Mariiika02 kirjoitti 19.12.2017 20:54

Olen totaalisen lopussa,kaikki romahtanut viikossa. Pitkäaikainen haave romuttui eilen lopullisesti ja läheinen on sairaalassa, huonossa kunnossa. Ydinperheestä ei ole mitään apua. Joulu tulee kovaa vauhtia ja muille läheisille on vain ns.tunkio kenen päälle puretaan kaikki huolet juuri sairaalassa olevasta..eikä muisteta edes kysyä miten minä voin? Olen heille sanonut,etten jaksa enää. Mutta sanomisillani ei ole mitään merkitystä. Ensimmäinen joulunikin ilmeisesti yksin surussa ja se pelottaa,mutta tuntuu paremmalta,kuin tuntea olon räjähdysalttiiksi ja vain itkuiseksi muiden seurassa. 😞

Hei Mariiika02!
Sinulla vaikuttaa tapahtuneen todella ikäviä asioita lyhyessä ajassa. Mitä sinulle nyt kuuluu? Toivottavasti joulusi ei kulunut yksin surussa... monet saattavat unohtaa usein läheisen jaksamisen ja keskitytään vain itse sairastuneeseen. Ei ole tehtäväsi kannatella kaikkia huolia ja varsinkin kun koet että et jaksa siihen.
Voimia sinulle!

Hei Perhostyttö!

Kiitos kirjoituksestasi.

Kyllä täällä hengissä ollaan, erittäin helpottuneena arjen alkamisesta. Asiat vieläkään juuri ole paremmin läheisen sairastelun osalta (sairaalassa edelleen), valitettavasti. 😞 Mutta päivä kerrallaan ja koittaen saada omia asioita rullaamaan etusijalla. Vaikeaa on, kun läheiset jatkavat paineiden kasaamista. Kyllä voi ihminen itsensä pieneksi tuntea, kun ei edes omaa sanaa "kuulla", vaikka ääneen sanoo. Haluan silti uskoa hyvään ja parempaan tulevaan, kaipa se joskus koittaa.

Mukavaa alkanutta vuotta sinulle! 🙂