Kuka vielä unelmoi?

Kuka vielä unelmoi?

Käyttäjä Jaksaako? aloittanut aikaan 01.12.2013 klo 12:52 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Jaksaako? kirjoittanut 01.12.2013 klo 12:52

Unelmointi on kuulemma terveellistä, varsinkin jos on alakuloinen.

Ennen unelmoin esim. että joku komea mies tulee ja pelastaa, sitten ihastuu minuun ja meistä tulee pari. Sen jälkeen unelmoin kaikesta ihanasta mitä tekisimme yhdessä.

Sitten unelmointi muuttui: komea mies tulee ja pelastaa jonkun muun, minä voin vaikka kuolla. Kukaan ei huomaa minua.

Jonkun ajan kuluttu alkoivat unelmoinnit ahdistaa niin paljon, että lopetin ne kokonaan. Siitä on vuosia. Välillä yritän, mutta ei onnistu.

Miksi mielikuvituskaan ei suo hyviä asioita? Eiväthän ne ole totta!

Käyttäjä kirjoittanut 01.12.2013 klo 15:25

Mie unelmoin ja paljon. Mutta en nyt noin suuria unelmoi, että tulisi komea mies ja hakisi.
Pitää unelmoida sellaisesta mikä voi olla joskus totta. Esim mie unelmoin Grönlandin halki hiihtämisestä.

Jos väsyttää, niin unelmoi ihan pieniä. Kaakaosta ja lätyistä vaikka.

Käyttäjä Unreal kirjoittanut 01.12.2013 klo 16:59

Minä unelmoin siitä et voisin vaihtaa puusepän työn kuvataiteilijan työhön.. tosin pikku askelten mukaan mä olen jo mennyt kohti unelmaani.. Tällä hetkellä työ vain haittaa harrastusta no onneks työ sopparia on jäljellä enää tää kuukaus saa nähä teenkö enää jatko sopimusta kerrankin mulla on jotain positiivista asiaa

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 01.12.2013 klo 17:05

Minun unelma täyttyi 2010 kun komea mies tuli ja "pelasti" minut ja on pysynyt "menossa mukana" näihin päiviin saakka. Vieläkin on yhtä ihana ja komea😍

Unelmoin minä silti. Sen mitä jaksan. Että olisin terve, sekä henkisesti, että fyysisesti ja saisin ulkonäköni hieman paremmaksi, kun se on rupsahtanut parin vuoden aikana.

Unelmoin samanlaisesta elämästä, kuin se ennen oli. en tiedä onko sellainen mahdotonta..mutta ainahan saa unelmoida.

Käyttäjä SateenkaariTuuli kirjoittanut 01.12.2013 klo 18:26

Täällä yksi unelmoija... Kolmisen vuosikymmentä kun on maapalloa tallustanut masennuksien ja psykoosien kanssa niin on todella pienistä asioista kiitollinen. Kaikella sairastelemisella on ollut ja on tarkoitus. Keho on todella viisas, sitä pitää oppia kuuntelemaan. Olen kiitollinen niin terveydestä kuin sairaudestakin.

Kehoni on temppelini 🙂

Käyttäjä erakoksiko kirjoittanut 01.12.2013 klo 18:48

Unelmoin tasapainoisesta tulevaisuudesta; kumppanista(kyllä!yllätys yllätys)
ja kaikenlaisesta harmoniasta elämässä. Työelämästä, säännöällisemmästä tilistä. Mummoudesta.
Lenkkeilyistä hyvän kaverin kanssa(NA:lle terkut!).
😉 🙂👍 🙂🌻