäkin on! ei taitaisi tämä maa muuten pyöriä?-)
Keikkoja tekevänä koen itseni tuurityöläiseksi. 'Tuuri* siksi että aika mäihä kun vielä mahdun tekijöiden joukkoon, 'työläinen' siksi kun myös pyrin aina parhaaseen tai lähes vieläkin parempaan? palkasta ei niin voi sanoa. Kutsumuksena tämän kai voi sanoa olevan, arvostusta en koskaan missään ainakaan suvun silmissä tule saamaan. Kerran katkennut, kuin aina oisi poikki. Enemmän pätemiselläkö tuon asennevamman saisi poistettua? - epäilen. Toivotonta tässä suvussa 😣
<ul id="bbp-topic-revision-log-308977" class="bbp-topic-revision-log">
<li id="bbp-topic-revision-log-308977-item-308978" class="bbp-topic-revision-log-item">Muokattu kirjoittajan toimesta 22 tuntia, 28 minuuttia sitten. Syy: lisäys
Urasuuntautunut kyllä olen, mutta siihen ehkä vaikuttaa enenmmän se, että olen alalla, jolla päteviä/hyviä tekijöitä on enemmän kuin paikkoja. Vaikka olen tietyllä tavalla jo nyt etuoikeutetussa asemassa työni suhteen (tiedän että moni tekee vastaavia hommia lyhyitä pätkiä ihan ilmaiseksi - ehkei nyt ihan vuositolkulla kuitenkaan), takaraivossa on koko ajan pieni pelko että jos en suorita nyt raivokkaasti, seuraava paikka jääkin saamatta. Eli enemmän minua varmaan ajaa pelko mukavaksi kokemani elämän muuttumisesta, kuin epäitsekäs halu pitää yhteiskunnan rattaat pyörimässä. (Palkka on niin pieni että ei se kyllä ainakaan verojen kautta tapahdu...)
Olisi kiva ajatella, että ehkä tekemästäni voi olla joskus hyötyä jollekin - mutta se on sellaista haihattelevaa, ja joka tapaksessa pitkällä aikajänteellä tapahtuvaa; ehkä joskus tulevaisuudessa tekemäni voivat sysätä jotakuta toista eteenpäin, osallistua ketjureaktioon joka johtaa uusiin mahdollisuuksiin - ihan toisin kuin vaikka hoitoalalla, missä apu (ja tarve!) on konkreettista ja välitöntä. Nostan hattua kaikille siellä vakituisille tai keikkaa tekeville 😊
Kuulostaa tosiaan siltä, että sukusi suhtautuminen kertoo enemmän suvustasi kuin sinun elämänpolustasi... Siellä ei taida olla kovin montaa jotka olisivat samalla alalla? Se varmaan vaikuttaa, toisten tekemisiä tai olemista on helppo väheksyä jos ei ole itse ollut samoissa saappaissa. Hyväksynnän toivo ja tarve ihmisiltä joiden kanssa on pakosta tekemisissä on ymmärrettävää, mutta kuten itsekin totesit - asennevammoihin on vaikea vaikuttaa.
Niin.
Kiitos sympatiasta.
Sitä kun ei voi kuin omiin asenteisiinsa vaikuttaa (joskus vaikeaa).
Jos noita asennepulmia hetken miettii, oman kokemuksen kautta huomannut, konkreettisen tekemisen kautta parhaiten sysää muutosta alkuun. Tänä kesänä sen huomasin: tietynlaisen riippuvuuden tai kiinnittymisen kahleeseen sain tarvittua happea remontin kautta.
Tilasin taas kirjoja. Vaikka ennestäänkin on lukemattomia kirjoja.
Urakka valmis! Tuntuupa kivalta.
aloitin yhen käsityö projektin. Pelkään että siitä ei tule mitään. Että saan taas pettyä suuresti.
saloka kirjoitti:
aloitin yhen käsityö projektin. Pelkään että siitä ei tule mitään. Että saan taas pettyä suuresti.
Maalaa mieluummin iloa 'seinälle' kuin pirua.
Usko onnistumiseen, onnistut. 👍