Tilanne on raskas,jopa sietämätön. Nyt etenkin myös isäni sairastuttua vakavasti reilu vuosi sitten,tilanne on todella henkisesti kuormittava.isäni sai useamman aivoinfarktin ja hänellä meni tasapainokyky,pystyy kävelemään rollaattorilla mutta kaatuilee välillä.
On todella masentunut koska ajokortti ja toimintakyky meni,ennen niin menevä ja liikkuva mies on lähes 24/7 neljän seinän sisällä. Pihassa sentään jaksavat olla ja höpötellä naapureiden kanssa.
Äitini on sairastanut useita vuosia syöpää,ja jonkinlainen muistisairaus kehittynyt.on myös muuten jollainlailla psyykkisesti sairas ollut niin kauan kuin muistan.on mm.voimakkaita pakkotoimintoja.heillä aina ollut myrskyisät välit; paljon riitelyä,jopa fyysistä väkivaltaa.
Vaikka molemmat ovat kovin sairaita ja kotihoidon varassa,silti tappelevat lähes päivittäin. Isä soittelee meille,joskus jopa keskellä yötä, ja itkee kun äiti mm.uhkaa ottaa avioeron tai tappaa itsensä, millon mitäkin.useasti ovat veljeni menneet ”erotuomareiksi” ja välien selvittäjiksi.tilanne ei vaan muutu miksikään.
Isä on kovin katkeroitunut sairautensa myötä,ei pidä lainkaan enää huolta ulkonäöstään ja hygieniasta.
Äidin ymmärryskyky alkaa olemaan rajallista ja on muistiongelmia,siitäheillä syntyy riitaa kun toinen ei ymmärrä mitä toinen yrittää sanoa vaan ei löydä sanoja enää.
Käymme minä ja sisarukseni joka vko 2 krt heitä auttelemassa.on todella raskasta psyykkisesti kuunnella sitä hermoiua ja riitelyä,synkkiä puheita.isä ei näe enää muuta kuin oman sairautensa,valittaa kurjuuttan vain.
Yritämme kaikkemme auttaaksemme heitä mutta mikään ei oikein muutu,ja mulla alkaa voimavarat oleen loppu kun sairastan masennusta ja muutoinkin psyykkisesti. Mulla myös 3 lasta.samoin toinen veljeni on alkanut oireilla voimakkaasti, joutui sairaslomalla työstään ja lääkäri todella huolissaan.hän on ainoa joka pystyy vangöhemmilleni sanomaan suorat sanat,tästä syntyy isän kanssa riita,hän ei siedä moista ja ryhtyy marttyyriksi.

Nyt on äitini vointi huonontunut, keuhkoissa jotakin ei tiedetä vielä mitä.syöpäkontrolli edessä.. Hän on laihtunut kovasti ja on kovia kipuja.pelätään pahinta..On niin ristiriitaista; halutaan muutosta tähän sietämättömään tilanteeseen,kaikki alkaa oleen lopussa..mutta ei tietenkään haluta menettääkään vanhempiamme!
Etäisyyttä vaikea ottaa,koska he ovat kovin avun tarpeessa ja meillä velvollisuus heitä auttaa ja mielellään toki autetaan siinä missä kyetään.se ei vaan tunnu riittävän