Olen vielä maisemissa Lähden huomenna Juvalle sisareni luo
Hyvä että sinä tuet äitiäsi ja hienoa että sinulla on pieni tyttäresi voimia antamassa
Minulla on itselläni tässä puoliso ja samassa pihapiirissä tytär ja hänen avopuolisonsa
Meillä ei ole lastenlapsia Tyttäreni on 19 v
Toki pidämme yhteyttä poikani tyttöystävään Hänelläkin on tosi vaikeaa tämän kaiken myllerryksen keskellä Tämä tyttö asuu sijaisperheessä ja hänellä on oikein risainen ja kamala menneisyys Ei olisi tarvinnut hänellekään tällaista enää lisämurhetta tulla
On pakko sanoa että että päivä kerrallaan ja toinen toistamme tukien pitää yrittää jaksaa
Tuo on aina kamalaa kun läheinen riistetään pois aivan varoituksetta Poikani muuten kuoli kallovammaan kun auto törmättyään penkkaan lähti pyörimään Auto oli lentänyt 160m välillä maahan tömähtäen
Semmoisilla vammoilla kun pojalleni oli tullut hän olisi elänyt vaan koneiden avulla hengittäen että sikäli oli hänen onnensa että pääsi pois
Sitten haluan sanoa sinulle että lyhyt elämä ei ole sama kun tarkoitukseton elämä
Ehkä minun poikan ja sinun sisaresi oli liian hyviä ihmisiä elämään täällä
Käyn lähes päivittäin poikani haudalla ja sytytän kynttilöitä hän oli oikein sellainen ”valon lapsi” hänestä oli niin ihanaa polttaa kynttilöitä jouluna esim
Muuten poikani oli meniossa kihloihin tämän tyttöystävän kanssa ja hän kertoi sen minulle 2 päivää ennen kuolemaansa
Miksi elämä on näin julmaa tulee kysyttyä joka päivä
Kiitos kun kirjoiitelit minä lähden huomenna Juvalle ja tulen loppuviikosta ja vastailen kyllä viesteihin
Toivotan sinulle jaksamista lapsesi ja muun perheesi kanssa
P.S Tuli mieleen kun kirjoitit että tuet äitiäsi ja isäsi suree omalla tavallaan Miehillä on joskus erilaisia tapoja surra kunmeillä naisilla ja muista yksi asia sinun ei ole pakko jaksaa olla vahva ja tukea joka tilanteessa muita Pyydä rohkeasti apua ihan mistä vaan sitä on saatavilla Olen itsekin sellainen että yritän tukea toisia ja sitten itken yksin
oman suruni Se kuluttaa mutta joskus surua on niin vaikea jakaa kenenkään kanssa
Mekin surraan kaikki perheenjäsenet pojan ystävät sukulaiset ja kaikki joskus on vaan ääneen niin vaikea ilmaista tunteitaan
Pelottaa tyttärenikin puolesta kun poikani oli hänen ainut veljensä Minulla ei ollut kun 2 lasta ja hänkin on niin sulkenut itsensä että en oikein tahdo päästä lähelle välillä
Ymmärrän että kun on koko elämänsä elänyt veljensä kanssa ja sinä sisaresi kanssa niin yhtäkkiä on täysin tyhjää siinä missä sisaruus oli
Pojallani oli ADHD oireyhtymä ja vaarantaju oli tipotiessään välillä Hän ajoi ylinopeutta lähes aina nytkin 80 alueella oli vauhti ollut 130-140
Nuoret ei vaan aina ymmärrä mitä siitä voi seurata ja he uskovat olevansa kuolemattomia
Kaikkea hyvää sinulle raskaana aikanasi Voimia teille kaikille Pidä yhteyttä
Heippa hei!
On tämä elämä tosiaan joskus epäoikeuden mukaista.. Olen joskus miettinyt, että on monia vanhuksia jotka haluavat jo pois, mutta eivät pääse.. ja sitten jotkut vaan otetaan!! Ehkä ne ihmiset tosiaan ovat liian hyviä tänne maanpäälle.. näin olen itsekin miettinyt. Maija eli hyvän elämän 🙂vaikkakin se loppui liian lyhyeen😭Siellä on varmaan parempi olla missä he nyt ovat (sinun poikasi ja sisareni sekä monet muut) Näin on pakko uskoa! Kävin tänäänkin haudalla lapseni kanssa, nyt olivat heittäneet hautajaiskukat pois, sytytin kynttilän ja itkin.. sitten kierrettiin koko hautausmaa ja pohdiskelin asioita, sekä rauhoituin. On vaan niin pirun epätodellista tämä vielä ja on aivan KAMALA IKÄVÄ! Minä olen itsekin semmonen, että yritän olla myös muiden tukena, mutta mieluiten itkeskelen ja pohdiskelen asioita yksin... koska tosiaan tuntuu että ne on niin hankala joskus jakaa! Käyn kyllä terapiassa, vieraalle on jotenkin helpompi puhua ja siellä on ammatti ihminen kuuntelemassa ja antamassa neuvoja selviytymiseen.... Toisaalta se on varmaan se aika mikä JOSKUS sitten toivottavasti parantaa. Suru muuttaa ajan kanssa varmaan muotoaan kaipuuksi ja kauniiksi muistoiksi... mutta siihen on minun kohdalla vielä aikaa☹️
Mukavaa mökkireissua🙂🌻
Sinulle surutar Kiitos viestistäsi Tulin eilen illalla sieltä sisareni luota Oli toisaalta ihan mukava välillä olla muissa ympyröissä kun tässä kotona
Suru ja ikävä on hirveä kantaa ja ihan pelottaa miltä ensimmäinen joulu ilman Markusta tuntuu
Minä olen lähdössä istuttamaan kanervia poikani haudalle tänään Ostin sellaisia sinisiä ja vaaleanvihreitä kun Markus piti niistä väreistä
Kun kirjoitit että kävit haudalla Minusta on tuntunut aina kun käyn Markuksen haudalla että se jotenkin rauhoittaa mieltä Se on kuitenkin ainoa paikka jossa tuntee olevansa poikaa lähempänä
Laitoin tuossa ennen lomaa talvivaatteita varastoon ja siellä oli vielä Markuksen talvikamppeita Näinkin pitkän ajan jälkeen tuotti hirveää tuskaa käsitellä hänen vaateitaan Se oli kauhea kokemus silloin kun aikaisemmin laitoin Markuksen tavaroita pois Kaikki tuntuu niin lopulliselta kun joutuu konkreettisesti tekemisiin joidenkin esineiden ja vaatteiden kanssa
Minä vaan kerron sinulle näitä juttuja siksi että älä ihmeessä jätä äitiäsi yksin tekemään esim niitä tavaroiden poislaittamisia
Minäkin tein ne jutut tyttäreni kanssa ja on aina helpompi kun voi itkeä surua yhdessä silloinkin
Minä rakastin poikaani niin paljon ja kysyn usein että miksi minun ei annettu pitää häntä pidempään
Minä käyn myös edelleen terapiassa ja tätä nykyä on ollut Markuksen tyttöystävästä huoli Hän on ollut melko masentunut ja on nyt hoidossa eräässä paikassa
Kävin eilen hänen kanssaan shoppailemassa kun hän sai sieltä vähän lomaa ja hän sanoikin että Olisipa hänellä tuommoinen äiti kun minä ja totesi että kyllä Markuksella ja hänen siskollaan on ollut onnellinen elämä Kyllä siinä pala kurkkuun minulle nousi
Hänellä kun ei itsellä ole vanhempia jotka pystyy huolehtimaan hänestä ja hän on ollut nyt sijaisperheessä vajaan vuoden ja pitikin sitten tytttöparalle vielä tämmöinen ikävä asia sattua että poikakaveri menehtyy
On siinä noin nuorelle ihmiselle paljon kestämistä
Kirjottele kunhan ennätät
Voimia sinulle ja perheellesi sano terveisiä vanhemmillesi Aika parantaa syvimpiä haavoja mutta kipeät arvet ei kyllä koskaan parane kokonaan
Saatteko te yöt jo nukuttua Minä nimittäin en pystynyt alussa nukkumaan juuri ollenkaan ja oli aivan kauhistus jäädä yksin tähän huusholliin Ahdisti niin hirveästi
Lääkkeiden ja terapian voimalla alkaa jo arki sujumaan Onhan äitisikin saanut ammattiapua
Teen itse lapsityötä Miten sinun pikkuinen on reagoinut tähän teidän suruunne Onhan hän tosi pieni mutta vaistoaa varmaan ahdistusta teissä
Päivä kerrallaan toivotan jaksamista surun keskellä
Hei!🙂🌻
Oloni on ollut vielä huonompi nyt muutaman päivän.. tuntuu, että päivä päivältä oloni huononee.. kurkkua kuristaa, ahistaa.. valvon todella yöt, enkä voi lääkkeitäkään ottaa, kun on pikkuinen. JOka yö herään ja kuin pommina.. heti mieleen, että Maija on kuollut.. onko hän kuollut.. sitten näen kuvia sairaalasta, tai oikeastaan palaan sinne paikalle, sikon kuolinvuoteelle ja näky on niin terävä!!! se oikein viiltää, ja ei todella siinä enää sitten nukuta, en saa mitenkään sitä näkyä pois.. se vaan pyörii uudelleen ja uudelleen. Tunnen olevani todella masentunut ja elämästi on ILO poissa 😭 Onhan pikkuinen ihana, mutta en hänestäkään osaa iloita niinkuin ennen 😭 Haluaisin vaan että aika menisi todella nopeaa eteenpäin, että olo helpottaisi.. aika itsekästä!
KÄytiin tänäänkin aamulla Maijan luona, hauta on tosi nättinä, sielläkin on kanervia ja katajan oksia. Enpä arvannut, että ensimmäinen ihminen kenen haudalla käyn melkein päivittäin on oma sisareni! Kyllä siellä käyminen rauhoittaa, mutta on myös raskasta!
Maijan tavarat on vielä hänen avopuolisonsa (heidän yhteisessä kodissaan), Marko ei ole antanut lupaa vielä niitä hakea... ne saa olla niin pitkään siellä kuin hän haluaa.. ei kiirettä niiden kanssa. Jätämme Markolle kaiken mitä hän haluaa.. vaatteet ja korut, haemme.. tai ei varmaan pysytä niitä pakkaamaan.. onneksi Markon äiti on luvannut ne laittaa sitten kuin on sen aika. Mietittiin äidin kanssa, että sitten kuin vaatteet ym. on vanhemieni luona.. avataan pussi sitten vasta kuin pystytään.. vaikka helppoa se ei tule olemaan varmaan milloinkaan!
Pikku tyttöni on reagoinut minun ja koko perheen suruun.. niin että nukkuu itsekin yöt huonosti.. illalla on vaikea saada hänet nukkumaan ja päivällä tarkkailee paljon minua, että en vaan häviä minnekään.. isikään ei oikein kelpaa hoitamaan.
Piti kysymän lääkkeistä, tarvitsitko/otitko heti alkuun lääkkeet vai odottelitko, että olo edes hieman lähtisi paranemaan.. jos niin voi sanoa.. paraneeko se milloinkaan??? Itse en ole ottanut, mutta nyt jotankin tuntuu, kuin koko ajan rintaa puristaa ja on semmonen tukala, itkuinen olo.. että pitäisikö harkita mielialalääkkeitä? Onko sinusta aikaista vielä... ja unesta vielä, meinasin, että saa tuo minun avopuoliso olla tytön kanssa yöt ja minä jos yöllä herään, otan unilääkkeen, koska tulen hulluksi muuten ennenpitkää jos yökaudet tuota näkyä pyörittää... vaikka mitä se auttaa senkään miettiminen ja miksi sinne vaan palaa.. en ymmärrä.. niin ehkä juuri siksi... mutta hulluksi tekee minut tuo jatkuva näky sairaalasta ym...
Kyllä aamulla aina toivoo, että olisi ilta ja illalla että olisi aamu.. öitä en niin kaipaa☹️
Paljon sinulle kiitos, kuin jaksat vastailla ja kirjoitella muutenkin.. on jotenkin lohduttavaa lukea, että jotenkin se suru ja tuska edes joskus helpottaa VÄHÄN edes!!!
Paljon voimia sinulle🙂🌻
Voi sinua ressukkaa Tiedän kyllä miltä tuntuu Minäkin näin näkyjä silloin alussa ja jos hetkeksi nukahdinkin niin sitten painajaisia Minä näin koko ajan silmissäni poikani sellaisena kun hän siellä obduktiokappelissa makasi ja näin painajaisia että olin työntämässä häntä kuolleena jonkinlaisilla paareilla ja hän nosti päätään ja katseli minua
Olin kai jotenkin semmoisen toiveen vallassa että hän herää ja kaikki on vaan väärinkäsitystä Itse asiassa pojallani ei ollut ulkoisia vammoja juuri niinkuin näkyvästi tarkoitan hän oli ihan kun olisi nukkunut kun katsoimme häntä
Minulla oli se hölmö asia siinä että olin juuri edeltävänä päivänä joutunut sairaalaan kun pyörryin tuohon lähikauppaan ja olin jollain tapaa nykinyt ja kouristellut Poikani oli mukana silloin ja muistan että hän saattoi minut ambulanssiin jollin me nähtiin elossa toisemme viimisen kerran
Minulta ei sivumennen sanoen löytynyt mitään vikaa kuitenkaan ei epilepsiaa eikä mitään ihmeempää Tosin minua pidettiin siellä osastolla sitten 9 päivää kun olin niin shokissa kun mieheni ja tyttäreni tuli sinne kertomaan minulle että Markus on kuollut
Oikein ahdistaa vieläkin kun ajattelee miten hirveät tuskat minulla oli henkisesti ja miten yksin mieheni oli täällä kotona Tosin onneksi tyttömme asuu tässä samassa pihapiirissä sulhasensa kanssa että saivat tukea toisiltaan ja sitten oli tämä Markuksen tyttöystävä tässä samalla kylällä
Minuun pumpattiin kyllä heti lääkettä oikein tehokkaasti samoin mieheni käytti unilääkkeitä ja myöhemmin myös masennuslääkkeitä
Minulla on edelleen masennuslääkitys joka tehoaa ahdistuneisuuteenkin ja lisäksi olen joutunut ottamaan rauhoittava että pystyn toimimaan elämässä
Kysyit onko liian varhaista aloittaa lääkitystä kyllä se kannattaa aloittaa ei ne ihmistä ihan tiedottomaksi tee nuo ahdistuneisuuslääkkeet ja toki sinulla ihmisparalla on oikeus ottaa unilääkettäkin kun et saa muuten nukuttua Sinä tosiaan sekoat jos joudut noin koville ja näyt kiusaa ja sitten ei saa untakaan yöllä Se syvän unen saaminen on kuitenkin tärkeää et muuten kohta jaksa tytönkään kanssa olla
Käytä kaikki ulkopuolinen apu mikä saatavilla vaan on lääkkeet ja terapiat ym on juuri tällaisia tilanteita varten
Henkilökohtaisesti en olisi selvinnyt millään ilman mitään lääkkeitä ja apuja Tuossa tilanteessa missä me olemme molemmat nyt ja kaikki jotka menettää rakkaansa
ei tarvitse olla urhoollinen ja kärsiä Ei lääkkeet sinänsä niin vaarallisia ole eikä niistä sillai tule riippuvaiseksi että tarvitsee sitäkään pelätä
Minä muuten en voi mennä vieläkään sinne kauppaan missä olin viimisen kerran Markuksen kanssa Olen jopa yrittänyt Diapamin voimin vaan kun ei niin ei
Terapeuttikin sanoi että ei kannata kiirehtiä pikkuhiljaa vaan Pystyn nyt jo muissa paikoissa käymään alussa minua ahdisti ihan kaikki paikat en pystynyt olemaan edes yksin sisällä jos muut meni ulos
Pelkäsin ihan kai primitiivisesti sitä että jos en näe ketään niin ne häviää ihan niinkuin sinun pikkutyttösi nyt tekee vahtii ettei kukaan häviä
Se on hyvin tavallista lapsilla kun tällaisia hirveitä asioita tapahtuu ja pikkuinen mieli ei osaa käsitellä sitä millään tavalla Surua ei tarvitse piilottaa lapsilta koska ne vaistoaa kuitenkin ja reagoivat sen mukaan
Hienoa että miehesi on tarjoutunut valvomaan tytön kanssa Sinulla on OIKEUS uneen!!!!
En tarkoittanut kun kerroin meidän tavaroiden poislaittamisella että sillä asialla on millään keinoin kiire Sitten kun siltä tuntuu tai vaikkei haluis koskaan laittaa niitä pois kaikki on oikein Mikään tapa tai aika ei ole väärä
Hyvä että on muita jotka voi auttaa siinäkin asiassa se on todella hirveää
Minäkin käyn päivittäin Markuksen haudalla se kuitenkin vähän tuntuu että on lähempänä
Olen kuitenkin nyt jo aloittanut työt syksyllä taas ja käyn liikuntaharrastuksissa Käyn siis jumpassa useamman kerran viikossa Kävin jo ennenkin että ei tämä ole mitään surun pakenemista
Hirveää kirjottaa sulle tällaisia arkiasioita kun tiedän että takuulla ajattelet että en varmaan koskaan pysty tekemään mitään muistamatta Maijua
Et varmaan pystykään koska minäkin ajattelen jatkuvasti Markusta mutta se ajatteleminen on nyt toisella tavalla kun silloin alussa Pystyn nyt jo jotenkuten ajattelemaan niitä kauniita muistoja tottakai kokoajan kaivaten rakasta lastani mutta kuitenkin mieli ihan oikkuisen kevyempänä kuin alussa
Vaikket uskokaan niin se päivä tulee sinullakin Aika on ihmeellinen käsite kuitenkin
Mietin että ala ihan tietoisesti ajattelemaan kaikkia hyviä asioita mitä teit yhdessä siskosi kanssa Ensin ne itkettää sitten ne jotenkin lohduttaa
En tiedä missäpäin asut ja miten on apua siellä saatavissa mutta lupaa minulle hanki apua se ei ole heikkouden merkki vaan ihan tervettä ja välttämätöntäkin kun on kokenut noin syvän trauman
Minä itse asun muuten Joensuun lähistöllä
Toivon että kirjeeni edes hiukan sinua pystyisi lohduttamaan ja auttamaan Kirjoita vaan ihan kaikkea mitä mieleen tulee Sekin helpottaa varmasti edes vähän
Terveisiä sinun koko perheellesi Tuli vaan mieleen että imetätkö vielä tyttöä silloin pitää tietty olla tarkkana mitä lääkkeitä ottaa muuten anna läheisten auttaa lapsenhoidossa saa hekin muuta ajateltavaa surun keskellä
Pikkuisesi on ihanassa iässä Hoidan itse työkseni sen ikäisiä päivittäin Minusta ne on tosi suloisia
Voimia arkeesi ja pidetään yhteyttä!
Hei!
Siis äsken kirjoitin kamalan piiiitkään kirjeen sinulle.. niin se hävis😠 tyttö on mummilla ja ukilla.. joten kirjoitan sinulle huomenna tänne...
Kiitos paljon viestistäsi🙂🌻
ps.. testaan meneekö tämäkään...
Heippa!
Yritänpähän kuitenkin... Ensinnäkin kiitos paljon viesteistäsi niistä on todella lohdutusta ja apua minulle🙂🌻
Niin nyt otin härkää sarvista ja varasin lääkärin itselleni huomiseksi. TOivottavasti saan sieltä oikein hyvät lääkkeet.. olen mielialalääkitystä harkinnut... koska tämä olo on todella masentunut, ahdistunut, itkuinen, tuskainen ym.. tiedät varmaan... Tuntuu kuin rantapallon kokoinen muhkura olis rinnan alla ja tukahduttaa siellä! Ajattelin, että selviän tästä ilman lääkkeitä, mutta empä taida ☹️ Lääkäriin meneminenkin on vaikeaa.. minä sain myös rauhoittavat hautajaisiin, diapamit.. pitää varmaan ottaa huomenna kuin menee lääkäriin, ettei mummeleille siellä aiheuta ihmetystä itkemällä hysteerisesti 😉
Unista.. voi kamalaa niitä sinunkin painajaisia ☹️ Kyllä tämä ihmismieli on joskus.. Minä näin silloin Maijan vielä ns. elossa kuin menin sinne sairaalaan ja sitten kuolleenna jonkin 5min päästä ☹️( Hautajaisissa kävin katsomassa vielä ruumista, en tiedä olisko sitä pitänyt tehdä... Maija oli todella kaunis tyttö, vaalea, pitkä ja hoikka.. eipä ollut näky kovin... ☹️( Varmaan ruumiinavaus oli tehnyt tehtävänsä.. kun katsoin ruumishuoneen ovelta tuli olo, että onko ruumiit vaihtuneet☹️ Kävin kuitenkin, ja olihan se Maija ja ei ollut.. laitoin pikku tyttäreni kukkahelistimen siihen rakkaan sisareni pään viereen arkkuun. Maija oli Viivin kummi. Niin aikaajoin näen myös tämän ruumiin.. näkyjä siitä ja sitten kuin se minun mielikuvitus oikein lähtee laukkaamaan niin ei tule hyvä siitä hommasta. Se on jännä olipa silmät auki tai kiinni.. siksi minulla on yövalo.. mikä vaikauttaa taas lapsen nukkumista ennastaan. Niin ei se nukkumishomma ole oikein onnistunut.. lapsi nukkuu tosi huonosti ja isä ei kelpaa siihen hommaan ollenkaan.. ei edes jos viereen ottaa.. minun viereen pitää päästä ja silloin nukahtaa heti.. yleensä ei olla tätä ollenkaan harrastettu, tätä viereen ottamista mutta jos ei muuten asetu, ihan virkeä keskellä yötä, vaikka ei nuku kuin yhdet päikkärit.. pari-3 tuntia silloin... niin sitten tämä meidän isi on semmoinen pyörijä itse.. että ei edes herää siihen kuin lapsi herää ja tosiaan pyörii lapsen ...hmmm.. vaikka käden päälle.. jos viereen pitää ottaa.. että en kyllä uskalla hänelle lasta yöksi..muuten kyllä, mutta jos ei asetu sänkyyn ja pitäs viereen.. ei tuu mittään..
Me asutaan Kuopiossa. Meillä on paritalo, toisella puolella taloa asuu minun äiti ja isä.. lähekkäin ollaan täälläkin. Monesti illat meneekin siellä puolella.. kuin mieheni tekee kaksivuoro työtä.. Meille on paljon apua toinen toisistamme.. ollut aina ja nyt vielä enemmän!
Minulle antaa toivoa se, miten sinäkin olet kamalan trauman jälkeen kuitenkin pystynyt pikku hiljaa rakentamaan sitä uutta elämää! Voit käydä töissä ja harrastaa.. ehkä minäkin joskus voin..
Kirjoitellaan taasen.. tästä viestistä ei tullut niin pitkä kuin minkä äsken kirjoitin, mikä hävisi... pitää lähteä lapsi hakemaan tänne kotiin, niin mummi ja ukki pääsee kauppaan🙂
Niin tosiaan jos sinulla on voimia ja halua kirjoitella niin luen ja kirjoitan sinulle takaisin mielellään... helpottaa tämäkin oloa!
Voimia arkeen!!!!