Ystävällä oli eilen isot juhlat. Olo on yllättävän hyvä, joskin aika väsynyt. Kävimme rääppiäisissä syömässä eilisiä tähteitä (juhlapaikka oli siivottu jo aamulla, eli auttamaan emme ehtineet), lähtiessä työnnettiin vielä oluet käteen. Juna kotiinpäin lähtee keskellä yöllä, joten olemme hotellissa vielä tämän päivän. Kallista, mutta ehkä se ettei tarvitse kuluttaa päivää raahaten rinkkaa ympäri kaupunkia on sen arvoista.
Oli mukava viikonloppu. Pitkästä aikaa olosta tuntui puuttuvan masentuneisuus tai jonkinlainen olemisen raskaus. Pidin taukoa juoksemisesta, mutta se ei aiheuttanut isompaa levottomuutta/syyllisyydentunteita - ehkä koska viime viikkoisen puolikipeilyni jälkeen olen jokaiselta lyhyeltäkin lenkiltä palatessa tuntenut itseni suhteettoman väsyneeksi. Selkä tosin tykkäisi enemmän juoksusta kuin tietokoneella pelaamisesta.
Kumpa itekin osaisin juosta. Tsi ees jaksaisin kävellä. Olen va ni penteleen väsy. En tiä enää miten saan sen pois. Syön jo nyt erinlaisii vitamiineja. Olen neuvoton.
saloka kirjoitti:
Kumpa itekin osaisin juosta. Tsi ees jaksaisin kävellä. Olen va ni penteleen väsy. En tiä enää miten saan sen pois. Syön jo nyt erinlaisii vitamiineja. Olen neuvoton.
Enpä sen kummemmin minäkään tiedä mikä siihen auttaisi. Monesti puhutaan siitä, että arkeen olisi hyvä löytää pieniä mukavia asioita joista tulee parempi olo. Monilla ne saattavat sisältää kevyttä ulkoilua tai luonnossa liikkumista. Auttaisiko kävelyn harjoitteleminen ihan pieninä annoksina? Sellaisella mentaliteetillä, että enempi ei automaattisesti ole parempi - herkällä korvalla kuunnellen ettei mene itsensä pakottamisen tai rääkkäämisen puolelle, vaan juuri siihen hetkeen ja vointiin sopivina palasina. Vaikka vain korttelin ympäri ja takaisin, itseä arvostaen ja omaa vointia kuunnellen. Onko sulla siellä lähistöllä mitään pientä puistoa tai vihreää aluetta?
Tai jos ei liikkuminen, olisiko jokin muu asia minkä tekemisestä sinulle tulee/on tullut parempi olo, ja mitä voisit koettaa arkeesi lisätä? Viimeaikaisien viestiesi perusteella arjessasi ei taida kovin paljon hyviä hetkiä tällä hetkellä olla, mutta jos katsot ajassa taaksepäin, tai vaikka vain kuvittelet tilanteen jossa viimeksi olet ollut/olisit innoissasi, tyytyväinen tai hyvällä mielellä - mikä se tilanne olisi?
- Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: lisäys
Haaveilin maanantaina että olisin saanut seuraavan palikan alkuviikosta valmiiksi, mutta tänään oli myönnettävä ettei se taida onnistua. Toivoisi melkein ettei niitä toiveikkaita "eihän tässä enää paljoa olekaan jäljellä"-hetkiä ei tulisi ollenkaan, koska niitä näyttää niin usein seuraavan pettymys, kun tajuaa että ei saanut hommaa valmiiksi seuraavana... tai sitä seuraavana... tai viekä sitäkään seuraavana päivänä. Kai siinä eniten syö se, kun kuvittelee että joku muu (tehokkaampi/vähemmän pedantti) olisi oikeasti saanut homman valmiiksi ensimmäisenä päivänä. Vähemmän huolellisesti tekeminen (jota minulle joskus on ehdotettu) ei tunnu yksinkertaisesti mahdolliselta - tai ainakin aina kun yritän, ahdistun voimakkaasti, ja mieleen tulee valtava määrä esimerkkejä tilanteista joissa olen tehnyt jonkun virheen, ja saan siitä haukut.
Olkoon. Tänään ainakin lopetin ajoissa ehtiäkseni ulos, siellä on vielä pikkuisen sinistä taivasta näkyvissä.
Menipä yö kukkumiseksi, kun menin uuvuksissani ennen yhdeksää vuoteeseen mutta en kuitenkaan osannut nukkua paria tuntia pidempään. Joten aloin kyllästyksissäni pelaamaan tietokoneella, ja siihen hurahti monta tuntia, ja nytkin houkuttelisi enemmän jatkaa valvomista (tai vaikka tehdä vähän aikaa töitä) kuin yrittää nukahtamista uudelleen. Olisipa poikakaveri täällä!
Hullu päivä; kolmen plus kolmen tunnin unien jälkeen intensiivinen työpäivä, ja parin tunnin huilin jälkeen ajauduin kuitenkin käynnistämään vielä työkoneen uudestaan. Mutta sain edistettyä, ja luultavasti ehdin huomenna tekemään sen verran että voin hyvillä mielin lähteä työreissuun/mini-lomalle (tämä on ehkä sellainen toiveikkuuden hetki jota tulen myöhemmin katumaan katkerasti) maanantaina. Ja kumppanikin palaa huomenna. Toivottavasti saan unta paremmin kuin viime yönä.
Hyvää yötä!
saloka kirjoitti:
Kumpa itekin osaisin juosta. Tsi ees jaksaisin kävellä. Olen va ni penteleen väsy. En tiä enää miten saan sen pois. Syön jo nyt erinlaisii vitamiineja. Olen neuvoton.Enpä sen kummemmin minäkään tiedä mikä siihen auttaisi. Monesti puhutaan siitä, että arkeen olisi hyvä löytää pieniä mukavia asioita joista tulee parempi olo. Monilla ne saattavat sisältää kevyttä ulkoilua tai luonnossa liikkumista. Auttaisiko kävelyn harjoitteleminen ihan pieninä annoksina? Sellaisella mentaliteetillä, että enempi ei automaattisesti ole parempi - herkällä korvalla kuunnellen ettei mene itsensä pakottamisen tai rääkkäämisen puolelle, vaan juuri siihen hetkeen ja vointiin sopivina palasina. Vaikka vain korttelin ympäri ja takaisin, itseä arvostaen ja omaa vointia kuunnellen. Onko sulla siellä lähistöllä mitään pientä puistoa tai vihreää aluetta?
Tai jos ei liikkuminen, olisiko jokin muu asia minkä tekemisestä sinulle tulee/on tullut parempi olo, ja mitä voisit koettaa arkeesi lisätä? Viimeaikaisien viestiesi perusteella arjessasi ei taida kovin paljon hyviä hetkiä tällä hetkellä olla, mutta jos katsot ajassa taaksepäin, tai vaikka vain kuvittelet tilanteen jossa viimeksi olet ollut/olisit innoissasi, tyytyväinen tai hyvällä mielellä - mikä se tilanne olisi?
<ul id="bbp-topic-revision-log-284575" class="bbp-topic-revision-log">
<li id="bbp-topic-revision-log-284575-item-284578" class="bbp-topic-revision-log-item">Muokattu kirjoittajan toimesta 3 päivää, 22 tuntia sitten. Syy: lisäys
Viimeisin ilon hetki... hmm.... siitä on vuosia kun olen aidosti ollu 30 minuuttia kauemmin onnellinen. Tytön läsnäolo saa hiukan piristyy. Mut ei sekään kauan kestä. Yritämme treffata aina kun oon siellä päin, kun toi bussit on niin vaikeita.
Käymme tukihenkilön kanssa välillä kävelemäsdä ja jos nyt ilmat lämpenee, niin mennään useammin. Mulla vaa on palautumisen kans haastetta, kun väsyn niin helpolla ja sit se päivä menee siihen.
Mä olin lähes onnellinen tytön viime juhlissa. Sielläkin tunsin kateutta, mutta kyllä minä tuon hyvän olonkin tunnistin.
Milloinkohan olen ollut muutamaa tuntia pitemppään tyytyväinen ja onnellinen? Ei tule mieleen. Saunassa oli eilen miehen kanssa hyvä olla. Puolessa tunnissa oltiin jo sieltäkin poissa. Tunnistan sentään noita hyviäkin hetkiä...
Mukavaa viikonloppua sulle, Soroppi!
Oletko nukkunut yhtään paremmin nyt, soroppi. 😴
Ahdistunut olo. Nukuin viime yönä hyvin, mutta en tarpeeksi. (Torkahdin iltapäivällä uudestaan ja säpsähdin hereille kun olin astua kovakuoriaisen päälle ja se lähti jalkani alta lentoon.) Viime viikkoina olen herännyt lauantaiaamuisin levottomuuteen, niin etten osaa nukkua pidempään vaikka tarvetta olisikin. Mä olin tänään onnellinen kaupasta kotiin päin kävellessä - päähän ei enää koskenut, ja kun tuuli tuntui kylmältä, sain laittaa pipon päähän.
Se että selkeä onnen tunne kestäisi tunteja, tai välttämättä edes muutamaa minuuttia pidempään on ainakin mulla harvinaista. Mutta välillä menee pitkiäkin aikoja niin, että oikeastaan mikään ei häiritse, ja mielestäni sen voi hyvin laskea onnellisuudeksi.
Väsynyt; turran tyytyväinen. Huomenna viimeinen kokouspäivä, sen jälkeen pitkä viikonloppu ennen paluumatkaa.
Hei, onko siellä päin esiintynyt korona-viirusta?
Hei, onhan sitä, ja asia on kyllä ollut mielessä - varsinkin kun oli viime viikolla jatkuvasti tilanteissa joissa on paljon ihmisiä eri puolilta Eurooppaa. Ei kuitenkaan peruttu lomaa sen jälkeen, vaikka riski huolettaakin. Huomenna paluumatkalle.
Kotona, ja ainakin vielä oireettomana. Lienee kuitenkin hyvä pitää etäisyyttä riskiryhmiin kuuluvista (mikä ei minun isolaatioasteellani ole mikään ongelma) viikon parin verran, jotta mahdollinen tartuntariskk pienenee.
Loma oli hyvin aktiivinen ja päivät sen verran täysiä ettei sitä varsinaisesti levoksi voi kutsua, mutta oli myös ihanaa ehtiä tekemään monta asiaa joita en välttämättä kuvitellut koskaan tekeväni. Lauantaina sattui pieni haaveri jossa retkautin käteni - tapahtuman jälkeen olin lähinnä helpottunut siitä että ei käynyt pahemmin (ja sain takaisin hiihtohissin "ryöstämän" repun, joka sisälsi mm auton avaimet, kännykän, pankkikortit sun muut), enkä huomannut kädessä mitään erikoista mutta seuraavana yönä sitä alkoi särkemään eikä sillä ole hyvä juuri nyt nostella raskaampia tavaroita - lihakset ovat ehkä venähtäneet vähän. Nyt näyttää kuitenkin että se mennee itsestään ohi.
Toivottavasti et saa koronaa. Täälläpäin sitä on. Joka päivä tuntuu tulevan lisää. Erityisesti se ei pelota mua muuten ku, jos isä saa ja kuolee siihen. Sit olisin vihanen itelleni.