Krooninen masennus.

Krooninen masennus.

Käyttäjä bullero aloittanut aikaan 30.01.2015 klo 19:42 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä bullero kirjoittanut 30.01.2015 klo 19:42

Hei kaikille ūüôā

Olen sairastanut vaikeaa masennusta tietoisesti vuodesta 2000 alkaen.
Monenmoisia lääkityksiä kokeiltu, Seronil on se johon päädyttiin ja joka on vaihtelevasti myös auttanut.

Asumme mieheni kanssa kahden, persoonallinen koiruli seuranamme, rintamamiestalossa, lapset ovat jo oman elämänpolkunsa kulkijoita.

Muuten kaikki on mallillaan, mutta nyt vuoden päivät on jo voimat loppuneet, ja unettomuus riesana, kaikki kotityöt jäävät tekemättä, ruoka on einestä tai kahvia ja leipää, kaupassakäynti hankalaa, peseytyminen ei kuule päivärutiineihin.

Tuntuu vaan yksinkertaisesti siltä ettei jaksa mitään, puoliltapäivin kömmin ylös sängystä, turvaverkostoa ei ole.

Miten te muut olette saaneet hoidettua arkielämäänne masennuksen kourissa ?

Käyttäjä bullero kirjoittanut 30.01.2015 klo 20:50

ai niin, olen sairastunut lääkärini mukaan siksi, koska liian lyhyellä aikavälillä tapahtui liian paljon henkisiä voimavaroja kuluttavia onnettomuuksia ja sairastumisia perheessämme.

Pieniä varmasti ovat murheeni, mutta jaksaminen ei vaan luonnistu missään asiassa.

Käyttäjä olkinainen kirjoittanut 31.01.2015 klo 08:01

Ensinn√§kin, bullero, murheesi ja surusi eiv√§t ole sen pienempi√§ tai v√§h√§p√§t√∂isempi√§ kuin kenenk√§√§n muunkaan! Muista se, ja lopeta pyyt√§m√§st√§ anteeksi! Kukaan ei ole toista arvokkaampi tai parempi. Ihan samalla viivalla ollaan joka ikinen,niin piispat ja kuninkaat kuin k√∂yhimm√§t kerj√§la√Įset.
Sanot että Seronista on ollut jonkin verran apua? Millä annostuksella sitä otat? Jos varaa vielä on nostaa, neuvottele lääkärisi kanssa annoksen nostamisesta, tarpeen tullen viikon-parin välein aina suurimpaan asti jos tarvetta on. Sitä paitsi SSR-lääkkeissä löytyy muitakin merkkejä kuin Seronil. Voisi harkita jos isompi annos ei anna hoitovastetta.
Annosta nostaessa pitää muistaa, että mahd. alussa olleet sivuoireet palaa hetkesi mutta heikompina ja menee nopeasti ohi.Sitä ei pidä pelästyä.
Terapia olisi ehdottoman hyvä. Käytkö terapiassa? Myös tämän foorumin kaltainen (tai muu) vertaistuki on kullan arvoista. Pääsee puhumaan/kirjoittelemaan ajatuksiaan ja jakamaan pahaa ja hyvääkin!! oloa sellaisten kanssa,jotka itse taistelevat.
Voimis sinulle kovasti!ūüôāūüĎć

Käyttäjä arka kirjoittanut 31.01.2015 klo 10:49

Hei !
Minullakin on vakava masennus ja olen joutumassa eläkkeelle sen takia Minustakin on raskasta jopa pukeutuapäivävaatteisiin. Teen sen kyllä kun on tuo tytär minkä vuoksi pitää jaksaa ja tietysti myös rakas mieheni Minulla on voimakkaita itsemurha-ajatuksia mutta olen toisaalta luvannutmiehelleni etten jätä häntä yksin. Ja onhan tietysti tytärtäkin ajateltava tässä asiassa. Minun on vaikea keksiä tekemistä, olisiko sinulla antaa vinkkejä mitä voisi tehdä Sehän on ihanaa että teillä on koira, siitä on varmasti paljon iloa. Olen miettinyt vapaaehtoistyötä, en ole vaan jaksanut mennä kursseille. Jeesuksen tukemana yritän elää päivän kerrallaan.

Käyttäjä bullero kirjoittanut 31.01.2015 klo 17:45

Kiitos ajatuksistanne <3

Terapiasta sen verran, että kuulun siihen ryhmään jolla ei tule hoitovastetta siitä, päinvastoin, ahdistun enemmän. Kävin vuoden terapiassa ja sain sen jälkeen lääkityksen 1-4 tab/ pv, Seronil 20mg.

Minulle sanottiin, että voin uusia reseptin terveyskeskuksessa, en tarvitse enää muuta hoitoa.
Kävin tutustumassa toimintakeskuksiin, mutta ne eivät ole minua varten.

Aamusella nousen ylös 11.30 - 12.00.
Meillä on englannin bulldoggi, Konna kutsumanimeltään, ei tykkää lenkkeillä ja kun asutaan ihan metsän laidalla, niin siellä pikkusen tallustellaan pari kertaa päivässä.

Päivät kuluvat sanaristikoiden parissa, tietokoneen äärellä ja joskus tv:tä katsellen, jos on hyviä aikoja, luen mielelläni, tosin lukemista hankaloittaa se, että melkein aina pitää aloittaa kirja alusta uudestaan, kun tuo muisti ei oikein toimi.

Olen sairaseläkkeellä masennuksesta johtuen, työurani olen tehnyt rahoitusmaailmassa.

Meillä on kolmekerroksinen talo, kohtalaisen kokoinen tontti, joten puuhaa kyllä riittää, tehdään sen mukaan miten jaksetaan, nyt onneksi on tullut niin vähän lunta, että kovin usein ei ole tarvinut raahautua ulos.

Rakastan joulua, joten meillä on aina koti koristeltuna runsain mitoin, nyt en ole vielä jaksanut korjata koristeita pois, niitä on useampi pahvilaatikollinen.

Usein olen kuullut sanottavan, että aikuinen ihminen, ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy, no aivan varmasti niin tekisin jos se olisi mahdollista, omasta vapaasta tahdostani en ole sairastunut.

Välillä oikein meinaa otsalohkosta ottaa kun lukee otsikoista: se ja se kärsi masennuksesta, mutta viikon kuluttua se oli ohi kun vaan jaksoi käydä kuntosalilla.

Silloin kun jaksan, teen tiffanytöitä, kransseja, kukka-asetelmia, vaihdan huonekalujen paikkoja kotona, mutta nykään tosi harvoin.

En muuta neuvoa osaa tuohon tekemiseen antaa kuin, että se mikä tuo hyvää mieltä, eikä ahdista, sitä kokeile; mutta muista, että voimavarat ovat rajalliset, ei me jakseta kovin paljon puuhata kerralla.

Parempaa vointia ja lempeää lauantai-iltaa kaikille

ūüėćūüėć

Käyttäjä avuton3 kirjoittanut 01.02.2015 klo 00:15

Mulla masennus alkaa aina niin että joudun tekemään liikaa asioita.. tuntuu että revitään joka suuntaan ja sitten väsähtää. Hankala puhua kenellekkään asiaa kokemattomalle.. yleistä on tuo että kehotetaan kuntoileen ym. Ja sitä asiaa vähätellään. Seronil on yksi lääkkeistäni.. vaikutuksesta en ole varma. Pahinta on häpeä.. hävettää olla tälläinen. Asia johtaa alkoholin käyttöön rankasti jota taas paheksutaan.. olen vain masentunut pelle.

Käyttäjä Desper kirjoittanut 01.02.2015 klo 01:03

Joka aamu herään itkuun, olen pettynyt kun täytyy herätä, ei ole mitään halua nousta sängystä eikä syödä. En jaksa elää yksin. Ruokaa en yleensä jaksa laittaa, joskus syön eineksiä, toisinaan käyn syömässä jossain. Kämppää en jaksa siivota, kaikki lojuu levällään enkä voi siksi kutsua ketään kotiin. Mitkään entiset harrastukset eivät kiinnosta eikä mikään tuota iloa. Yritän väkisin vääntäytyä ihmisten ilmoille, vaikka en jaksaisi. Tekohengityksenä kuuntelen musiikkia ja yritän lukea kirjoja - sitäkään en jaksanut vuosiin. Terveenä kävin konserteissa, mutta lopetin, kun en pystynyt olemaan siellä itkemättä, nyt olen taas alkanut käydä. Nämä konstit tuovat joskus hetkeksi entisen, normaalin olon, mutta sitten taas vajoan. Vaikeaa masennusta on kestänyt n. 8 vuotta, saman verran kuin toista sairauttani. Kaikki masennuslääketyypit on kokeiltu, terapiassa olen käynyt vuosia ja siihen menee suuri osa eläkkeestäni, se on viimeinen oljenkorteni. Tuntuu, että en jaksa enää taistella.

bullero kirjoitti 30.1.2015 19:42
Miten te muut olette saaneet hoidettua arkielämäänne masennuksen kourissa ?

Käyttäjä bullero kirjoittanut 05.02.2015 klo 11:48

en oikein ole mik√§√§n tekniikan kanssa sinut, joten taidan v√§h√§n kirjoitella mihin kohtaan sattuu n√§it√§ viestej√§ ūüėÄ

älkää toki hermostuko siihen jos on väärässä paikassa.

Sain eilen lähetteen psykiatrille, lääkehoidon tarkistusta varten, toivon kovin, että löytyisi sopiva lääkitys, joka taas nostaisi minut takaisin .

Nukkumiseen käytän opamoxia siihen asti kun aika lääkärille tulee.

Jaksamisia kaikille ūüėć

Käyttäjä bullero kirjoittanut 13.03.2015 klo 12:09

Hei kaikille ūüôā

Olen saanut uuden lääkityksen krooniseen masennukseeni ja se tuntuu tehoavan hyvin, ilman ikäviä sivuvaikutuksia .

Lääkärini määräsi minulle: Voxra 150mg kerran päivässä ja Seronil 20mg 2 tablettia kerran päivässä, pillerit otetaan heti aamusta, aina samaan aikaan.

Olen tosi onnellinen , että oloni on parantunut ja olen saanut jo osan toimintakykyäni takaisin, vaikka olen ollut tällä lääkityksellä vasta kaksi viikkoa.

Parempaa vointia teille kaikille ūüôā