kun ei jaksa ja pysty
Onko teille neuvottu miten pitäisi mennä sinne ja tänne sekä harrastamaan sitä ja tätä? Ei se mitään auta kun ei jaksa tehdä mitään, ulosmeneminenkin on joskus vaikeaa ja kotona ei edes jaksa juuri mitään. Hyvänä päivänä voisi jotain tehdäkin ja yleensä suunnittelee kaikkea. Seuraavana päivänä on niin maassa että kaikki taas jää.
Mielestäni olisi hyvä olla paikka jonne voi mennä kun jaksaa. Siellä voisi vain olla tai sitten osallistua jos jaksaa. Ahdistaa kun yritetään työntää johonkin harrastamaan jotain mikä ei kiinnosta.
Moi!
Mulla on ihan sama ongelma että oon ihan helvetin väsynyt koko ajan. Hyvä kun jaksaa aamulla sängystä nousta.
Tekis mieli maata koko ajan, mutta silloin rupee vaan enemmän ahdistaan.
Oon aika kuitti. En voi oikeen kavereille kertoa tilanteestani ja hoitajaa näen aika harvoin.
Tää on ainut foorumi missä voin kunnolla valittaa.
On vaan niin saatanan rankkaa tää elämä, kun pitää esittää koko ajan että kaikki on hyvin...
Joo, jotain tuollaista tarkoitin. Mullakin on psykiatrinen hoitaja jota näen silloin tällöin ja ei sitä oikeasti taida kiinnostaa, kunhan tekee työtä. Hyvin on auttanut lääkäri ynnä muissa jutuissa kun lääkäritkin on välillä yksiä...
Oon oikeastaan koko elämäni yrittänyt näytellä että olen normaali mutta en jaksa enää. Ei siitä mitään hyötyä ole ollut muutenkaan kun kaikki tuntuu sen aistivan muutenkin että olen erilainen. Pääkopassa vikaa niin on, ei normaali tiedä minkälaista tämä on. Todella tekisi mieli välillä vaan olla mutta tiedän miten siinä käy jos sen teen. Pakko pakottaa itsensä ulos kerran päivässä.
Ei minnekään ryhmiin voi mennä kun en oikein ymmärrä noita sosiaalisia taitoja sun muuta. Siellä sitten pitäisi harrastaa jotain muiden kanssa ja näytellä niin happy, happy.
Välillä tekisi vain huutaa ja joskus huudankin. Auto on hyvä kun pistää rockin täysille ja huutaa, laulaa, juttelee itsekseen samalla kun ajaa moottoritiellä niin kukaan ei kuule eikä huomaa että täältä tulee...hullu.
Yksin joutuu olemaan ja haluaisi jotain seuraa elämäänsä mutta toivotonta se on. Kukaan ei siedä ja se pitää vaan hyväksyä. Eläinten kanssa olen hyvä ja jotenkin niitä tajuaa ja ne tuntuu jollain tasolla tajuavan mua. Tekisi mieli mennä jonnekin eläntaloon auttelemaan tai jotain mutta kun ei voi sopia mitään varmaa kun jos sitten ei jaksakaan.
Pyh, nyt tuli taas valitettua liikaa, sori. Menee aina valittamiseksi ja sitten ei kukaan jaksa lukea kun täällä muillakin on ongelmia vaikka muille jakaa. Hyvää se tietysti tekee kun ei ole ketään kelle valittaisi.