Ajattelin tänne tulla purkamaan tuntojani. Avainsanat oikeastaan ovat avioero, työttömyys, yksinäisyys, peliongelmasta johtuva luottotiedottomuus ja köyhyys. Elikkäs olen hiljattain eronnut koko aikuisiän kestäneestä liitosta ja olin tässä se jätetty osapuoli. Ero tuli loppujen lopuksi täytenä yllätyksenä. En kuitenkaan sen enempää tässä tuosta erosta paasaa…

Pahinta erossa oli ehkä kuitenkin se, että menetin viimeisenkin ystäväni tai ainoan paremminkin ☹️ En ole koskaan onnistunut luomaan ystävyyssuhteita työpaikan ulkopuolelta. Olen aina ollut hyvin joukossa mukana ja tullut juttuun monien kanssa, joten en sinänsä ole yksinäinen susi. Mutta kun ei niin ei. Kaikenlisäksi olen tällä hetkellä työtön joten ainoat sanat mitä arkisin sanon on tervehdys, kiittäminen ja lopputervehdys lähinnä kauppojen kassoille. ”Parhaiten” kaveritilannettani kuvaa se, että minulla on Facebookissa kokonaiset 2 kaveria ja hekin ovat sukulaisiani.
Tunnetilat vaihtelevat päivästä toiseen. Parin hyvän päivän jälkeen tulee se itkupäivä, jona pohdin miten ihmeessä elämäni on päätynyt tähän pisteeseen 😞 Viikonloput ovat niitä pahimpia.

Köyhyys ei sinänsä häiritse minua tällä hetkellä, ainoastaan riittävän ravinnon saanti hieman huolestuttaa. Pelaaminenkaan ei tällä hetkellä herätä suuria tuntoja ja toivon senkin olevan taaksejäänyttä elämää. Pahin on tuo luottotietojen menetys, koska en halua jäädä nykyiselle paikkakunnalle (muutin tänne vuosi sitten vaimoni työn perässä) niin asunnon saanti tulee olemaan todella vaikeaa sieltä mistä työpaikan tulen ehkä saamaan. Koulutuksen puutteesta johtuen joudun hakemaan töitä johon on varmasti satoja hakijoita, joten tuo työpaikan saantikin on lähinnä onnenkauppaa. Haluaisin nuo ulosottovelat saada kuitattua parin vuoden työssäololla jonka jälkeen hakeutisin hoitoalalle, olen luonteeltani auttavainen ihminen ja haluaisin tuoda muille piristystä päivään (haave 1)…

Tunnen itseni arvottomaksi luuseriksi tällä hetkellä ja tiedän, että sitä monen silmissä myös olen. Köyhä, kouluttamaton ja yksinäinen ei mikään todellinen valttikortti ole missään. Lisäksi ulkonäössäni on eräs piirre joka monen mielestä on ”no thank you”, joten hiljaiseksi vetää *huokaus*. Haaveilen kuitenkin rakastavasta kumppanista ja lapsista (haave 2 & 3)… En tiedä tulenko noita koskaan saamaan vaikka nuori vielä olenkin, mutta tällä hetkellä tuntuu vain niin saavuttamattomalta unelmalta.

Lopuksi toivon kaikille ongelmien kanssa painiville hyvää kevättä ja parempaa huomista. Pakko vain luottaa siihen, että hyville ihmisille sattuu joskus myös hyviäkin asioita. Olen hyvä ihminen, joka on tehnyt ei vääriä mutta huonoja valintoja elämän varrella. Katsotaan toteutuuko haaveni vielä joskus… 🙂