Kuinka turhauttavaa
Kuinka turhauttavaa
Mietin tässä mitä kirjoittaisin,
laulunko vai runonko pienen?
Valtavaa ahdistustani kun purkamaan alan,
niin mihin tungen tämän tuskan salan?
Äidin huuto, ahdistus ja tuska painaa,
pian olen tämän kuorman alla vainaa.
Tuntuu kuin elämä olisi upottava suo,
uutta tuskaa se yhä uudelleen luo.
Välillä luulee ylös nousevansa,
mutta se onkin jokin kavala ansa;
takaisin sitä vaan tipahtaa
ja turha nouseminen on aloitettava uudestaan.
Kuinka turhauttavaa!
Tällaisen tuotoksen sain eilisiltana aikaiseksi. 😳 Alkuperäinen versio on kirjoitettuna päiväkirjaan peilikirjoituksella, kun en oikeen luota siihen, etteivät vanhempani voisi uteliaisuudesta päiväkirjaani vilkaista. Kuitenkin peilikirjoituksen lukeminen ei käy heiltä näppärästi, joten jos he haluavat tuon sieltä lukea täytyy heillä olla joku hirveä tarve lukea minun päiväkirjaani. 😐 Joka tapauksessa halusin jakaa tuon runon teidän kanssanne.
Hiirulainen