Ystävällä oli eilen isot juhlat. Olo on yllättävän hyvä, joskin aika väsynyt. Kävimme rääppiäisissä syömässä eilisiä tähteitä (juhlapaikka oli siivottu jo aamulla, eli auttamaan emme ehtineet), lähtiessä työnnettiin vielä oluet käteen. Juna kotiinpäin lähtee keskellä yöllä, joten olemme hotellissa vielä tämän päivän. Kallista, mutta ehkä se ettei tarvitse kuluttaa päivää raahaten rinkkaa ympäri kaupunkia on sen arvoista.
Hyviä päiviä. Nyt on jo myöhä, pitäisi mennä nukkumaan - mutta ei ihan vielä. Lautapeli, johon liittyen ehkä näin painajaista, on osoittautunut kivaksi. On pelattu sitä kolme kertaa viikon sisän ja olen hävinnyt joka kerta. Raivostuttavaa, mutta myös tavallaan aika hauskaa - vielä se onnistuu, ehkä. Aion olla ihan sietämättömän omahyväinen sitten jos joskus onnistun voittamaan sen. 😁
Nougaata!
Mä oon pelannu lautapeliä joskus kun tyttö oli pieni. Eli kauan sitten. Eikä mul olis kaveria pelaajaksi.
Näin taas pahaa unta, kolmas yö jo. Sit heräsin yöllä siihen et naapuri huusi rapussa, ennen ku vieraat lähtivät pois. Eli rikkonainen yö vaihteeks.
Kurjaa että painajaiset vaivaavat saloka! Mulle niitä tulee kausittain, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Lapsena pelkäsin nukkumista niiden takia. Muistatko usein uniasi?
Joskus muistan, joskus en. Toivottavasti ensi yö on rauhallisempi.
Hei soroppi.
Minulla on jännät paikat kotona, sähköinen jännite ilmapiirissäni, sain tänään 2 uutta kissaa, neljä vuotiaita naaraita, leikattuja. Minulla on 10 vuotias naaras kissa entuudestaan. Nyt vain odotan että kaikki järjestyy sovussa.
Miten lautapeli innostuksen kanssa on käynyt?
Just kun pääsin sanomasta ettei painajaiset ole viime aikoina häirinneet, nyt olen nähnyt lievän epämiellyttäviä unia kahtena yönä. Ei mitään kovin dramaattista (toisten ihmisten/omien odotusten erilaisuuden yhteentörmäämisiä), mutta riittävän stressaavaa että uudelleen nukahtamisessa menee aikaa.
Jännät paikat Pikemiten, mietinkin jossain välissä että mitenköhän kissa-suunnitelmasi edistyvät! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja löytyy sopiva tapa jakaa asunto uusien ja vanhojen eläinystävien kanssa 🙂
Voitin lautapelissä eilen illalla. Saa nähdä lopahtaako innostus tähän.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 10 kuukautta sitten. Syy: lisäys
Huh, tuntuu että olen viettänyt kaksi päivää putkeen työtunnelissa, josta ei hirveästi ulos vilkuilla, mutta nyt on osa-urakka saatu valmiiksi - ja on mahdollisuus ottaa vähän aikaa väljemmin, tai ainakin tehdä sen verran lyhyempää päivää että ylityövapaat saa pidettyä pois. Mieli ei tunnu irrottautuvan töistä, mutta kai se ajan kanssa...
Ulkona satelee, sisällä on vilakkaa. Innostuin taas pitkästä aikaa piirtelystä - voikohan sen laskea edistykseksi jos kasvokuvista ei tule sen ihmisen näköisiä jota yrittää piirtää, mutta kyllä ne ihmiseltä näyttävät?
Viime viikon oli kumppanin kaveri työreissulla käymässä, ja toi itämaista ayervedistä-mausteteetä, jossa on vissiin lähinnä kanelia ja muita mausteita (kofeiiniton). Aika mielenkiintoinen yhdistelmä, tulinen eikä yhtään makea - mikä on mukavaa, koska juuri se makeus on sellainen mistä en aina rooiboksessa hirveästi välitä.
Harmautta. Ärsyttää etten osannut nukkua pidempään (tai mennä nukkumaan aikaisemmin) vaikka siihen olisi mahdollisuus. Vireystila on kai liian korkealla, miten saisin kropalle viestitettyä että nyt ei hätää, nyt saat levätä. Kun sanon sen hiljaa mielessäni, 'nyt'-sana painottuu ikävällä tavalla, ja kehotus tuntuu melkein uhkaukselta. Ehkä meditaatiossa kuulemani kehotus rentoutua "siinä määrin kuin se tässä tilanteessa on mahdollista" voisi olla taitavampi tapa toimia.
Mua väsyttää. En saanut enää aamusta unta. Tai kyllä minä taisin kertaallen nukahtaa. Olin herännyt kolmen tai neljän tienoilla aamusta, ja sitten nousin ylös vasta viiideltä. Unta tuli suunnilleen seitsemän tuntia, mikä ei periaatteessa mulle riitä. Pitäisi saada tunti, kaksi enemmän.
Mulla taitaa olla isona ongelmana juuri tuo vireystilan hellittämättömyys. Luulen, että psykologi tarkoitti ainakin jossain määrin sitä mun diagnoosin kohdalla. En pysty rauhoittumaan. Olen jatkuvassa valmiustilassa pakenemaan tai hyökkäämään. Pelkään. Eli tuo mun traumataustani vaikuttaa asioihin paljon!
Väsyttää edelleen. Menen kuitenkin neulomaan. Uni ei kuitenkaan tule. Hyvää päivän jatkoa sinulle!
Toivottavasti JP saat seuraavana yönä paremmin unta.
Mun rauhattomuuteni on yleisesti ottaen parempaan päin, vaikka juuri nyt iltapäiväkahvin vaikutus tuntuukin. Esimerkkinä siitä miten en välttämättä tiedosta hyvää oloa (rauhallisuutta) ennen kuin se hupenee 😉 Eiköhän tämänhetkinen levottomuus kuitenkin ole ohimenevää - ja voisin vaikka hyödyntää sitä järjestämällä/mapittamalla papereita! Olisi kiva saada ne kansioihin, olen lykännyt sitä hommaa jo pidemmän aikaa.
Eilen illalla oli jo paljon parempi olo kuin edellisenä, lenkiltä kotiin palatessa suorastaan euforinen! (Juoksin viimeisen kilometrin vähän tavallista rivakammin, kun ei ollut aikaa juosta niin pitkään kuin olisin toivonut.)
Kaveri innostui Duolingosta ja on pelannut sitä koko aamupäivän. Minäkin harjoittelin, vähän aikaa, mutta nyt alkaa olla sen verran nälkä että parempi lähteä keittiöön metsästämään jotain palukkia. Sateet alkavat väistyä, voisin lähteä ruoan jälkeen käymään ulkona. Olisi ihan hyvä jos saan pari vähän pidempää lenkkiä aikaan viikonlopun aikana (huomiselle on luvattu kaunista säätä - ehkä voisin pyöräillä vähän kaupungin ulkopuolelle ja juosta siellä?), mutta katsotaan.
Metsälenkki, ja mäkiä! Vaikka päivänvalo on mukavaa, illan hämärtymisessä juoksemisessa on oma terävä mielihyvänsä. Ehkä se on vain se tietynlainen jännitys (ehdinkö takaisin valaistuille poluille ennen kuin on niin pimeää että tarvitsen taskulampun), tai muutokseen ja sen seuraamiseen liittyvä mielihyvä. Ehkä liikunta ja ulkoilma siihen aikaan päivästä aiheuttaa konkreettisen siirtymän päiväpuuhien ja iltapuuhien välillä - vähän niin kuin töistä/opinnoista kotiin pyöräillessä (silloin kun vielä moista harrastin), auttaa laskemaan irti yhdestä ajanjaksosta ja vapauttaa tilaa toisille.
Hei soroppi. Olen yrittänyt taas lopettaa tupakan polttoa, mutta ei siitä ole tullut mitään. Ystäväni sanoi ettei siitä tule mitään niin kauaa kuin laitan tupakaksi.
Olet rohkea. Mä en uskalla pimeellä liikkuu. En varsinkaan metsässä.
Hei Pikemiten, saloka, kiitos viesteistä. Mä joudun varmaan pitämään taas muutaman päivän taukoa tukinetistä - havahduin tänä aamuna siihen että yritän liikaa monella elämän osa-alueella, ja se alkaa käydä voimille. Olette mulle tärkeitä ihmisiä ja tämä on mulle tärkeä yhteisö, jonne palaan kun olen saanut akkuja taas ladattua.