Kun en voi kenellekään puhua…

Joulun aikaan usein mietin elämääni. Varmaan lähestyvä uusi vuosi vaikuttaa asiaan. Elän elämääni monen ihmisen ollessa ympärilläni. Minulla on läheisiä, vaikka aina ei niin läheisiä. Minulla on myös ystäviä, erilaisia ja eri tavalla läheisiä. Sekä ympärilläni on ammatti-ihmisiä. Kuitenkin elän elämääni hyvin yksin.

Olen sairastellut paljon, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Olen ollut välillä hyvin sairas, eristäytynyt tai muuten huonovointinen. Olen pystynyt puhumaan avoimestikin voinnistani , Mutta tämä avoimuus on kadonnut nyt kauas. Voin puhua edelleen kuitenkin monista asioista, mutta suurin ongelmani on, että en pysty puhumaan jos ajattelen tai toteutan joitain ajatuksistani itsetuhoisuudestani. Eivät perheestäni eivätkä ystäväni vain kestä kuulla, että voisin vahingoittaa itseäni. Ongelmana on myös se, että en pysty puhumaan ammatti-ihmisellekään, koska pelkään niin seuraamuksia. Olen yksin, mulla ei ole ketään, jonka luokse voisin mennä sanoa, että voin huonosti. Pidä musta huolta…

Näitä itsetuhoisia ajatuksia on ollut paljon. Valitettavasti.
Ilman tukihenkilöäni täällä, en jaksaisi…
Kuinka te jaksatte???