Minunkin poikani on juuri samalla tavalla tehnyt. Enkä tiennyt miten auttaa, yritin soittaa vaikka minne että jokin taho olisi mennyt ja auttanut kun en saanut järkeä puhuttua, eikä hän minua olis edes uskonut. Jokapaikassa sanottiin, ettei täysi-ikäistä voi pakottaa yhtään mihinkään, jos ei hän ole vaaraksi itselle tai muille.
Voit arvata kuinka olen huolta kantanut ja itkut itkenyt.
Poikani ei ole rikollinen, ei huumeiden käyttäjä eikä muutenkaan sortunut muuhun kuin tuohon passiiviseen käytökseen, ettei lähtenyt kouluun, ei työkkäriin eikä mihinkään muuhunkaan.
Vuosia meni ja sitten oli pakko hänenkin tehdä jotain. Joten nyt on työtön työnhakija ja yrittää saada otetta johonkin.
En tänäkään päivänä ymmärrä mikä meni vikaan että hän niin kovasti kapinoi jotain vastaan.
Uskon että kaikki vielä järjestyy, kunhan pysyttelen pois neuvomasta, kun siitä ei taida olla muuta kuin haittaa.

Jos jollain samanalaisia kokemuksia niin auttakaa jos on jotain mitä voin tehdä.

Minulle kävi näin kerran. Syynä oli masennus. Olin masentunut mm työttömäksi joutumisesta enkä halunnut mennä TE-toimistoon. Yritin tehdä ilmoituksen internetin kautta mikä epäonnistui enkä jaksanut alkaa selvitellä sitä.
Vaikka syy sinun poikasi tapauksessa on eri, niin voisit yrittää samaa lääkettä kuin mitä jonkun olisi pitänyt tehdä minun kanssa: tehdä se yhdessä.
Kynnys internetin käyttöön on matalin joten jos pojallasi on pankkitunnukset niin siitä kannattaa lähteä liikkeelle: kysy jos hän antaa tunnukset sinulle tai jos voitte tehdä hakemuksen yhdessä. Toisen tunnusten käyttäminen on lain mukaan rikos, joten jotta en kehottaisi sinua rikoksen tekemiseen, niin lisätään tähän vielä teksti että pyydä häntä painamaan enteriä oleellisissa kohdissa.
TE-keskus ei jostain syystä kelpuuta yhtä hakemusta vaan pitää tehdä kaksi tai jotain muuta yhtä tyhmää, joten viikon päästä katso tunnuksilla mikä on tulos.
Jos internetin kautta ei onnistu, niin kysy voitko soittaa heille. Jos poikasi tulee sen verran puhelimeen että ilmoittaa virkailijalle että voit toimia hänen edustajana puhelinkeskustelun ajan, niin se voisi toimia myös.
Eli suositukseni on että mieti miten pystyt tekemään aidan niin matalaksi kuin sen voi tehdä hänelle niin että hänen tarvitsee itse tehdä mahdollisimman vähän. Ja tietysti sinun pitää pystyä tekemään tämä niin että hän hyväksyy asian, eli älä kommentoi mitään negatiivista hänen suuntaan. Auta häntä vain. Jos kerrot sen että näin sinua oli neuvottu tekemään netissä, niin siitä voi olla joko apua tai haittaa. Käytä sitä jos luulet että se voisi auttaa.

Mitäs jos laittaisit poikasi asumaan omilleen? Eiköhän tule vauhtia ja asiat hoidettua. Hyvin erikoista, että äiti huolehtii jopa siitä, että poika ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi. Mitäpä sitä mitään tekemään, jos kaikki tulee eteen tekemättäkin tai sitten toiset tekee ne asiat.

Olen nyt täysin eri kannalla kuin aikaisemmat kirjoittajat.

Jos poikasi ei halua töihin, armeijaan tai kouluun, niin miksi hänen pitäisi? Kuten sanottua, ei aikuista ihmistä voi pakottaa mihinkään. Jos pojallasi muuten asiat ovat hyvin, tai jos hän vain on sen luontoinen, että viihtyy paremmin itsekseen kuin yhteiskunnan hoivassa, niin miksi puuttua asiaan? Tietty, jos hän pitää majaa kotonaan, niin ainahan voit komentaa hänet asumaan omilleen, mutta sen enempää hänen elämäänsä lienee turha puuttua.
Kannattaa tietysti yrittää selvittää miksi poikasi ei halua tehdä elämällään mitään sellaista, mitä sinä haluaisit hänen tekevän. Jos syy on sellainen, johon voi saada apua (esim. ei tiedä mitä tekisi, ei uskalla, ei jaksa hoitaa asioita yksin), niin tarjoa apua, mutta jos syy on muunlainen (ei vain halua tehdä kuten "pitäisi"), niin anna olla ja elää kuten itse kokee parhaakseen. Mutta asioiden selvittäminen ja tilanteessa kuin tilanteessa tukeminen on kuitenkin tärkeintä. Kaikkia ei ole tehty elämään kuten yhteiskunnan normit vaativat, eikä siinä pitäisi olla mitään pahaa.

Niin siis poikani asuu omillaan, asunut jo puoli vuotta. Annan hänen elää omaa elämäänsä, mutta olen huolissani lähinnä siitä että vuokra tulee maksettua ja muut laskut.
Minulle on käynyt selväksi kyllä että hän haluaa olla omassa rauhassa omassa asunnossaan että sen puoleen en puutu hänen tekemisiinsä esim. siivoamiseen yms.
Nyt hän on ollut tuon reilut puoli vuotta myös raittiina ja eikä ole polttanut tupakkaakaan että senkin puolesta kaikki on kunnossa.
Mutta kai se on annettava oppia kantapään kautta tämä elämä.

Minäkin olisin mielelläni lukenut täältä sellaisen nuoren oman tarinan kun ei "huvita" tai ei kykene huolehtimaan asioista joista tässä yhteiskunnassa on vain pakko huolehtia. Ei kukaan voi elää ilman rahaa ja rahaa ei tule jos kieltäytyy alkamasta mihinkään, edes työhön johon ei tarvita koulutusta.
Joten onko vanhempien sitten pakko vain elättää, jos ei suostu edes lääkäriin ja hakemaan sitä kautta vaikka eläkettä tms. Tai en tiedä, saako sitä yhtään mistään mitään rahaa, jos ei ole diagnoosia ja siten oikeutettu sairaseläkkeeseen?

No nyt on onneksi poikani saanut ajan aktivointikeskusteluun, jossa on työkkärin ja sosiaalitoimiston ihmiset. Ja toivottavasti näin saa asiansa kuntoon.
Tuosta eläkkeen hakemisesta tiedän sen verran että pitää olla kyllä hyvät lääkärinlausunnot että pääsee nuorena eläkkeelle. Mutta aika monia tiedän jotka ovat eläkkeellä mielenterveysongelmien takia ja myös ruumiillisen vammautumisen takia. Pojallani ei tietääkseni ole minkäänlaista mielenterveysongelmaa. Lähinnä hänen ongelmansa ovat aiheutuneet alkoholinkäytöstä, mutta nyt hän on senkin käytön lopettanut.
En todellakaan tiedä kuinka käy nuoren joka ei osaa tai halua hoitaa asioitaan. Ja pahempi asia jos eivät vanhemmatkaan halua auttaa. Koska tässä yhteiskunnassa ei pysty elämään ilman minkäänlaista rahaa. Sosiaalitoimisto auttaa kyllä tiettyyn pisteeseen, mutta ei ikuisesti sieltäkään rahaa heru.