Hei memmu83, pääasia, että pidät itsesi turvassa. Ei sun tartte vastailla viesteihin tai soittoihin, eihän tuommosta kukaan jaksa kestää. Voit sanoa, että tarvitset rauhaa ja tilaa etkä sen tähden halua olla tekemisissä. Tai ei siihen mitään selityksiäkään tartte, kun ihminen käyttäytyy noin törkeästi. Jos pidät johdonmukaisesti omat rajasi, et vastaa yhteydenottoihin ym niin ehkä hän jättää sinut rauhaan. Jos ei, niin ole yhteydessä poliisiin. Voimia sinulle. Onks sulla joku kaveri mukana festareilla ja jos, niin tietääkö hän tilanteesi?

Minulla on omakohtaista kokemusta tuosta roolissa että olen "vainonnut" eksääni. Uskallan sen myöntää. Kuitenkaan ei ihan tuontapaista miten kirjoitat ja mikä tuntuu todellakin jopa ahdistelulta. Omassa tapauksessa suhde päättyi todella myrskyisissä tunnelmissa ilman kunnon syytä ja minulla pyöri vaan päässä ettei asioista saanut koskaan jutella, viedä asiaa loppuun jotta kummallakin olisi hyvä mieli.

Tämän tunteen takia sekä oman pitkäaikaisen masennuksen kummittelemisen myötä tilanne vaan meni pahemmaksi kun aloin ottamaan kaikkia mahdollisia kanavia pitkin yhteyttä, selvitin missä hän asui, menin ovelle / tontille useaan otteeseen että vastaisi anteeksipyyntöihini ym.. Välillä toki nyt jälkeenpäin viestini olivat myös kuitenkin syyttäviä. En kertakaikkiaan tajunnut mitä tein kokoajan toiselle. En jopa lopettanut vaikka hän vei asian lopulta poliisille asti ja viranomaiset soittivat minulle että lopetan ahdistelun ja että seuraava askel on lähestymiskieltoon liittyvät toimenpiteet. Ainoa asia mitä minä halusin oli vain yksi tapaaminen, sovinto, anteeksipyyntö omasta luonnollisesta vihastumisesta ja mennä eteenpäin. Mutta ei se onnistunut parin vuoden aikana.

Edelleen toki ihminen pyörii mielessäni ja toivon vain sitä katkeruuden hälvenemistä. Lähestymiskieltoon asti ei asia mennyt.

Tämänkaltainen käytös kun johtuu monesta asiasta. Toinen voi olla todella omistushalunein ja narsistinen eikä välttämättä osaa ymmärtää sitä että toisella on oma elämä ja yksityisyys. Minulla lisäksi omakohtainen huono itsetunto ja masentuneisuus kiusasi ja jäin sen ajatuksen vangiksi että on saatava se sovinto aikaiseksi, eikä aika paranna haavoja. Mitään en saavuttanut kuin enemmän harmia, olin itsetuhoinen ja purin pahaa oloani läheisiin. Pahaa en kuitenkaan ole koskaan eksästäni muille sanonut

Mutta jos tilanne on käynnissä, yhteydenpito tuollaista, niin suosittelen olemaan poliisin yhteydessä, todisteina kaikki viestittely ja muu mahdollisesti uhkaava käytös. Minut se hiljalleen herätti että lopetin toisen häirinnän.

Festareille osallistuu useampi ystävä, jotka ovat saaneet kokea exän vihan ja raivon. Kaikkia jännittää mitä mahtaa hän keksiä.
Se on hienoa, että joku uskaltaa myöntää olevansa exälleen hankala. Kiitos että uskalsit kertoa.
Olen miettinyt poliisille menoa, mutta en tiedä miten pitää toimia. Toisaalta myös pelkään tehdä mitään ilmoitusta, koska exän isä on lakimies. Exä taatusti saa isänsä uskomaan omiin juttuihinsa, kun on jo sisaruksensa saanut uskomaan.
Tänään sain jälleen kuulla, että hän oli räyhänny ja uhannut itsemurhalla ja vaikka millä ystävääni. Vielä kaiken lisäksi sellaista ystävää joka on erittäin herkkä ja haavoittuva.
Koitan kuitenkin pitää mieleni korkealla, ja jatkaa festariteissun suunnittelua ja pikkuhiljaa pakkaamista. 🙂

Tuo kolme vuotta on kuitenkin aika pitkä aika kiusata. Se että jos useampi tuttusi tietää ja tuntee henkilön vaikean luonteen ja metkut, niin yleensä joukolla voi tällaisen asian kääntää voitoksi, vaikka huumorin kautta. Kyllä se että käy asiasta juttelemassa ja virkavalta vain soittaa ahdistelijalle varoittaen, sekin joko saa tai ei saa toista ymmärtämään jo lopettaa. Kaikkihan voidaan myös rinnastaa vainoamiseksi ja se on rikosnimike nykysuomessa.

Joo, itse uskallan kertoa omista kokemuksista, sillä se on nyt ollut osa mennyttä elämääni ja paljon pohtinut mistä kaikki johtunut. Mikä sai minut niin hulluuden partaalle että oli lähes kaikki keinot pakko käyttää yrittääkseen päästä toisen juttusille vaikkei toinen halua nähdä. Laitoin välillä hyvästelyviestejä, välillä anteeksipyyntöviestejä, pyytelin tulemaan jonnekkin tuttuun paikkaan johonkin tiettyyn aikaan ja tottakai menin häntä sinne epätoivoisesti odottelemaan vaikka tiesin ettei koskaan tulisi. Poliisiin oli yhteydessä kun olin selvittänyt missä asuu ja sitten kotiovelle asti menin häntä kyselemään.

Hänen kanssaan tuli oltua läheisemmin yhdessä kuin kenenkään muun kohdalla ja oli niin paljon yhteistä ja eniten sellaista luottamista kertoa painavistakin asioista. Ehkä siksi kaipaa edelleen toista mutta vihdoin ymmärtänyt että vein hänet nyt vain kauemmaksi käytökselläni ja saan syyttää siitä ihan vain itseäni. Toinen kun jää siihen epätoivoon ja ei saa uusia suhteita heti aikaiseksi. Oppia ikä kaikki, myöhemmin seuraavan suhteeni loppuessa en enää alkanut toisen perään huutelemaan vaan osasin jo antaa vain olla. Kunpa olisin ollut näin viisas jo toisenkin kohdalla.

Toista kuitenkin kertomasi kaltainen, jossa ahdisteleva osapuoli ei ainakaan kadu tekemisiään, taustalla on vain jatkuva mustasukkaisuus ja jonkinlainen koston tarve kenties ja uhkaava käytös voi muuttua ihan fyysiseksi. Vaikeita kuvioita. Sitten tuo jos mukaan tulee uhkailua itsemurhalla, joka on usein enemmänkin vain huomionkaipuuta, eikä todellista.

Se että jos eron sattuessa tai myöhemmin toisen kanssa voi asioista jutella, toinen osaa pyytää anteeksi, toinen antaa anteeksi, jättää rauhaan ilman että kukaan katkeroituu. Se on se tärkein juttu. Mutta jos tilanne muuttuu todelliseksi ahdisteluksi, niin kyllä se pitäisi saada äkkiä loppumaan. Kaikilla meillä on oma vapautemme ja elämämme.

Erosimme todella hyvällä ja rakentavalla tavalla. Molemmat olivat yhtämieltä siitä, että parempi erota ennen kuin menee hullummaksi (pelkkää riitelyä loppuaika). Ja kyllä aika tarkka kaksi viikkoa erosta kaikki olikin hyvin. Kunnes tuli ensimmäinen kokemus vainoamisesta. Hän oli edellisenä päivänä kuskaamaan häntä asioille. Jouduin kieltäytyä, kun oli oma meno juuri niihin aikoihin.
Tuli seuraavapäivä. Koska oli silloin kaunis aamu, niin menin kävellen sovitulle omalle asialleni, koska se oli vain parin kilometrin päässä. Tuli aamun jälkeen päivä. Exältä tuli erittäin sairas ja vihan täyteinen viesti. Hän oli saanut kyydin itselleen ja oli ajattanut kuskinsa pitkän kautta, että oli saanut todeta, että autoni oli pihassa. Se oli välitön syy raivolle., että olisi kysynyt ensin, että miten auto oli pihassa vaika minulla oli meno.
Niinkuin se olisi hänelle mitenkään kuulunut., mutta tästä alkoi tämä jo reilu kolmenvuoden piina.
Suullisen solvaamisen ja syyttelyn vielä joinkuin kestän, mutta pelkään mahdollista väkivaltaa. Ja näiden kahden mahdollisuus saattaa olla festareilla tiedossa. Toivon että pelkoni on turha.