Oon rikki ja niin uupunut että en halua herätä enää aamulla jos vaan pystyisin nukahtamaan. Mun puolison mielenterveys romahti kolme viikkoa sitten. Hän on katoillut, puhunut itsemurhasta, väittänyt että minä yritän vahingoittaa häntä. Kolme viikkoa oon yötä päivää pelännyt mitä seuraavaksi tapahtuu. Oon etsinyt ympäri kaupunkia peläten että löydän hänet liian myöhään. Oon antanut tilaa ja kuunnellut itkua, raivoa ja huutoa. Vuorotellen syytöksiä, avun pyyntöjä ja rakkauden tunnustuksia. Oon kuunnellut kaiken koska näin että rakas ihminen on huonossa kunnossa. Mä oon katsellut kuinka mun rakastama ihminen katosi pala palalta ja muuttui joksikin vieraaksi. Sitten mielipuolisuus alkoi hellittää ja jäljellä oli masentunut mies. Masentunut mies joka haluaa erota koska koki etten auttanut ja tukenut häntä. Hän ei missään vaiheessa suostunut hakemaan apua, eikä suostu vieläkään. Itse oon soitellut niin moneen paikkaan ja kulkenut luukulta luukulle saadakseni itselleni apua. Koska mä menin rikki. Mä menin niin rikki että mä en pysty enää mihinkään. En pysty edes hengittämään. Apua ei ole missään.
Sinun täytyy olla kirjautuneena, että voit vastata tähän aiheeseen.