Masennuslääkkeet, niinkuin kaikki muutkin lääkkeet, vaikuttavat ihmiseen yksilöllisesti. Se, mikä toiselle sopii, voi toiselle olla aivan sopimaton. Kokeileminen on ainoa keino löytää itselle sopiva lääke.

Olen vasta monen vuoden jälkeen tajunnut lääkkeiden käytön tarkoituksen. Eivät ne poista masennuksen aiheuttajaa. Eivätkä ne ratkaise ongelmiasi. Ne vain helpottavat oireita, jos sitäkään. Kaikki kokeilemani lääkkeet ovat vaikuttaneet myös negatiivisella tavalla. Toiset vievät ruokahalun, toiset lisäävät sitä, toiset väsyttävät, toiset tekevät levottomiksi... Ainoa yhteinen tekijä kaikissa on ollut, että seksihalut ovat lähes kokonaan kadonneet. ☹️

Masennuslääkkeet auttavat kestämään vallitsevaa elämäntilannetta, helpottavat ehkä terapiassa asioiden käsittelemistä, joskus auttavat ihmistä aktivoitumaan tai vastaavasti rauhoittumaan. Ne eivät kuitenkaan tuo parempaa elämää. Niitä käytetään tukemaan ihmistä jaksamaan itse tehdä elämästään parempaa.

Toivon, että löydät itsellesi sopivimman lääkkeen. Toivon myös, että lääkkeen avulla saat voimia jaksaa auttaa itseäsi. Kerro lääkärillesi rehellisesti oireistasi. Vain sitä kautta lääkärisi pystyy sinua auttamaan.
🙂👍

Kiitos viestistäsi, Aya

Odotan lääkkeeltä energiatason nousemista. Nyt voimat ovat lopussa, mikä hankaloittaa arjessa selviytymistä.

Terapiasta on apua, mutta sinne pitäisi päästä useammin. Harmi, että mielenterveyspalveluistakin säästetään.

Cilla3

Neljä vuotta meni hukkaan minulta odottaessani jotain iloa masennuslääkkeiltä. Itse asiassa ne vain veivät minulta energian enkä jaksanut auttaa itseäni. Kolme neljäsosaa masentuneista tarvitsee lääkkeitä päästäkseen ylös sängystä. Minä en olisi tarvinnut sitä.

Nyt olen siis kuukauden ollut ilman lääkkeitä ja jaksoin palata töihin. Olin siis työkuntoinen aloittaessani lääkkeet ja lopputulos oli kaksi vuotta kuntoutustuella lääketokkuran vuoksi. 😠

Vaan mitä tapahtui, kun olin huolissani yksinäisyydestäni ja töissäpärjäämisestä ja (onneton minä) menin pyytämään apua terveyskeskuksesta? Lääkäri tilasi ambulanssin selkäni takana ja aikoi pistää minut sairaalaan lääkityksen aloittamista varten!!! 😠😠

Puhuin sentään itseni vapaaksi. Opinpa senkin ettei apua ole eikä tule. Minulle siis.

Hei, poropeukalo,

Helpottavaa (?) kuulla, että on muitakin, joihin lääkitys ei tehoa. Cipralexista on tänään tainnut alkaa tulla suunkuivumista, mikä oli ongelmana myös Seromexin kanssa. Muuta tehoa lääkityksellä ei ole.

Sinulla on ollut ikäviä kokemuksia, mutta onneksi suunta on nyt parempaan. Toivoisin, että mielenterveyspalveluihin panostettaisiin enemmän - varsinkin terapiaan, koska nykyään ajatus tuntuu olevan "nappia naamaan, kun terapiaa ei riitä annettavaksi". Ymmärrän esimerkiksi lääkäreiden paineen tehdä lääkitysratkaisuja, koska resursseja muuhun ei ole tarpeeksi.

Tuo mitä Poropeukalo kirjoitit on aika hirveää... mutta totuus taitaa useasti olla juuri noin.

Olen syönyt mielialalääkkeitä reilut 3 vuotta. Nukahtamislääkkeitä saman ajan. Oloni ei ole muuttunut paremmaksi. Olen enemmän tai vähemmän väsynyt koko ajan. Välillä on ollut kausia, ettei mikään tunnu miltään. Välillä on ollut vaikea pysyä paikoillaan. Minulle ei ole koskaan diagnosoitu mitään muuta psyykkistä sairautta kuin masennus. Ennen lääkkeiden aloittamista minulla oli edes välillä parempia jaksoja, viimeisinä vuosina ei nimeksikään.

Olen vahvasti alkanut epäillä, että mielialalääkkeet eivät auta minua. Olen ehdottanut monesti psykiatrille, että lopettaisin niiden käytön. Psykiatri on niissä tilanteissa ollut nihkeä, lisännyt tai vähentänyt annosta tai vaihtanut lääkettä. Hänen mielestään ei ole hyvä ajatus lopettaa. Minun mielestäni ei ole hyvä ajatus jatkaa. Nyt olen ajatellut vähentää lääkitystäni aivan itsekseni. Vähennän ja tunnustelen olotilaani. Aion kertoa asiasta myös terapeutilleni, jotta on edes joku ulkopuolinen, joka tietää asiasta.

Uskon, että moni saa apua näistä lääkkeistä, minä vain en saa.