Ystävällä oli eilen isot juhlat. Olo on yllättävän hyvä, joskin aika väsynyt. Kävimme rääppiäisissä syömässä eilisiä tähteitä (juhlapaikka oli siivottu jo aamulla, eli auttamaan emme ehtineet), lähtiessä työnnettiin vielä oluet käteen. Juna kotiinpäin lähtee keskellä yöllä, joten olemme hotellissa vielä tämän päivän. Kallista, mutta ehkä se ettei tarvitse kuluttaa päivää raahaten rinkkaa ympäri kaupunkia on sen arvoista.
Oletko varma ettei se rintakipu ollut psyykkistä?
Pikemiten, en yhtään usko että olisi ollut psyykkistä. Toki voi hyvin, että ahdistus/jännittäminen oli saanut jännittämään lihaksia niin paljon, että kipeytyivät, mutta kyllä kipu ihan fyysisenä tuntui.
Nyt sitä ei kuitenkaan ole ollut. Röhnötän sohvalla (juoksuvaatteet päällä) ja yritän kerätä motivaatiota lähteä ulos. Helposti laitettava ruoka (mitä tarvitsen lounaiksi, kun en malta pitää pitkää ruoanlaittotaukoa) on loppu, eli ehkä kauppareissu toimisi tekosyynä - ja sit kun pääsee ovesta ulos, voi yhtä hyvin juostakin vähän.
Mua ottaa päähän kuin posti ei ole tuonut mitä olen tilannut.
Toivottavasti huomiseen mennessä parempi tuuri, Pikemiten.
Taas on kurkku kipeä, voi kerpele sentään. Parvekepinaatti sentään tykkää viileämmistä säistä. Hiljaisuus tuntuu painostavalta, kaipaisin arkista vuorovaikuttamista. Saisinkohan soitettua jollekin kaverille huomenna?
Mieli tahmoo, yöllä tuli taas valvottua. Nyt näyttää olevan ilman melatoniinia noin joka kolmas tai neljäs yö joka menee harakoille, mutta katsotaan jos loma auttaisi siihen asiaan. Olen alkanut katselemaan työpaikkailmoituksia syksyä silmällä pitäen, mistä aiheutuu omanlaistaan stressiä, mutta eipähän ainakaan ole tullut enää sellaisia kauhukohtauksia mitä kesäkuussa, kun heräsin yöllä miettimään että millähän minä syksyllä maksan vuokran. Säästöjä on kyllä joksikin aikaa, mutta ne loppuu sitten kun ne loppuu.
Tänään olisi vielä virallisesti työpäivä mutta viikonloppuna tuli tehtyä niin paljon ekstratunteja, että tyydyn seurailemaan sähköpostia siltä varalta että vielä tulee jotain kiireellistä hoidettavaa. Valtaosa päivästä on kulunut pakkaillessa, siivoillessa - vielä pitäisi käydä kaupasta hakemassa listan viimeiset asiat ja hoitaa tiskit/keittiö. Sit voisi asettua, käydä lenkillä jos siltä tuntuu tai pelata tietokoneella vähän, tai istua lukemaan ja odottelemaan että on aika tarpoa junalle. Tai meditoimaan? Siitä on aikaa. Tai sitten tehdä vielä vähän töitä - mutta olen lykännyt viimeisen viikon aikana niin montaa muuta pakko-hoitaa asiaa joko siksi, että olen parhaillani tekemässä töitä tai siksi, että työt lopetettuani olen niin väsynyt etten pysty tarttumaan niihin.
Hei. relaa vähän. Pidä lomaa ja aloita syksyllä uudelta pöydältä.
No jos yhden tekemisen kerrallaan otat käsittelyyn, anna siihen mennä se aika minkä se ottaa, stressaamatta. Muut tekemiset ei karkaa mihinkään... ja välillä tauota ennen muuhun ryhtymistä. Nauti ☀ elämästä🐟🐟🐟 ja olemassaolosta, kaiken tätä ennen aiemmin elämästä jo selvittämästäsi....
Mansikat 🍓 näinä aikoina 35€/5kg täälläpäin maata. Nyt hyvä vaihe pakastaa, ovat napakanoloisia, pääsatoa nyt keräävät
Tänään jo parempi olo 🙂 Mansikoihin on tällä seudulla koronan tuomat työvoimarajoitteet iskeneet pahasti, katsotaan mikä tilanne niiden kanssa on parin viikon päästä. Katselen ikkunasta ohi virtaavia aapasoita, lyhytkorsonevaa ja rämettä, luen töihin liittyvää mutta ei suoranaisesti työtehtäviin kuuluvaa kirjaa, ja olen rauhassa itseni ja maailman kanssa. Kyllä tämä vielä tästä lomaksi muuttuu.
Ihana kuulla. 👍
Inspiroivia maisemia siellä.
🐟🐟🐟 ~ tammukoita, purotaimenia nämä ...
Hyvää lomaa sinulle. 😁
Ja paljon aurinkoisia leppoisia kesäpäiviä. 😁
Leppoisaa lomaa....
Levollista ja leppoisaa lomaa, soroppi!
Oletkohan vielä pitkään lomalla? - Hyvään aikaan sulla loma, säitä pidelly useammanlaisia. Ja vieläkin luvassa lämpöisiä päiviä, ainakin pari ennen sateita... Iloa elämästä... 🌂⚡🎵🎲 📷 🎨 ⛅
Hei tyypit, ja kiitos hyvistä toivotuksista!
Olen edelleen paikkakunnalla, jonne lomaani varten matkustin, vaikka tänään jatkuikin etätyöt. Täällä on hyvä olla, ja ainakin tällä hetkellä liitän sen siihen että täällä on ihmisiä joita tunnen ja joiden seuraan tunnen olevani tervetullut. (Kotipaikkakunnalla niin ei ole; ja koronan takia/kotoa käsin työskentelevänä/hitaasti ystävyyssuhteisiin rohkaistuvana en ole saanut luotua oikein minkäänlaisia verkostoja, kumppanin lisäksi). Hassua miten sitä ei ole oikein osannut myöntää itselleen kaipaavansa ihmiskontakteja - eikä ehkä uskaltanutkaan, koska se pakottaisi myöntämään että jos haluan tilanteen muuttuvan, minun on jotenkin muutettava omaa toimintaani.
Tällä hetkellä paistelen sipulia - majapaikan keittiö on vaatimaton ja kauppa vielä pienempi (lähinnä kaljaan/karkkeihin keskittyvä), mutta pinaatti/herkkusieni/kermapastaan sentään löytyi ainekset.