Ystävällä oli eilen isot juhlat. Olo on yllättävän hyvä, joskin aika väsynyt. Kävimme rääppiäisissä syömässä eilisiä tähteitä (juhlapaikka oli siivottu jo aamulla, eli auttamaan emme ehtineet), lähtiessä työnnettiin vielä oluet käteen. Juna kotiinpäin lähtee keskellä yöllä, joten olemme hotellissa vielä tämän päivän. Kallista, mutta ehkä se ettei tarvitse kuluttaa päivää raahaten rinkkaa ympäri kaupunkia on sen arvoista.
Nyt olen väsynyt, siinä määrin etten jaksa kauniista ilmasta huolimatta lähteä lenkille. Mutta sain taas jotain tehtyä. Tällä hetkellä tuntuu että tarvitsen seuraa, ettei työärtymyksen herättämä itsekriittisyys pääse kasvamaan liiaksi - voisin lähteä kurkkaamaan, voinko autella työpäiväänsä lopettelevaa kaveriaa mitenkään. Onneksi alkaa viikonloppu - suunnitelmissa olisi ainakin leffailta, lepoa ja ehkä kasvihuoneen perustusten kaivamista.
Olen huomannut, että kaikki fyysinen toimeliaisuus kuin armahtaa mieltä ahtauteen ajautuneista ajatuksista...
keskustelua kirjoitti:
Olen huomannut, että kaikki fyysinen toimeliaisuus kuin armahtaa mieltä ahtauteen ajautuneista ajatuksista...
Totta! Kun vielä osaisin itse muistaa sen ettei aina ole pakko paahtaa sitä fyysistä toimintaa hiki hatussa, vaan että kävelyskely ja maisemien katselu voi olla ihan yhtä arvokasta kuin reippaampikin liikunta.
Niin juuri, sielun lepoa sais nämä vapaat sunnuntait olla. Minussa samaa paahdetta liikkumisissa, jotenkin kun saa kroppansa vaikka lyhyenkin lenkin jälkeen käyntiin, on itseen tyytyväisempi. Mukavuusalueella muttei lepoa, outoa elämää nykyihmisellä.
Jos arki on säännöllisiä lähtöjä, ne lenkit ennen suihkua ja aamupalaa, tekevät olon elastisemmaksi, ehtii ajoissa.
Näinä vapaina aamuina tuntuu, ettei ehdi mitään, ja hyvä niin, olemisen iloa ikkunan avattuaan kuulla linnun laulavan.
keskustelua kirjoitti:
Jos arki on säännöllisiä lähtöjä, ne lenkit ennen suihkua ja aamupalaa, tekevät olon elastisemmaksi, ehtii ajoissa.
Nostan hattua kaikille aamuliikkujille! Olen aamulenkkejä kokeillut ja toisinaan ne toimivat hyvinä piristäjinä, mutta säännölliseen arkeen ne eivät minulla oikein istu - nautin rauhassa juodusta kahvikupillisesta ja töiden pariin ajelehtimisesta liiaksi. Tai sit kyse on siitä, etten halua totutella urheilemaan tyhjällä vatsalla, tai siitä että käyn suihkussa mieluummin illalla kuin aamulla.
Mun hyvät aikeeni lepoviikonlopun suhteen eivät oikein toteutuneet. Kumppani tekee omia hommiaan kiireaikataululla, enkä omaa ohjelmaa miettiessä onnistunut löytämään asioita, jotka houkuttelisivat yhtä paljon kuin työt (projektin loppu alkaa häämöttää, ja haluan saada sen valmiiksi)... mutta ehkä huomenna voisi tehdä sitten vain puolikkaan päivän ja käydä muuten vaikka ulkoilemassa jos säitä riittää.
Eilinen vietettiin ystävien kanssa, ja vaikka kaivuuhomma oli fyysisesti raskasta se myös antoi paljon.
Joo, olen huomannut kun haluan oikein otteen arjesta, vaan kun herään, nousen ja puen ja ennen kuin huomannutkaan sauvakävellyt kaksi varttia ja palannut hikisenä joskus, joskus hitaammin kulkeneena hien saanut vasta ennen suihkua fyssarin ohjaamat olkapääharjoitukset kuminauhan tai vesipullojen myötä tehneenä.
Tuo herätys mielilauluun usein se motivaattori mukavaan aamuun.
Siinä moninkertainen mahdollisuus mielihyvään; elossaolon tuntu ja toimiminen.
Ihailen jokaista, joka saa itsestään irti sen, että liikkuu. Kyllä minäkin; mutta siitä on jo useampi vuosi. Muistan, että se oli kivaa! Olen sopinut kotikuntoutuksen ja osaston hoitajien kanssa, että kävisin kävelyllä useamman kerran viikossa, mutta aina se jää.
Nyt olen valvonut jo muutaman tunnin, ja mua väsyttää. En kuitenkaan mene nukkumaan, pitäisi kuitenkin herätä jo puolentunnin päästä.
Uni maittaisi täälläkin, mutta ruoanlaittosuunnitelma taisi olla ajankohtaan sen verrattuna kunnianhimoinen. No, nyt se lasagne on kuitenkin uunissa, tuoksuu taivaalliselta, ja reilun puolen tunnin päästä pääsee syömään. Nyt tehtiin normaali jauheliha-tomaattikastikelasagne, mutta haikailin vähän tonnikala-pinaattilasagnen perään. Mitähän muuta siihen tulee, onko kenelläkään tietoa/ideoita? Toimisikohan feta?
Liikunta on kyllä kivaa useimmiten kun sitä hyvässä mielentilassa tekee! Alkuun pääseminen vaan on haastavaa, kuten useissa muissakin askareissa. Tänään en saanut aikaiseksi muuta kuin kävelyn kauppaan ja takaisin, mutta hieman latasi akkuja sekin. Olin huonolla tuulella lähtiessäni ja vähän vielä kaupassakin, mutta paluumatkalla unohduin katsomaan jotain varislintua hätyyttelevää rastasta, ja sen jälkeen huomasin että mieliala oli muuttunut.
Eilen oli nukahtamisen kanssa ongelmia, jalat olivat kireät ja levottomat. Tänään kävin töiden jälkeen lenkillä, toivottavasti siitä on apua. Ja yritän levätä muutenkin vähän enemmän - vaikka tuntuu siltä että jaksamisen puolesta työskennellä, ehkä kokonaisuuden kannalta on kuitenkin parempi ottaa aikaa palautumiselle.
Niin.
Tarvitaan itsen äärellä olemisen hetkiä, ne se lataava litium meissä, voimia lataava akun elementti... nykyään useimmiten lähes laitteessa kuin laitteessa.
Virkistävää vknloppua! ☀
🌷
Hei. Minulla on menossa aikamoinen elämän muutos. Hyvää jatkoa syksyyn. 👎👍
Kiitos, keskustelua❤
Pikemiten, mikä elämässäsi on muuttumassa?
Hei. Elämääni tulee muutoksia, jos pääsen edustajaksi kunnallisvaaleihin. Koulussa on työharjoittelu jakso käynnistymässä. Ja kaikki tapahtuu nyt ja myöhemmin. Pikemiten. 😁👍
Kävin täälläkin...
saloka, kiva kun kävit.
Pikemiten, ehdokkaaksiko ihan yrität, vai muuten auttamaan järjestelyissä? 👍