Kouluttautua vaiko eikö
Tämä on asia mitä olen pyöritellyt mielessäni jo vuosia. Pitäisi opiskella. mutta mitä? Onko oenää järkeä?
Olenko heittänyt kallisarvoista aikaa vain hukkaan?
Olen siis 34 vuotias, kolmen lapsen äiti. Olen ammattiin aikoinani valmistunut alalta mikä ei työllistä.
Olen tehnyt ”paskaduunia” viimeiset seitsemän vuotta, samaa työtä en missään nimessä halua tehdä lopun elämääni.
Perhe-elämä on ollut haastavaa ja olen sairastunuut masennukseen tässä kaiken keskellä, tästä syystä en ole hoitanut kunnnolla työtäni.
Pienen esittelyn jälkeen itse pohdintaan. Haluaisin siis opiskella. Yliopisto opinnot on kummitellut pääkopassa jo vuosia, asian eteen en vaan ole tehnyt mitään.
Nyt ahdistaakin ajatus, että onko liian myöhäostä lähteä, olenko aivan liian vanha, mitä jos en edes pääse opiskelemaan…
Kannattaako edes yrittää?
Ja jos en yritä, mitäs sitten?
Nykyistä työtä en halua tehdä. Periaatteessa työpaikassani on mahdollista edetä, mutta olenkohan pilannut jo nämä mahdollisuudet kun en ole hoitanut tällä hetkellä työtäni moitteettomasti.
Vaihtoehtona on toki hakea muutakin työtä, mutta se on ihan samaa itselle merkityksetöntä puuhastelua josta saa vaan sen rahan millä jotenkuten itsensä ja perheensä elättää.
Ja jotta en riittävästi olisi asioitani sotkenut, ei tietenkään raha-asiatkaan mallillaan ole. Luottotiedot menny, velkajärjestelyyn pitäisi päästä, mutta jos nyt opiskelemaan lähtisin niin eihän sekään onnistuisi. Ja mistäpä rahaa millä elättää perhe.
Ahdistaa vaan niin paljon tämä, että tuntuu kuin vanne puristaisi sisäelimiä.
Moi Merida!
Olen opintopohdiskelujen kanssa ihan samassa jamassa, mutta olen vielä vähän sinua vanhempi. Itse en ole kokenunt ikääni syyksi olla opiskelematta, vaan ongelmana on alan valinta ja häilyvä motivaatio.
Alan valintaan saa apua esimerkiksi TE-toimistoista (myös vaikka et olekaan työtön). Työkkäri tarjoaa myös AVO-ammatinvalintatestejä maksutta verkossa.
Mielestäni aina kannattaa kokeilla, sillä epätyydyttävään tilanteeseen jääminen ei ole hyväksi. Tsemppiä! 🙂👍
Itse pyöritellyt mielessä samaa kysymystä kannattaako enää yli kolmekymppisenä lähteä kouluttautumaan esim. yli vuoden kestäviin opintoihin.
star-crossed kirjoitti 7.3.2019 15:47
Mielestäni aina kannattaa kokeilla, sillä epätyydyttävään tilanteeseen jääminen ei ole hyväksi. Tsemppiä! 🙂👍
No tätä pyörittelin kanssa mielessäni, että jos vaan jään tähän, niin alkaako vielä vanhempana harmittamaan.
Pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni.
Ehkä se on se muutoksen pelko mikä tässä eniten aiheuttaa sitä päättämättömyyttä. Helpompi keksiä syitä miksi Ei tekisi.
Olen teitä nuorempi, vasta 27v, mutta totesin omala kohdalani, että minun ei auttanut muu kuin lähteä opiskelemaan, vaikka se tiesi itselleni taloudellisia vaikeuksia. Onneksi on avomies veressä, joka on auttanut, tukenut ja kannustanut ninín opintojen rankemmissa vaiheissa kuin taludellisestkkin.
Aikaisemmalla tutkinnollani en työllistynyt ja paskaduuniakin on tehty, mutta siinä tuli terveys vastaan. Viime kesänä jouduin irtisanomaan itseni ja ottaa karenssin vastaan, kun työpaikan työterveyshuolto ei ottanut selkökipujani vakavasti. Vaikka minusta nyt tulee "vaan" merkonomi, eli käytännössä kouluttaudun kaupan kassalle, niin olen siitä äärimmäisen iloinen, että olen nyt harjoittelupakastani saanut edes muutamia palkallisia työvuoroja ja erityisesti siitä, että olen löytnyt vihdoinkin alan, jossa tykkään työskennellä.
Aikuisena opiskellessa se on mielestäni parasta, että voi rauhassa kokeilla että onkohan tämä sittenkään se mun ala, jos aikaisempi ei kiinnoostanutkaan - tai ei tuottanutkaan töitä. Aikuisopiskelijalta monesti kanssa hyvöksiluetaan paljon vanhoista koulutuksista ja tukinnoista, ihan alkeista ei tarvitse siis lähteä yleensä liikkeelle.
Ihan toisen asteen tutkinto (kuten nyt minä suoritan) varoitan sitä, että talous tulee olemaan äärimmäisen tiukkaa.
Paljon tdemppia snulle Merida, mitä ikinä sitte päätätkään opiskeluaikeiden suhteen 😀