Konfirmaatio-ahdistus.
VIestin otsikko lienee kertoo koko jutun kaikkein lyhimmässä muodossaan.
Olen siis ”lähdössä” aikuis-/nettirippikouluun nyt lähes 30 vuotiaana, ja tottahan toki siellä on sitten edessä, jossain vaiheessa, konfirmaatio. Asia, joka on monille jo mennyttä aikaa, ja usein ”ihan normaali asia, jota ei tarvitse pelätä”, mutta mua pelottaa kuitenkin.
Pelottaa että en osaa käyttäytyä. Teen jotain tyhmästi. Sanon jotain tyhmää. Näytän tyhmältä. Jne, jne, jne.
Tämän takia olen vuosia ja vuosia pistänyt koko riparia eteenpäin ettei tarvitsisi hävetä silmiään päästään muka-mokattuani (semi-)tutun papin edessä.
Mitä siinä siis oikeasti tapahtuu, konfirmaatiossa? Ja onko kellään kokemusta ja/tai neuvoja tilanteesta selviämiseen?
Uskoisin, että aikuisrippikoulun konfirmaatiossa lähinnä polvistutaan alttarille siunattaviksi ja saadaan ehtoollinen. Sitten siihen liittyy ehkä se kysymys, haluatteko elää sen uskon mukaan, josta olette opetusta saaneet. Mutta sekin esitetään aina yhteisesti koko porukalle, jos ylipäänsä esitetään... jotkut papit jättää koko kysymyksen pois.
Kyllä siinä varmaan aika hyvin pystyy menemään vaan joukon mukana. 🙂 Jos konfirmaatio on sunnuntaiaamun jumalanpalveluksessa, niin niissähän ei yleensä kovin paljon väkeäkään ole. Mut jos sillä tavalla esillä oleminen on ylivoimaista, niin ei se osallistuminen varmastikaan pakollista ole! Kai sitä nyt pappi voi siunata missä vaan, yhtä lailla kahden kesken kuin seurakunnan edessä. Vai meinaatko sä jotkut konfirmaatiojuhlat pitää niin, että tulee puoli sukua kirkkoon?
Täähän tässä hauskinta onkin, kun mitään perhettä tai kavereita ei ole tulossa, ja mää aattelin kanssa että jos vaan mahdollista niin vain minä ja pappi olisi "tilaisuudessa" mukana, mutta ihan täysin ummikkona on tälläinen "pelko persiissä" niin sanotusti.
Ainakin aikoinaan nuorisopuolella konfirmaatio-tilaisuutta harjoiteltiin, luultavasti sitten myös aikuispuolella. Ja jos ei harjoitella, niin kyllähän riparilla kerrotaan, että miten tilaisuus etenee.
Hyvin se menee! 🙂 Ei se muistini mukaan ole "koreografisesti" vaikea tilaisuus, eli kuten Joie jo sanoikin, niin aina voi seurata muiden esimerkkiä.
Juu totta, kyllä kai sitä etukäteen kerrotaan, mitä tapahtuu ja miten pitää toimia. Ja jos ei kerrota, niin ei kukaan muukaan tiedä mitä tehdä. Ei oo ainakaan yksin ihmettelemässä siellä. 😀
Itse oon vaan kerran nähny aikuisrippikoulun konfirmaation. Se oli jonkun iltamessun yhteydessä. Samalla sekä kastettiin että konfirmoitiin ihmisiä. Näytti siltä, ettei pappikaan ollut ihan varma siitä, ketkä pitikään kastaa ja ketkä konfirmoida. Asianosaiset sitten odotteli etupenkissä toimintaohjeita, millon siirtyä ja minne ja mitä tehdä. ☺️ Mut ei se niin vakavaa ole. Eiköhän kaikki kuitenki tullu hoidettua.
Jos et vielä murehtis sitä konfirmaatiota. Eihän se vielä ole ajankohtaista. Jos on kivaa porukkaa ryhmässä, niin sitähän voi haluttaakin mennä yhdessä toisten kanssa. Jos se taas on liikaa, niin senkun jätät väliin koko tilaisuuden! Kyl sen varmasti voi muutenkin järjestää kuin kirkossa muiden ihmisten silmien alla.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Konfirmaatio
"Aikuisrippikoulun käyneen ei tarvitse erikseen osallistua konfirmaatioon".