Ystävällä oli eilen isot juhlat. Olo on yllättävän hyvä, joskin aika väsynyt. Kävimme rääppiäisissä syömässä eilisiä tähteitä (juhlapaikka oli siivottu jo aamulla, eli auttamaan emme ehtineet), lähtiessä työnnettiin vielä oluet käteen. Juna kotiinpäin lähtee keskellä yöllä, joten olemme hotellissa vielä tämän päivän. Kallista, mutta ehkä se ettei tarvitse kuluttaa päivää raahaten rinkkaa ympäri kaupunkia on sen arvoista.
Hyvä, Soroppi, kun tunnistat tilanteesi ja toimit niiden mukaan!
Hei soroppi. Pidä vain taukosi. Olen uppoutunut historialliseen romaaniin, jossa matkustetaan vankkureissa ja syödään ja rakastellaan ja rakastellaan taas kohta uudestaan.
Hyvää ystävänpäivää
Hei!
Emme ole entuudestaan mitenkään tuttuja tätäkään kautta. Oli mukava lukea päivityksesi!
Myöhästynyttä hyvää ystävänpäivää ihmiset! Mulla on vähän kaksijakoinen olo foorumin suhteen. Toisaalta on ihan mukavaa roikkua täällä, toisaalta juuri nyt on sellainen olo etten halua kertoa itsestäni mitään, enkä pidä siitä miten nopeasti täällä käymisestä tulee tapa joka täyttää kaikki tyhjät hetket.
Hei soroppi.
Itse olen samaamieltä, että pitäisi pitää vähän etäisyyttä, jos ei ole mitään kirjoitettavaa. 😁
Sain eilen illalla puhuttua kumppanille siitä mitä mulle kuuluu. Etten oikein tunne olevani oma itseni, tai että minuus tuntuu taas siirtyneen sellaiseen asemaan jossa en koe olevani vahvoilla, jossa ei ole perusluottamusta siihen että tulee mitä yllätyksiä tahansa (normaalissa mittakaavassa), pystyn selviämään niistä. Tuntuu siltä että yrittäessäni vältellä ajattelemasta asioita jotka ovat kipeitä/ei-ajankohtaisia, uppoutuessani kirjoihin tai sarjoihin tai roolipeleihin, menetän vähän kerrassaan itseni. Tiedän ettei niin käy, mutta oireilu kuitenkin häiritsee/huolestuttaa.
Muistuttelen täälläkin meneillään olevasta palautekyselystä. Nyt on siis mahdollisuus kertoa mielipiteensä Tukinetin uudesta sivustosta❗❗
Tukinetissä toteutettiin keväällä 2019 sivustouudistus ja nyt selvitämme kyselyn avulla Tukinetin käyttäjien mielipiteitä uudesta sivustosta. Kyselyllä selvitämme lähinnä sivuston käytettävyyteen liittyviä asioita.
Kyselyyn vastataan nimettömästi ja vastaukset käsitellään luottamuksellisesti. Vastaaminen kestää muutaman minuutin. Vastauksesi ovat meille erittäin tärkeitä ja niiden avulla pyrimme kehittämään sivustoa paremmaksi.
Kysely toteutetaan osana Satakunnan ammattikorkeakoulun opinnäytetyötä.
Lisätietoja kysestä täältä.
Suoraan kyselyyn pääset tästä.
Kiitos vaivannäöstäsi! 🌸🌺🌷
Hei soroppi. Olet alkanut analysoimaan itseäsi, joskus se tekee hyvää. Miten työt luistavat?
En oikein tiedä. Sain tänään paniikkikohtauksen iltapäivällä, ja lopetin sen jälkeen tältä päivältä. Nyt on tukevasti lääkitty olo.
Mä oon taas käynyt miettimään olisiko mun kohtaukset kuitenkin paniikkikohtauksia. Yksi hoitaja oli aikanaan sitä mieltä, että hän tunnistaa paniikkikohtauksen, eikä mun kohtaukseni näyttänyt siltä. Sitten päästin hallinnan irti, ja aloin hengittää tukahtuneesti. Olo oli silloin hirveä. Oliko se sitten enmmän hänen mielestään? Mun kohtaukset ei ole niin fyysisiä. Käsien vapinan koen. Ehkä sydänkin hakkaa nopeammin, mutta siitä en tiedä. Jotenkin koen ne enemmän psyykkisinä. No, on kysyttävä hoitajalta...
JP, ei mulla ole aavistustakaan siitä ovatko ne mitä mulle silloin tällöin tulee diagnostiikka-mielessä oikeita paniikkikohtauksia vai jotain muuta. Muistan että olet kertonut tuosta tapauksesta ennenkin - se, miten hoitaja määritteli kokemuksesi joksikin muuksi kuin paniikkikohtaukseksi, on jäänyt sulle selvästi mieleen.
Mulla oli tänään asioita kaupungilla hoidettavana, joten en saanut töitä hirveästi eteenpäin. Mutta ehkä hyvä niin, olen sanonut sanomasta päästyäni työuupuneelle läheiselle että on ihan okei ja terveellistä pitää välillä vähemmän tuotteliaita työpäiviä. Ehkä voisin välillä itsekin kokeilla elää niin kuin saarnaan. Pistäydyin kirjakaupassa ja löysin kirjan (Art of rest) jonka halusin ostaa joululahjaksi mutta jota en joulunalusruuhkassa onnistunut kaupasta bongaamaan. Nyt voin antaa sen, ainakin sitten kun olen lukenut sen ensin itse!
Haahuilen kotona ja olen todennäköisesti tulossa kipeäksi mutta positiivinen kehitys viikonloppuun verrattuna on, että olo on rauhallinen. Päässä pumpulia, päällä vaihteleva määrä erivärisiä villakerroksia. Mietin eilen uskossa olevaa tuttavaa ja hänen elämäntilannettaan - jos uskoisin että maailma loppuu lähivuosina, käyttäisin varmaan päiväni johonkin muuhun kuin työhön, mutta entä jos osallistumalla pystyn vaikuttamaan? (En varmasti isoihin kysymyksiin, mutta jos voin tuottaa tietoa tai ymmärrystä joka auttaa sopeutumaan, tai parantaa huoltovarmuutta edes piirun verran, se on varmasti vaivan väärti. Tai ainakin sen kuvitteleminen, että tekeleistäni voisi joskus olla hyötyä muille, on olennaista oman toivon säilyttämisen kannalta.) Nyt aihepiiri tuli ehkä mieleen siitä kun päädyin lukemaan aiemmin päivällä IPCC:n raporttia.
Mielenkiintoista soroppi. Sinulla visuaalinen minä on kovin kehittynyt, kuin kykenet tuollaisia päätelmiä tuottamaan( olisipa minullakin ).
Hmm, pidän mielikuvituksestani monessa suhteessa, mutta joissakin tilanteissa toivoisin että jalat pysyisi oaremmin maassa.
Hukkasin tänään korvakorun jonka olin saanut veljeltäni, ja vaikka se hölmöltä tuntuikin otin sen aika raskaasti. Nyt olen tehnyt minkä voin varmistaakseni että saan sen takaisin jos se löytyy, mutta todennäköistä se ei ole. Vaikeaa olla syyttämättä itseään vaikka vakavasta asiasta ei kyse olekaan - ja kun masennusoireita on ollut, mieli yrittää kovin kärkkäästi ottaa sinänsä yksinkertaisen asian (että huonolla kiinnityssysteemillä varustettu koru putoaa luultavasti pyöräilykypärää säätäessä) todisteena jostakin sellaisesta että olen huono ja epäkelpo ihminen, enkä ansaitse koruja tai muita sieviä asioita kun hukkaan ne kuitenkin.