Ystävällä oli eilen isot juhlat. Olo on yllättävän hyvä, joskin aika väsynyt. Kävimme rääppiäisissä syömässä eilisiä tähteitä (juhlapaikka oli siivottu jo aamulla, eli auttamaan emme ehtineet), lähtiessä työnnettiin vielä oluet käteen. Juna kotiinpäin lähtee keskellä yöllä, joten olemme hotellissa vielä tämän päivän. Kallista, mutta ehkä se ettei tarvitse kuluttaa päivää raahaten rinkkaa ympäri kaupunkia on sen arvoista.
Niinpä niin... Pitikin mennä kehuskelemaan hyväolontunteella, tai niin ainakin ajattelin illalla kun siitä tulikin vaikea. (Vaikka en ainakaan kirjoittaessani kokenut kehuskelevani...) Harmistus ruokkii kyynisyyttä, ja välillä pakkoajatukset kääntyvät hätääntymiseksi. Siitä kuitenkin selvittiin. Katson viimeisen viisiminuuttisen Kamelotia ennen kuin jatkan töitä.
Olen stressaantunut. Tuntuu siltä että työt (lue: minä) eivät valmistu ikinä, ja pelkään että viivytykset nakertavat mahdollisuuksiani jatkaa tällä alalla. Joku synkeä osa mielestäni ajattelee että ehkä se on oikein, ehkä en edes ansaitse sitä, jos en kerran pysty pysymään tavoiteaikataulussa. Että kilpailusta pois putoaminen on vähän niin kuin sopiva rangaistus siitä etten ollut tarpeeksi hyvä, etten ylittänyt rajojani riittävästi. (Tämä on asenne, jonka olen mielestäni omaksunut entiseltä esimieheltäni - kiitos vaan paljon hänelle siitä.)
Ulkona on liian lämmintä. Pitäisi juosta.
Käytiin ostamassa multaa ja kylvettiin siemeniä. Tomaatteja, kesäkurpitsaa, paprikoita, pinaattia ja salaatteja. Jos puoletkin itää ja pysyy hengissä, meidän parvekkeella on kesällä viidakko. Basilikat on nousseet ja retiisit oli korkea aika siirtää matalasta kylvöastiasta syvempään parveleruukkuun, joka myös ostettiin tänään (voi olla ettei syvyys silti riitä juurille, mut syödään sit salaattina). Olen voinut tänään hyvin, sitä lukuunottamatta että heräsin aamulla työstressissä ja päädyin tekemään pari ekstratuntia sillä aikaa kun kumppani vielä nukkui. Ehkä se oli hyvä päätös, koska sen jälkeen ei ole työasiat ehtineet palaamaan mieleen. Olen iloinen lautapelistä - tuntuu hyvältä tehdä jotain mihin ei liity suorituspaineita ja mikä vaatii sen verran keskittymistä ettei ole aikaa ajatella muuta. Lukulistalla on viime aikoina ollut ympäristöongelmiin liittyvää ei-fiktiota, ja vaikka se ei ole asia joka liittyisi muuten tämänhetkisiin huoliin, siinä on kuitenkin sellainen uhkaava sävy tai ilmapiiri joka ei edesauta rentoutumista.
🧸 en keksi muuta. Vaikeita sanoja ja vaikeita pohdiskeluita sulla.
Koita jaksaa.
saloka kirjoitti:
🧸 en keksi muuta. Vaikeita sanoja ja vaikeita pohdiskeluita sulla.Koita jaksaa.
♥ Eiköhän tämä tästä. Nyt olen pitkän rupeaman jäljiltä turta ja väsynyt, mutta huomenna on pakosti kevyempi, tai ainakin enemmän taukoja sisältävä päivä.
Mietin tänään ylisitoutumista - totesin työt lopetettuani, että laiskottaa eikä oikein huvittaisi lähteä lenkille, mihin kumppani totesi että eihän minun ole mikään pakko. Asia tuli tänään esille myös meditaatioharjoituksista jutellessa. Aiemmin olin todennut että minulla on perfektionistisia taipumuksia. Vähän myöhemmin kun epäilin ääneen omaa edistymistäni mutta arvelin että kaipa voin vielä petrata yrittämisen tasoa, sain nauravan vastakommentin että taitaapa tosiaan olla perfektionistille tyypillinen tapa reagoida.
Olen valikoiva siinä, mihin ryhdyn, mutta sitten kun johonkin ryhdyn en halua jättää asioita puolitiehen sen vuoksi, etten olisi yrittänyt tarpeeksi. Mikä johtaa usein suhteettomaan ponnisteluun, usein voimavarojen äärirajoilla elämiseen ja joskus (ei aina) myös menestykseen. Onhan tätä terapiassa käyty läpi - turhaudun välillä siihen, että vieläkin joudun painimaan saman ongelman kanssa.
Nyt olisi taas mahdollisuus ottaa kesälle iso projekti, mikä olisi ammatillisesti fiksua (lue: saattaisi edistää sitä, että joku haluaa tulevaisuudessakin maksaa siitä mitä osaan), mutta en tiedä selviänkö edes olemassaolevien kanssa.
Sormet on kylmät. Rucola itää - sirkkataimet kasvavat pari ensimmäistä senttiä hirmu vauhtia siemenessä olevien ravintovarastojen turvin, ennen kuin ne alkavat muuttua omavaraisiksi. Kuuntelen vierasta kieltä ymmärtämättä sitä - se kuulostaa ystävälliseltä, pehmeän pulppuilevalta. Ehkä kuitenkin voisin paremmin jos kävisin juoksemassa? Kummaa että hyvinvoinnistakin tulee välillä projekti ja suorittamista.
Hei. Ponnistelu hyvänolon saamiseksi on hyväksyttävää, mutta jos työinnostuksesta tulee vain pahaolo, on ymmärrettävää pitää taukoja. Työtahti taas on mitoitettava oman jaksamisen mukaan. Mukavaa kevättä.
Hei Jaana-sisko, en ole varma johtaako enempi ponnistelu (sillä tavalla, jolla minä päädyn sitä tekemään) sen suurempaan hyvinvointiin, vai voinko paremmin yksinkertaisesti silloin, kun en kiinnitä niin paljon huomiota omiin oloihini.
Kiva että viestitit hyväksyntää ponnistelulleni - vaikka en hyväksyntää sinulta tai keneltäkään muulta (paitsi ehkä itseltäni?) tarvitsekaan. Hauskaa vappua, virkeitä tuulia ja hyvää kevättä myös sinulle.
Myöhästynyttä vappua sinulle
soroppi kirjoitti:
Hei Jaana-sisko, en ole varma johtaako enempi ponnistelu (sillä tavalla, jolla minä päädyn sitä tekemään) sen suurempaan hyvinvointiin, vai voinko paremmin yksinkertaisesti silloin, kun en kiinnitä niin paljon huomiota omiin oloihini.Kiva että viestitit hyväksyntää ponnistelulleni - vaikka en hyväksyntää sinulta tai keneltäkään muulta (paitsi ehkä itseltäni?) tarvitsekaan. Hauskaa vappua, virkeitä tuulia ja hyvää kevättä myös sinulle.
Suutuitko minulle. Ei ollut tarkoitus olla loukkaava.
- Muokattu moderaattoreiden toimesta 4 vuotta, 5 kuukautta sitten. Syy: Asiaton kirjoittaminen
Suutuitko minulle. Ei ollut tarkoitus olla loukkaava.
<ul id="bbp-topic-revision-log-294809" class="bbp-topic-revision-log">
<li id="bbp-topic-revision-log-294809-item-294811" class="bbp-topic-revision-log-item">Muokattu moderaattoreiden toimesta 14 tuntia, 25 minuuttia sitten. Syy: Asiaton kirjoittaminen
En toki! Tarkoitin mitä sanoin, että oli kiva kun jaoit ajatuksesi. Sanat, joita sen ilmaisemiseen käytit, saivat minut ajattelevaan hyväksynnän hakemista (johon minun mieleni helposti tuppaa juuttumaan, ellen ole valppaana asian kanssa), joten tuntui tärkeältä kirjoittaa itselle muistutus etten tarvitse kenekään ulkopuolisen hyväksyntää sille, mikä olen tai sille, miten ajattelen 😊
Olet oikeassa. Minä ajattelin vain ilahduttavani sinua, mutta huomaan lähestymistapani oli väärä.
Ja ilahdutitkin, nimetön.
Suunnitelmat peruuntuvat koronatilanteen takia. Näyttää siltä että kumppanin matkustaessa työn takia joudun todennäköisesti jäämään kotiin, toistuvasti ja pitkiksi ajoiksi. Tavallaan ymmärrän etteivät he halua ylimääräistä liikennettä, enkä itsekään haluaisi aiheuttaa omalla toiminnallani muille riskejä. Mutta pelkään yksinjäämistä.
Itse joudun olemaan yksinään kaikenaikaa, vaikka se ei ole kovin mukavaa. Hyvää jatkoa.
Ei varmasti ole, pikemiten. Tiedän että monet ihmiset kärsivät yksinäisyydestä huomattavasti enemmän kuin minä, ja että minun tilanteeni on itse asiassa todella hyvä. Välillä ajattelen, että niistä joilla on suurempia murheita, tuntuu varmaan kurjalta lukea kun pienistä asioista valittamista. Vai miten asian koit, Pikemiten?
Toisaalta ajattelen, että valittaminen on minulle hyödyllistä. Saan jotenkin asioita pois mielen päältä, ja sitten niistä voi olla helpompi päästää irti.