Kun en enään vaan jaksa

Kun en enään vaan jaksa

Käyttäjä linda73 aloittanut aikaan 08.12.2013 klo 16:40 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä linda73 kirjoittanut 08.12.2013 klo 16:40

Olen uusi täällä. Ahdistus ja yksinäisyys on niin kovaa, että en tiedä enää mitä tehdä…
Olen pilannut elämäni aivan täysin ja en tiedä miten selviän. Olen tehnyt paniikissa koko ajan ratkaisuja, jotka ovat vieneet minut vain huonompaan suuntaan.

Turha tässä koko elämääni kirjoittaa, mutta yritän vähän valaista tilannetta :
Minulla oli vakituinen työ ja henkilökohtaisessa elämässä alkoi tulla isoja huolia lapsen/nuoren kanssa ja uuvuin täysin(olen ollut totaalinen yksinhuoltaja koko ajan).
Yritin hakea työterveydestä sairaslomaa, koska olin aivan puhki. Työpäivän jälkeen kaaduin sohvalle ja nukuin seuraavaan aamuun,kun piti lähteä töihin.

Sain vaan parin viikon sairaslomia ja työterveyslääkäri sanoi, että työ auttaa minua ja vähätteli ja sanoi, etten näytä masentuneelle ja uupuneelle.

Sitten alkoi työnantajan puolelta painostus, että mikä työssäni on vikana. Aloin inhoamaan koko työtänikin, mistä olin aikaisemmin kuitenkin pitänyt.

Alkoi ahdistamaan koko pieni kaupunki, jossa asuin ja aloin inhoamaan siellä kaikkea. Yhtääkkiä sain päähäni idean, että muutan pois ihan vieraaseen isompaan kaupunkiin ja jätän kaiken taakseni…ja siitä se alamäki vasta lähti.

Jätin juuri täysi-ikäiseksi tulleen nuoreni yksin asumaan entisen kaupunkiin, jossa hänellä ei ollut sukulaisia tai mitään tukea.
Itse aloitin vuorotyön toisessa kaupungissa, vaikka en ollut edes työkykyinen. Masennuin ja sain potkut.

Muutin takaisin entiseen kaupunkiin. Aluksi tuntui hyvälle, mutta sitten ahdistus iski. Kuulin itsestäni kauheita juoruja ja en enää saanut töistä mistään. En pystynyt tekemään mitään ja olin aivan rahaton.

Sitten hain taas töitä samasta isommasta kaupungista mihin olin aiemmin lähtenyt, koska minulla painoi vain ajatus, että en enää kestä rahattomuutta ja tarvitsen töitä.

Sain työpaikan ja jouduin muuttamaan pikaisella aikataululla ja vuokraamaan todella kalliin huonokuntoisen asunnon. Samaan aikaan nuoreni ahdistui ja hän muutti aivan yhtääkkiä toiseen kaupunkiin ja syytän siitä myös itseäni…

Aloitin rankan kolmivuorotyön ja olen tehnyt nyt sitä pari kuukautta.
Työyhteisö on todella sairas. Alusta asti jouduin kovan työpaikkakiusaamisen kohteeksi.

Työvuorot ovat niin rankkoja, etten jaksa muuta kun raahautua töihin ja kämpille nukkumaan.
Vapaapäivät vietän aina yksin, koska en tunne kaupungista ketään ja työpaikalla on turha yrittää ystävystyä. En ole huonovointisempaa ja ilkeämpää työyhteisöä nähnyt.

Otin asian esimiehille puheeksi, mutta he eivät tee asialle mitään.
Olen aivan lopussa.
Herään öisin paniikkikohtauksiin(jota minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut) ja itkuun.
Olen kokoajan hermona ja jännittynyt ja ahdistus on kauheaa.
En voi enää mennä takaisin töihin. Olen yrittänyt ja yrittänyt, mutta nyt parin vapaapäivän jälkeen tuntuu etten kertakaikkiaan voi palata.
Jos sanon itseni irti saan karenssin ja minulla on iso velkataakka maksettavana.

Kaipaan takaisin entiselle paikkakunnallle, koska siellä minulla on edes muutama ystävä.
Mutta tuntuu, että mitä ihymiset ajattelevat jos taas pari kuukautta täällä asuessani muutan taas takaisin. Ja nuorenikaan ei enää asu siellä.
Ja mitä teen sielläkään, kun paikkakunnalla ei ole töitä.(en kyllä ole tällä hetkellä työkykyinenkään)ja sama kauhea rahattomuus taas edessä.

Olisin erittäin kiitollinen, jos joku jaksaa lukea tämän sekavan tarinani loppuun ja antaa edes muutavan vinkin… Tuntuu, että olen niin pohjalla ja yksin, että en enää jaksaisi elää. Elämä on ollut nyt niin monta vuotta pelkkää taistelua ja muuttoja ja epäonnistumisia…☹️

Käyttäjä Minä Vain kirjoittanut 08.12.2013 klo 19:34

Heippa!
Jos olet työssä, mutta et tunne jaksavasi, eikä esimies esim halua auttaa, paras vain hakeutua sairaslomalle.
Itse olen korkean työmoraalin omaava, mutta jos ei kerta kaikkiaan jaksa, ei omaa terveyttään ja elämää kannata uhrata.
Tosin jos lääkärin mielestä
ET ole masentunut, on tilanne kieltämättä hankala, mutta pyri vain sitkeästi hakemaan apua.
Itselläni myös kokemus, ettei lääkäri ota masennustani vakavasti, vaan on vain sitä mieltä, että työ on vain Hyväksi. No iinhän se on normaalisti ihmisillä, niin sosiaalisesti kuin taloudellisesti, mutta kun joillain lääkäreilläkin on tuollainen "arbeit macht frei"-asenne...
Itse olen pitkällä sairaslomalla selvän fyysisen syyn takia, ja siitäkin huono omatunto, mutta pahinta tuolla työssäni oli täydellinen vähättely ja lainvastainenkin toiminta, jolla oli varmasti osuutta fyysiseenkin sairastumiseeni, mutta pakko myöntää, miten helpottunut olen, kun ei enää sinne tarvitse päähän potkittavaksi mennä, vaikka nyt sitten on tosi paha fyysinen vaiva, josta sairaslomalle jouduin.
Itsekään en uskalla irtisanoutua, siinä olisi minullakin lainoja, joita en kohta voisi hoitaa.
Mutta käy vain lääkärillä vielä, ja kerro tilanteesi - et selvästikään laiskuuttasi sinne hakeudu!
Näytä vaikka tänne lähettämäsi teksti hänelle, tai ota mukaan se muistilapuksi.

Käyttäjä sofia73 kirjoittanut 08.12.2013 klo 22:06

Hei Linda73!

Luin juuri äsken viestisi - minäkin olen muuten uusi täällä! Pyysit jotakin neuvoa tilanteeseesi. Ensimmäisiä ajatuksia on, että tarvitset varmasti lepoa, niinkuin itse sanoitkin, ettet jaksa nyt töissä. Kannattaisi varmaan hakea sairaslomaa. Ja raha-asioista käydä keskustelemassa vaikka sosiaalityöntekijällä tai kirkon diakoniatyössä.

Hyvä, että kirjoitit tänne! Lähde vain rohkeasti hakemaan apua, kyllä asiat yleensä selviävät jollakin aikavälillä! Tarvitset nyt lepoa ja hengähdystaukoa!

Kaikkea Hyvää Sinulle!

sofia 73

Käyttäjä Mimmu75 kirjoittanut 09.12.2013 klo 17:44

Moikka Linda73!
Olen edellisten kanssa samaa mieltä, ei muuta ku saikkua hakemaan ja laitat ensin itsesi kuntoon ja sitten voit ajatella asioita uusin silmin. Mulle tulee fiilis, jotta pakenet tunteita muuttamalla. Itse olen tehnyt niin ja hankkiuduin tilanteeseen, josta kuitenkin olen selvinnyt. Niin sinäkin voit selvitä ja selviätkin, kyllä asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella :-). Ammattiapukaan ei olisi pahitteeksi: pääsisit purkamaan ajatuksiasi. Toki ystävätkin voivat sua asiassa auttaa.
Tsemppiä! 🙂

Käyttäjä linda73 kirjoittanut 10.12.2013 klo 08:58

Kiitos suuresti vastauksistanne 🙂

Olen koittanut jo aikaisemmin hakea apua työttömänä ollessani taloudelliseen tilanteeseen sosiaalitoimistosta ja seurakunnasta. Mutta apua ei ole tullut.

Johtuu varmaan siitä, että olen aina yrittänyt järjestellä asioita ja se vain katsotaan, että pärjäänhän minä.
Tässä yhteiskunnassa avun saanti on ikävä kyllä hyvin eriarvoista.

Olen selvitellyt asioita ja en pysty irtisanoutumaan työstäni vasta kun ensi vuoden puolella. Sairauspäiväraha lasketaan verovuoden mukaan ja taloudellisesti kannattavampaa jäädä vasta ensi vuoden puolella.
En ole aikaisemmin ollut mitenkään "taktikoiva" ihminen, mutta nyt on pakko miettiä tarkkaan, koska entisistä kokemuksista tiedän, että taloudellista apua en tule mistään samaan.

Nykyinen työsuhteeni ei ole vakituinen, eli päätöksen irtisanoutumisesta olen jo tehnyt. En halua pilata loppujakaan terveydestäni sairaassa työyhteisössä.
Minun on vaan jaksettava jotenkin ensi vuoden puolelle, vaikka se tuntuukin tällä hetkellä ylivoimaiselle.

En myöskään pysty jäämään asumaan nykyiseen asuntooni työttömänä, koska vuokra on jo nyt liian kova.
Minun on nyt vaan saatava itseni kuntoon, mutta työttömänä ja rahattoman se ei ole myöskään mitenkään helppoa. Voi kun jaksaisi uskoa, että joku kaunis päivä asiat ratkeavat. Tällä hetkellä se tuntuu mahdottomalta ajatukselta.

Tsemppiä teille Ihanille ihmiselle, jotka vastasivat minulle. Hetkeksi edes tuli hyvä mieli 🙂🌻