Ja niin vaan sekin paniikki (ja seuraava, myöhään lauantai-iltana kohonnut) väistyi. Otin melatoniinia lähempänä puolta yötä, ja vaikutus tuntui vielä aamullakin - katsoin ensimmäisen kerran kelloa vasta puolen kymmenen maissa. Ilmoittauduin tänään kurssille, nyt kun niille etänä osallistuminen on mahdollista, vaikka viime viikolla vointi alkoikin laskemaan meditaatio-illan aikana/jälkeen. Ehkä se liittyi kovaan yrittämiseen/koettuun epäonnistumiseen, ehkä muihin, viikon aikana kertyneisiin asioihin - mahdotonta tietää.
Epäonnistumisen tunne on ollut toistuvaa. Eiliseltä lenkiltä palatessa jouduin kävelemään pitkät pätkät, ja häivähdyksenomaisesti tuntui siltä että mitä tahansa yritän, se on tuomittu epäonnistumaan. Yritin keskittyä siihen saavutukseen että olin kuitenkin onnistunut lähtemään liikkeelle (saavutus sinänsä, reissulta palattua olen välttänyt pitkäkestoisempaa ulkoilua/pysynyt lähikorttelissa), ja se tuntui jossakin määrin hyvältä. Ehkä voisin yrittää auttaa asiaa myös treenipäiväkirjassa lopettamalla juoksu- ja kävelykilometrien erillisinä laskemisen - yhtä arvokasta se on vaikka tahdin mitoittaisikin sen hetkisen voinnin mukaan.