Ai hei täälläkin saloka; laitoin sulle juuri toisessa ketjussa viestiä 🙂 Tällä hetkellä voin ihan hyvin, vanhemmat lähtivät äsken. Pitää viestitellä veljen kanssa käykö hänelle että käyttäisin mökkiä karanteeniajan loppuun asti, vai haluaako hän tänne nyt kun jäi lomalle.
Mun vanhemmat oli täällä juhannuksen ja isä kaljoitteli molempina päivinä, vaikka ei onneksi tukkihumalassa ollutkaan. Olo kiristyi, kuitenkin, sen verran että valvoin molempina öinä useampia tunteja ennen kuin onnistuin nukahtamaan uudestaan. Ristiriitaista, että vaikka samaan aikaan tuntuu hyvältä nähdä niitä, tuntuu myös siltä ettei se ole minulle terveellistä. Äiti oli väsynyt, ja illalla se ehkä taittui ärtymykseksi siihen mummon tarvitsevuuteen ja siihen, että mummo pyytää apua lähinnä häneltä; tai sitten se johtui siitä että isä oli sen verran päissään, että jutut tuntuivat tyhmiltä. Vähän syyllinen olo siitä etten ole saanut iskälle sanottua että ärsyttää kun hän juo - se ei aina häiritse paljoa, mutta en kyllä tiedä tapauksia joissa se seuraa parantaisikaan. Mielessäni kävi vanha tuttu loukkaantunut ajatus, että olemmeko me äidin kanssa niin kurjaa seuraa ettei sitä selvin päin kestä. Onneksi se on enemmän poikkeus kuin sääntö, ja silloin suhtautumiseni vaihtuu sääliin - ehkei se osaa muutenkaan käsitellä vaikeampia tunteita tai rentoutua.
No mutta, kuitenkin. Minun ei tarvitse siihen puuttua, eikä sitä katsella nyt kun lähtivät kotia. Vuoden pisin päivä - ehkä voisin kokeilla huvittaisiko käydä pitkä lenkki läheisellä luontopolulla.