Kuka vielä unelmoi?
Unelmointi on kuulemma terveellistä, varsinkin jos on alakuloinen.
Ennen unelmoin esim. että joku komea mies tulee ja pelastaa, sitten ihastuu minuun ja meistä tulee pari. Sen jälkeen unelmoin kaikesta ihanasta mitä tekisimme yhdessä.
Sitten unelmointi muuttui: komea mies tulee ja pelastaa jonkun muun, minä voin vaikka kuolla. Kukaan ei huomaa minua.
Jonkun ajan kuluttu alkoivat unelmoinnit ahdistaa niin paljon, että lopetin ne kokonaan. Siitä on vuosia. Välillä yritän, mutta ei onnistu.
Miksi mielikuvituskaan ei suo hyviä asioita? Eiväthän ne ole totta!
Sinun täytyy olla kirjautuneena, että voit vastata tähän aiheeseen.